Kaveriperheen neuvominen kasvatusasioissa

Kaipaisin äitien ja isien mielipiteitä kasvatusasiossa neuvomiseen (tai neuvomatta jättämiseen). Eli läheisellä ystäväpariskunnallani on nyt reilu 2v. lapsi, jonka kanssa hommat on sujuneet tähän asti tosi hyvin. Hoidan lasta aina säännöllisesti ja pidän yhetyttä vanhempiin ja vietetään aikaa yhdessä myös porukalla.

Vanhemmilla on itsellään ollut vähän jaksamis- ja parisuhdeongelmia viime aikoina, ja nyt vaikutukset heijastuvat mielestäni myös lapseen. Eli lapsi on alkanut näyttää omaa tahtoaan, kuten ikään kuuluukin, mutta vanhemmat eivät oikein osaa reagoida mielestäni asiaankuuluvasti.

Esimerkiksi lapsi käytännössä päättää, milloin menee nukkumaan, syö tai mitä pukee päällensä vai pukeeko. Mielestäni nämä ovat asioita, joista 2v. ikäisen taaperon kanssa ei edes neuvotella, vaan aikuinen päättää. Kun itse hoidan lasta, hän ei edes ala kokeilemaan rajojaan. Varmaan osaksi sen takia, että vanhemmat ovat kuitenkin läheisimpiä, mutta osaksi myös sen vuoksi, etten anna lapsen esim. nousta enää sohvalle lukemaan kirjaa, jos ollaan jo menty sänkyyn nukkumaan. Samoin isovanhemmilla ollessa hommat sujuvat, oletettavasti samasta syystä.

Mietinkin nyt, onko minun viisasta jotenkin jutella asiasta vanhempien kanssa vai odottaa, että parisuhde tasaantuu? Molemmat vaikuttavat minusta hyvin väsyneiltä ja näyttää siltä, että lapsen kiukuttelu ja uhmailu vie heiltä myös kovasti voimia, vaikka itse näen ulkopuolisena, että iso osa siitä olisi helposti vältettävissä, jos vanhemmat ottaisivat napakamman roolin lapsensa kanssa.

Haluaisin siis auttaa heitä, sillä pelkään, että pikkulapsiarki ja alkanut kierre kuormittaa pian koko perhettä niin, että erokaan ei enää ole kaukana. Lisäksi lapsi joutuu mielestäni kantamaan nyt kohtuuttoman paljon vastuuta, vaikka vanhemmat eivät varmaan asiaa niin näekään. Lapsen kehityksen ja suhteiden vanhempiin muodostumisen kannalta olisi myös mielestäni hirveän tärkeää tehdä roolit selviksi: aikuinen huolehtii, sinun ei tarvitse.

Mitä tekisitte itse tilanteessa? Tai jos olette ollut joskus vastaavan pulman edessä, kummalla puolella hyvänsä, mitä tapahtui? Haluaisin olla avuksi, mutta pelkään, että loukkaan neuvoillani ja lisään vanhempien stressiä, syyllisyyttä ja kuormittuneisuutta. Lapsi on perheen ensimmäinen ja vanhemmat siis kokemattomia, mutta lähempänä neljääkymmentä jo, eli ihan aikuisia jo.