Lue keskustelun säännöt.
Kaveriperheen neuvominen kasvatusasioissa
Ani
16.10.2017 |
Kaipaisin äitien ja isien mielipiteitä kasvatusasiossa neuvomiseen (tai neuvomatta jättämiseen). Eli läheisellä ystäväpariskunnallani on nyt reilu 2v. lapsi, jonka kanssa hommat on sujuneet tähän asti tosi hyvin. Hoidan lasta aina säännöllisesti ja pidän yhetyttä vanhempiin ja vietetään aikaa yhdessä myös porukalla.
Vanhemmilla on itsellään ollut vähän jaksamis- ja parisuhdeongelmia viime aikoina, ja nyt vaikutukset heijastuvat mielestäni myös lapseen. Eli lapsi on alkanut näyttää omaa tahtoaan, kuten ikään kuuluukin, mutta vanhemmat eivät oikein osaa reagoida mielestäni asiaankuuluvasti.
Esimerkiksi lapsi käytännössä päättää, milloin menee nukkumaan, syö tai mitä pukee päällensä vai pukeeko. Mielestäni nämä ovat asioita, joista 2v. ikäisen taaperon kanssa ei edes neuvotella, vaan aikuinen päättää. Kun itse hoidan lasta, hän ei edes ala kokeilemaan rajojaan. Varmaan osaksi sen takia, että vanhemmat ovat kuitenkin läheisimpiä, mutta osaksi myös sen vuoksi, etten anna lapsen esim. nousta enää sohvalle lukemaan kirjaa, jos ollaan jo menty sänkyyn nukkumaan. Samoin isovanhemmilla ollessa hommat sujuvat, oletettavasti samasta syystä.
Mietinkin nyt, onko minun viisasta jotenkin jutella asiasta vanhempien kanssa vai odottaa, että parisuhde tasaantuu? Molemmat vaikuttavat minusta hyvin väsyneiltä ja näyttää siltä, että lapsen kiukuttelu ja uhmailu vie heiltä myös kovasti voimia, vaikka itse näen ulkopuolisena, että iso osa siitä olisi helposti vältettävissä, jos vanhemmat ottaisivat napakamman roolin lapsensa kanssa.
Haluaisin siis auttaa heitä, sillä pelkään, että pikkulapsiarki ja alkanut kierre kuormittaa pian koko perhettä niin, että erokaan ei enää ole kaukana. Lisäksi lapsi joutuu mielestäni kantamaan nyt kohtuuttoman paljon vastuuta, vaikka vanhemmat eivät varmaan asiaa niin näekään. Lapsen kehityksen ja suhteiden vanhempiin muodostumisen kannalta olisi myös mielestäni hirveän tärkeää tehdä roolit selviksi: aikuinen huolehtii, sinun ei tarvitse.
Mitä tekisitte itse tilanteessa? Tai jos olette ollut joskus vastaavan pulman edessä, kummalla puolella hyvänsä, mitä tapahtui? Haluaisin olla avuksi, mutta pelkään, että loukkaan neuvoillani ja lisään vanhempien stressiä, syyllisyyttä ja kuormittuneisuutta. Lapsi on perheen ensimmäinen ja vanhemmat siis kokemattomia, mutta lähempänä neljääkymmentä jo, eli ihan aikuisia jo.
Kommentit (23)
Nuo ovat vaikeita asioita. Ja melkein helpoimmalla pääset, jos et neuvo. Onhan se vaikeaa katsoa vierestä, kun vanhemmat kasvattavat kauhukakaroita ja sitten kummastelevat toisen hyvin käyttäytyviä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä lapselle tekisi hyvää olla enemmän omien vanhempien kanssa eikä jatkuvasti vierailla hoidossa. Lapsi selkeästi reagoi hylkäämiskokemukseen, koska vanhemmat eivät ole kanssaan.
Ihan hyvä pointti kyllä, en ole tullut ajatelleeksi asiaa tuolta kantilta. Lapsi tosiaan on hoidossa usein, vaikkakin samojen tuttujen aikuisten luona, lähinnä isovanhempien. Mutta jotain vaikutusta silläkin varmasti on. Perheessä on ollut muutakin muutosta viime aikoina -muutto, päiväkerhon aloitus jne. Tosin mielestäni sitä suuremmalla syyllä kotona tulisi olla jämptit raamit, joiden puitteissa toimitaan.
Hankala yhtälö tuo väsyneet vanhemmat vs. lapsen heidän kanssaan viettämä aika. Ajattelen itse myös niin, että toisaalta parempi lapselle olla sellaisessa tutussa ja turvallisessa aikuisseurassa, jossa hänelle jaksetaan olla läsnä ja huolehtia. Vanhemmat voivat tarvita aikaa saada oman uupumuksensa ja parisuhdekiemuransa haltuun.
En myöskään ole huomannut, että lapsi reagoisi hylätyn tavoin, hän on muuten ihan normaalin oloinen, leikkii, tunneilmaisu on laajaa, juttelee, ottaa kontaktia, ei takerru tai ole korostuneen itkuinen jne. Väsyneen oloinen kyllä usein, mutta uskon, että syy on univajeen, sillä vanhemmat eivät saa häntä päiväunille tai illalla ajoissa nukkumaan. Muutoin lapsen perustarpeet on mielestäni kotona hyvin hoidettu, eikä lapsessa ole minkäälaisia räikeän laiminlyönnin merkkejä.
En menisi neuvomaan ellei he itse avaudu siitä että kaipaisivat tilanteeseen jotakin muutosta. En edes usko että he kuuntelisi at neuvojani jos eivät koe niitä tarvitsevansa.
Vierailija kirjoitti:
En menisi neuvomaan ellei he itse avaudu siitä että kaipaisivat tilanteeseen jotakin muutosta. En edes usko että he kuuntelisi at neuvojani jos eivät koe niitä tarvitsevansa.
Tämä on hyvä näkökulma, että ihmiset pyytävät apua, kun sitä itse tarvitsevat. Samoin se, että silloin neuvotkin ehkä otetaan paremmin vastaan. Perheen äiti on kyllä avautunut uupumuksestaan ja olen tarjoutunut aina hoitamaan lasta, sillä se on minulle muutenkin kunnia-asia ja ilo, ei palvelus. Myös parisuhdevaikeuksista ja lapsen uhmasta hän on jutellut, mutta en ole kokenut, että hän kokisi itse neuvottomuutta lapsen kanssa toimimisessa tai äitiydessä ylipäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko sinulla lapsia? Oletko naimiisssa? Avoliitossa?
Minä menin neuvomaan, ts. esitin huoleni lapsista, vanhemmilla riitoja ja toisella mt-ongelma. Arvatkaapa saanko enää hoitaa lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi neuvomaan ellei he itse avaudu siitä että kaipaisivat tilanteeseen jotakin muutosta. En edes usko että he kuuntelisi at neuvojani jos eivät koe niitä tarvitsevansa.
Tämä on hyvä näkökulma, että ihmiset pyytävät apua, kun sitä itse tarvitsevat. Samoin se, että silloin neuvotkin ehkä otetaan paremmin vastaan. Perheen äiti on kyllä avautunut uupumuksestaan ja olen tarjoutunut aina hoitamaan lasta, sillä se on minulle muutenkin kunnia-asia ja ilo, ei palvelus. Myös parisuhdevaikeuksista ja lapsen uhmasta hän on jutellut, mutta en ole kokenut, että hän kokisi itse neuvottomuutta lapsen kanssa toimimisessa tai äitiydessä ylipäänsä.
Keskustelun kautta ehkä yrittäisin häntä auttaa kun, mutta en varsinaisesti neuvomaan enemmän ehdotuksia tai esim. tarkentavia kysymyksiin jotka auttaa heitä löytämään heille itselleen paremmin sopivia ratkaisuja.
Mistä sinä tiedät mitä siellä kotona arkena tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menisi neuvomaan ellei räikeää lapsen laiminlyöntiä tapahdu. Tilanne on varmadti muutenkin herkkä, eikä kenenkään pikkulapsiperhearki ole mutkatonta. Se on raskasta ja uuvuttavaa eli siinä mielessä kuulostaa jopa "normaalilta" tilanteelta.
Auta, jos apua pyydetään mutta älä neuvo ellei neuvoja erikseen pyydetä.
Mistä tiedät yksityiskohtaisesti että esim. lapsi nousee sohvalle vaikka pitäisi nukkua tai saa aina päättää? Jos olet näkemässä tilanteita kannattaa puuttua silloin heti. Totta on että lapsesta saa ehkä helpomman kuvan jos ei vieraalle ollenkaan vastustele asioista jousra voimakkaasti vastustaa vanhemmille. Ei kyse ole siitä kuka osaa hoitaa johdonmukaisimmin tai jämäkämmin vaan monesti vieras ei joudu kertaakaan kokea ehkä samoja vaikeita tilanteita lapsen kanssa koska lapsi ujostelee rai on vieraskorea.
Vaikea sanoa koska lapsi saa päättää liikaa. Varmaan silloin jos esim. saa mennä ulos liian vähillä vaatteilla mutta jos esim. saa päättää vaatetuksesta noin muuten esim. joku lempivaate vaikka se ei olisi ehkä se järkevin vaate niin toisaalta miksi kieltäisi jos ei ole toisaalta pakottavaa tarvetta sanoa ei, lapsen haluamalle asialle. Jotkut lapset ovat enemmän ehdottomia ja jotkut lähtevät heti mukaan vanhemman ehdottamiin juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat monimutkaisia asioita. Rytmi on hyvästä, joo. Mutta taitavinkaan kasvattaja ei pysty pakottamaan kaksivuotiasta syömään tai nukkumaan. Ja lapsen vieraskoreutta ei pidä sotkea omaan taitavuuteen.
Meidän uhmaikäinen ei käyttäydy kyllä samalla tavoin kun ollaan omalla porukalla tai jos on joku vieras paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit tarjota lapsen isälle laatuaikaa jos siitä saisivat potkua omaan parisuhteeseensa. Opetat joitain uusia asioita ja sen että reikiä on sentään 3 käytössä eikä vain yksi tavanomainen.
Lapsi uhmaa niille, joihin eniten luottaa. Eli kaikk on hyvin jos lapsi hakee rajoja vanhempien kanssa. Ja on vieraskorea vieraiden kanssa.
Minun lapseton siskoni nosti muuten ihan samasta asiasta mekkalan. Hän oli mielestään ylivertainen kasvattaja kun "sai lapsen tottelemaan heti" ja minä en...
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät yksityiskohtaisesti että esim. lapsi nousee sohvalle vaikka pitäisi nukkua tai saa aina päättää? Jos olet näkemässä tilanteita kannattaa puuttua silloin heti. Totta on että lapsesta saa ehkä helpomman kuvan jos ei vieraalle ollenkaan vastustele asioista jousra voimakkaasti vastustaa vanhemmille. Ei kyse ole siitä kuka osaa hoitaa johdonmukaisimmin tai jämäkämmin vaan monesti vieras ei joudu kertaakaan kokea ehkä samoja vaikeita tilanteita lapsen kanssa koska lapsi ujostelee rai on vieraskorea.
Vaikea sanoa koska lapsi saa päättää liikaa. Varmaan silloin jos esim. saa mennä ulos liian vähillä vaatteilla mutta jos esim. saa päättää vaatetuksesta noin muuten esim. joku lempivaate vaikka se ei olisi ehkä se järkevin vaate niin toisaalta miksi kieltäisi jos ei ole toisaalta pakottavaa tarvetta sanoa ei, lapsen haluamalle asialle. Jotkut lapset ovat enemmän ehdottomia ja jotkut lähtevät heti mukaan vanhemman ehdottamiin juttuihin.
Olen nähnyt illalla millaista lapsen nukkumaanmeno tai päivällä päiväunille meno on, eli eivät ole mitään olettamuksia tai keksittyjä juttuja. Kyllä mun silloin olisi tehnyt mieli sanoa, että eihän se lapsi mene enää nukkumaan, kun on kerran huomannut, että jos sanoo että "ei halua nukkua," pääsee sohvalle katsomaan telkkaria, lukemaan kirjaa tai syömään muroja. Ja että sitten se kierre onkin valmis ja aina vaikeampi katkaista.
Jos olisin itse saanut toimia tilanteessa, olisin varmaan vienyt piltin nukkumaan se kirja kädessä ja sanonut, että luetaan sängyssä. Ja se tarkoittaa silloin sitä, että lapsi on sängyssä lepäämässä ja aikuinen lukee vaikka sitä kirjaa, joko vieressä leväten tai istuen. Ruuasta olisin sanonut, että iltapala syötiin jo (koska niin se oli syöty ja hampaatkin pesty) ja telkkarista, että nyt on uniaika ja silloin ei voi katsoa telkkaria.
Ja jos/kun kaikesta huolimatta tilanteesta olisi tullut pettymys ja itku, niin sitten olisi. Silloin aikuisen tehtävä on mielestäni rauhoitella lasta ja olla empaattinen, mutta pitää silti kiinni rajoista. Ei pettymys tee lapselle pahaa, jatkuva väsymys ja pitkittyvät valtataistelut sen sijaan ovat mielestäni paljon haitallisempia ja kaikille pidemmän päälle raskaampia. Kunpa jotenkin voisi nätisti ilmaista sen vanhemmille tai muuten saada heidät ymmärtämään.
Ani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät yksityiskohtaisesti että esim. lapsi nousee sohvalle vaikka pitäisi nukkua tai saa aina päättää? Jos olet näkemässä tilanteita kannattaa puuttua silloin heti. Totta on että lapsesta saa ehkä helpomman kuvan jos ei vieraalle ollenkaan vastustele asioista jousra voimakkaasti vastustaa vanhemmille. Ei kyse ole siitä kuka osaa hoitaa johdonmukaisimmin tai jämäkämmin vaan monesti vieras ei joudu kertaakaan kokea ehkä samoja vaikeita tilanteita lapsen kanssa koska lapsi ujostelee rai on vieraskorea.
Vaikea sanoa koska lapsi saa päättää liikaa. Varmaan silloin jos esim. saa mennä ulos liian vähillä vaatteilla mutta jos esim. saa päättää vaatetuksesta noin muuten esim. joku lempivaate vaikka se ei olisi ehkä se järkevin vaate niin toisaalta miksi kieltäisi jos ei ole toisaalta pakottavaa tarvetta sanoa ei, lapsen haluamalle asialle. Jotkut lapset ovat enemmän ehdottomia ja jotkut lähtevät heti mukaan vanhemman ehdottamiin juttuihin.Olen nähnyt illalla millaista lapsen nukkumaanmeno tai päivällä päiväunille meno on, eli eivät ole mitään olettamuksia tai keksittyjä juttuja. Kyllä mun silloin olisi tehnyt mieli sanoa, että eihän se lapsi mene enää nukkumaan, kun on kerran huomannut, että jos sanoo että "ei halua nukkua," pääsee sohvalle katsomaan telkkaria, lukemaan kirjaa tai syömään muroja. Ja että sitten se kierre onkin valmis ja aina vaikeampi katkaista.
Jos olisin itse saanut toimia tilanteessa, olisin varmaan vienyt piltin nukkumaan se kirja kädessä ja sanonut, että luetaan sängyssä. Ja se tarkoittaa silloin sitä, että lapsi on sängyssä lepäämässä ja aikuinen lukee vaikka sitä kirjaa, joko vieressä leväten tai istuen. Ruuasta olisin sanonut, että iltapala syötiin jo (koska niin se oli syöty ja hampaatkin pesty) ja telkkarista, että nyt on uniaika ja silloin ei voi katsoa telkkaria.
Ja jos/kun kaikesta huolimatta tilanteesta olisi tullut pettymys ja itku, niin sitten olisi. Silloin aikuisen tehtävä on mielestäni rauhoitella lasta ja olla empaattinen, mutta pitää silti kiinni rajoista. Ei pettymys tee lapselle pahaa, jatkuva väsymys ja pitkittyvät valtataistelut sen sijaan ovat mielestäni paljon haitallisempia ja kaikille pidemmän päälle raskaampia. Kunpa jotenkin voisi nätisti ilmaista sen vanhemmille tai muuten saada heidät ymmärtämään.
Ap, lapsi ei käyttäydy samalla tavoin kun siellä kotona on vieraita ja kun ovat oman perheen kesken.
Ja kaikki vanhemmat ei myöskään ala vieraiden läsnäollessa vääntämään sitä nukkumaanmenoa tms.
Eli ne sinun näkemäsi tilanteet eivät ole normiarkea.
Ap, miksi et vastaa? Onko sinulla omia lapsia?
Tiedätkö että tosi moni tietää teoriassa, miten pitää toimia, mutta silti arjessa ei kaikki aina suju.
On tosi rasittavaa jos siinä tarkkailemassa keikkuu sitten joku besserwisser koko ajan.
Ehkä lapselle tekisi hyvää olla enemmän omien vanhempien kanssa eikä jatkuvasti vierailla hoidossa. Lapsi selkeästi reagoi hylkäämiskokemukseen, koska vanhemmat eivät ole kanssaan.