Havaitseeko arperger muiden ihmisten todelliset tunteet?

Mulla ainakin on niin, että en ymmärrä toisten tunneviestintää, enkä osaa itse luontevasti viestiä omia tunteitani eleillä, äänenpainoilla tms. Jossain määrin olen pystynyt opettelemaan näitä asioita tietoisesti, mutta ei-aspergereilta se tulee yleensä luonnostaan. 

Psykopaatille en luultavasti  kyllä olisi kovinkaan helppo uhri, koska en ole kiinnostunut mielistelystä enkä imartelusta (minusta se on turhaa höpinää jolla ei ole mitään informaatioarvoa), enkä toisaalta ole oikein ollenkaan kiinnostunut toisten ihmisten seurasta muutenkaan. Joten jos minua kohdeltaisiin vähänkin huonosti häipyisin kuvioista.

Nää, assit eivät ole mitään ajatustenlukijoita.

Osa on herkkävaistoisempia kuin toiset, mutta jo diagnoosikriteereistä keskeisin on, että he ovat sosiaalisesti kömpelöitä ja heikkoja tulkitsemaan tilanteita.

Assille noin pääsääntöisesti tuottaa siten vaikeuksia ymmärtää sanattomia viestejä ja monimerkityksellisiä viestejä. He tulkitsevat huonosti sitä, mitä toiset ajavat takaa ja mitä toiveia tai tubteita heillä on.

Tämä ei toisaalta tarkoita, että he eivät tuntisi empatiaa, vaan että heidän logiikkansa sen tuntemiseen poikkeaa meistä normaalihenkilöistä, samoin tapansa ilmaista sitä.

Esimerkiksi minulla on teini aspergepoika, joka kyllä huomaa, jos olen vihainen tai hoputan, muttei välttämättä ymmärrä, jos olen surullinen tai tajua yhtään, mistä nuo tunnetilat johtuvat. Syy- ja seuraussuhteet pitää hänelle vääntää rautalangasta, koska aspergerin tunnelogiikka toimii hiukan eri lailla. Hän on todella rutiiniorientoitunut ja stressaa asioista, joista minä en stressaa yhtään - ja oikeudenmukaisuus on osa noita sääntöjä, jotka ovat assille tärkeitä.

1, tuokin on ihan totta, että psykopaatille assi olisi aika kova pala, siis jos psykopaatti tai narsisti pyrkisi jotenkin manipuloimaan assia.

2

Vierailija kirjoitti:

Nää, assit eivät ole mitään ajatustenlukijoita.

Osa on herkkävaistoisempia kuin toiset, mutta jo diagnoosikriteereistä keskeisin on, että he ovat sosiaalisesti kömpelöitä ja heikkoja tulkitsemaan tilanteita.

Assille noin pääsääntöisesti tuottaa siten vaikeuksia ymmärtää sanattomia viestejä ja monimerkityksellisiä viestejä. He tulkitsevat huonosti sitä, mitä toiset ajavat takaa ja mitä toiveia tai tubteita heillä on.

Tämä ei toisaalta tarkoita, että he eivät tuntisi empatiaa, vaan että heidän logiikkansa sen tuntemiseen poikkeaa meistä normaalihenkilöistä, samoin tapansa ilmaista sitä.

Esimerkiksi minulla on teini aspergepoika, joka kyllä huomaa, jos olen vihainen tai hoputan, muttei välttämättä ymmärrä, jos olen surullinen tai tajua yhtään, mistä nuo tunnetilat johtuvat. Syy- ja seuraussuhteet pitää hänelle vääntää rautalangasta, koska aspergerin tunnelogiikka toimii hiukan eri lailla. Hän on todella rutiiniorientoitunut ja stressaa asioista, joista minä en stressaa yhtään - ja oikeudenmukaisuus on osa noita sääntöjä, jotka ovat assille tärkeitä.

Minusta toisinaan tuntuu että itselläni ainoa vahva tunne onkin stressaaminen, tai jännitys tai ahdistus, miksi sitä kutsuukin. En kauheasti tunne iloa tai surua tai vihaisuutta, en intohimoa enkä kateutta, en asioiden haluamista voimakkaasti. Mutta jotkut asiat vaan stressaa ja ahdistaa kovasti. Ne eivät ole välttämättä ollenkaan sellaisia asioita jotka neurotyypillisiä ihmisiä stressaavat.

Esim. oman koirani kuolema ei minusta tuntunut voimakkaasti miltään. Äitini sitä itki ja minä ihmettelin, että eikö hän tuohon ikään mennessä tiedä että kaikki täällä kuolee eikä itkeminen auta mitään, joten sitä ei kannata tehdä. Sitten taas joku muiden mielestä ihan pikkuasia, esim. töissä uusi pakollinen rutiini tai käytäntö, voi kiihdyttää minut niin pahaan ahdistustilaan että naamani on punainen ja tuntuu että sekoan.

 -1, as-nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää, assit eivät ole mitään ajatustenlukijoita.

Osa on herkkävaistoisempia kuin toiset, mutta jo diagnoosikriteereistä keskeisin on, että he ovat sosiaalisesti kömpelöitä ja heikkoja tulkitsemaan tilanteita.

Assille noin pääsääntöisesti tuottaa siten vaikeuksia ymmärtää sanattomia viestejä ja monimerkityksellisiä viestejä. He tulkitsevat huonosti sitä, mitä toiset ajavat takaa ja mitä toiveia tai tubteita heillä on.

Tämä ei toisaalta tarkoita, että he eivät tuntisi empatiaa, vaan että heidän logiikkansa sen tuntemiseen poikkeaa meistä normaalihenkilöistä, samoin tapansa ilmaista sitä.

Esimerkiksi minulla on teini aspergepoika, joka kyllä huomaa, jos olen vihainen tai hoputan, muttei välttämättä ymmärrä, jos olen surullinen tai tajua yhtään, mistä nuo tunnetilat johtuvat. Syy- ja seuraussuhteet pitää hänelle vääntää rautalangasta, koska aspergerin tunnelogiikka toimii hiukan eri lailla. Hän on todella rutiiniorientoitunut ja stressaa asioista, joista minä en stressaa yhtään - ja oikeudenmukaisuus on osa noita sääntöjä, jotka ovat assille tärkeitä.

Minusta toisinaan tuntuu että itselläni ainoa vahva tunne onkin stressaaminen, tai jännitys tai ahdistus, miksi sitä kutsuukin. En kauheasti tunne iloa tai surua tai vihaisuutta, en intohimoa enkä kateutta, en asioiden haluamista voimakkaasti. Mutta jotkut asiat vaan stressaa ja ahdistaa kovasti. Ne eivät ole välttämättä ollenkaan sellaisia asioita jotka neurotyypillisiä ihmisiä stressaavat.

Esim. oman koirani kuolema ei minusta tuntunut voimakkaasti miltään. Äitini sitä itki ja minä ihmettelin, että eikö hän tuohon ikään mennessä tiedä että kaikki täällä kuolee eikä itkeminen auta mitään, joten sitä ei kannata tehdä. Sitten taas joku muiden mielestä ihan pikkuasia, esim. töissä uusi pakollinen rutiini tai käytäntö, voi kiihdyttää minut niin pahaan ahdistustilaan että naamani on punainen ja tuntuu että sekoan.

 -1, as-nainen

Noin poikanikin pitkälti tuntuu ajattelevan. Eikä se mikään ihme ole, että muutokset, joihin ei ole ehtinut varautua tai joiden logiikkaa ei ymmärrä, stressaavat asseja!

Saako kysyä, millaista työtä teet ja viihdytkö ammatissasi? Poikani on nyt peruskoulun yhdeksännellä ja ammatinvalinta on ajankohtainen juttu meillä. Asiakaspalveluun hän sopisi ainakin kehnosti, on aika syvästi as. Älykäs kyllä, avaruudellinen hahmotus, muisti ja matemaattiset lahjat oikeinkin hyviä.

Mutta kuten hyvin varmaan tiedät, kykyprofiili on epätasainen....

2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää, assit eivät ole mitään ajatustenlukijoita.

Osa on herkkävaistoisempia kuin toiset, mutta jo diagnoosikriteereistä keskeisin on, että he ovat sosiaalisesti kömpelöitä ja heikkoja tulkitsemaan tilanteita.

Assille noin pääsääntöisesti tuottaa siten vaikeuksia ymmärtää sanattomia viestejä ja monimerkityksellisiä viestejä. He tulkitsevat huonosti sitä, mitä toiset ajavat takaa ja mitä toiveia tai tubteita heillä on.

Tämä ei toisaalta tarkoita, että he eivät tuntisi empatiaa, vaan että heidän logiikkansa sen tuntemiseen poikkeaa meistä normaalihenkilöistä, samoin tapansa ilmaista sitä.

Esimerkiksi minulla on teini aspergepoika, joka kyllä huomaa, jos olen vihainen tai hoputan, muttei välttämättä ymmärrä, jos olen surullinen tai tajua yhtään, mistä nuo tunnetilat johtuvat. Syy- ja seuraussuhteet pitää hänelle vääntää rautalangasta, koska aspergerin tunnelogiikka toimii hiukan eri lailla. Hän on todella rutiiniorientoitunut ja stressaa asioista, joista minä en stressaa yhtään - ja oikeudenmukaisuus on osa noita sääntöjä, jotka ovat assille tärkeitä.

Minusta toisinaan tuntuu että itselläni ainoa vahva tunne onkin stressaaminen, tai jännitys tai ahdistus, miksi sitä kutsuukin. En kauheasti tunne iloa tai surua tai vihaisuutta, en intohimoa enkä kateutta, en asioiden haluamista voimakkaasti. Mutta jotkut asiat vaan stressaa ja ahdistaa kovasti. Ne eivät ole välttämättä ollenkaan sellaisia asioita jotka neurotyypillisiä ihmisiä stressaavat.

Esim. oman koirani kuolema ei minusta tuntunut voimakkaasti miltään. Äitini sitä itki ja minä ihmettelin, että eikö hän tuohon ikään mennessä tiedä että kaikki täällä kuolee eikä itkeminen auta mitään, joten sitä ei kannata tehdä. Sitten taas joku muiden mielestä ihan pikkuasia, esim. töissä uusi pakollinen rutiini tai käytäntö, voi kiihdyttää minut niin pahaan ahdistustilaan että naamani on punainen ja tuntuu että sekoan.

 -1, as-nainen

Noin poikanikin pitkälti tuntuu ajattelevan. Eikä se mikään ihme ole, että muutokset, joihin ei ole ehtinut varautua tai joiden logiikkaa ei ymmärrä, stressaavat asseja!

Saako kysyä, millaista työtä teet ja viihdytkö ammatissasi? Poikani on nyt peruskoulun yhdeksännellä ja ammatinvalinta on ajankohtainen juttu meillä. Asiakaspalveluun hän sopisi ainakin kehnosti, on aika syvästi as. Älykäs kyllä, avaruudellinen hahmotus, muisti ja matemaattiset lahjat oikeinkin hyviä.

Mutta kuten hyvin varmaan tiedät, kykyprofiili on epätasainen....

2

Olen varmaan klassisimmassa aspergerien ammatissa, eli olen tietokoneohjelmoija (virallinen titteli senior software engineer). Koulutukseltani olen tietojenkäsittelytieteen maisteri. 

Opiskeluaika oli vähän hankalaa, koska oli kauheasti ryhmätöitä, ja nuoret ihmiset muutenkin on vähän sellaisia että helposti alkavat syrjimään erilaista. Mutta minä pysyttelin omissa oloissani, tein mahdollisuuksien mukaan ryhmätöitä yksin, ja keskityin valmistumaan nopeasti. Työelämään pääsy oli helpotus, koska enää kukaan ei vaadi ryhmäytymään ja olemaan sosiaalinen. Saan ihan rauhassa koodailla itsekseni ainakin 95% työajastani. Asiaan perustuvan sosiaalisen kanssakäymisen esim. asiakkaiden ja työtiimin kanssa pystyn hoitamaan ongelmitta, se on sellainen yleinen smalltalk ja "verkostoituminen" jota opiskeluaikana odotettiin jotka ei minulta vaan onnistu ja jotka ahdistavat.

Riippuu ihmisestä. Toiset ovat helpommin luettavissa. Usein olen havainnut toisissa ihmisissä sellaisia tunteita, eleitä ja ilmeitä, hoita eivät ns. normaalit ihmiset ole.

Johtuu varmaan siitä, että koska asia ei ole minulle luontainen, niin kiinnitän siihen paljon enemmän huomiota kuin ne, joilla ei sen kanssa ole ongelmia.

Mä osaan myös näyttää/vaikuttaa ihan yliempaattiselta, koska olen saanut tunnekylmyydestäni niin paljon negatiivista palautetta. Oikeasti en juurikaan ole empaattinen enkä kiinnostunut muiden ihmisten tunteista; esitän vain. Todellisuudessa olen usein jopa vahingoniloinen.

T. As

Havaitsee, muttei osaa tulkita tai ymmärtää niiden syy -ja seuraussuhteita. Eli ns. toteaa pinnallisesti.

Riippuu myös aspergerista. Minä olen kehittynyt aika hyväksi ymmärtämään ihmisten tunteita, tavoitteita ja tarkoituksia. Minulla ei ole tästä minkänlaista intuitiivista otetta twi ynmärrystä, minä vain kuuntelen ja tarkkailen ihmisiä ja haen järjellä heidän käytöksestään tietynlaisia merkkejä, jotka sitten edelleen järjellä systemaattisesti tulkitsen tietynlaisiksi tunteiksi tai tarkoituksiksi. Minulla on myös erittäin hyvät empatiataidot, mitta nekin perustuvat järjelle - minä mietin toisen tunteita tietoisesti, arvioin, miten itse kokisin jonkun tilanteen ja miten toisen antamat vihjeet itsestään siihen suhteutuvat.

Yhtään soykopaattia en kyllä myönnä tunnistaneeni. Ehkä tämä todin johtuu siitä, että ympärilläni on pääasiassa aika ”normaaleja” ja järkeviä ihmisiä.

Kumppani on AS, tässä muutamia käytännön huomioita;

- ei osaa lukea tuntemattomia ihmisiä, mutta oppii kyllä täysin normaalin kanssakäynnin tuttujen kanssa,

- toisaalta koska ei osaa eikä arvosta "sosiaalisia pelejä", niin käytännössä ei lähde niihin mukaan eli näennäisesti "näkee lävitse". Saattaa kommentoidakin ylirehellisesti.

- välillä hyvinkin empaattinen ja ottaa asiat hyvin raskaasti, myös ympäröivän maailman murheet.