Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisten on niin vaikea kestää miehen itsenäisyyttä parisuhteessa?
16.10.2017 |
Jotenkin hämäävää, kun samaan aikaan julkisessa ihmissuhdepuheessa peräänkuulutetaan mieheltä jämäkkyyttä ja omaa tahtoa ja painotetaan, miten tärkeää on säilyttää oma yksilöllisyys ja itsenäisyys parisuhteessakin, mutta sitten käytännössä moni nainen närkästyy, kun mies ei toimikaan, niin kuin hän haluaa.
Nainen ei hyväksy, että miehellä on omat harrastukset, tärkeitä kavereita ja tarve omalle ajalle, vaikka juuri näin se itsenäisyys ilmenee – ei niin, että miehellä olisi mielipide kevätverhojen sävystä.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Ei itsenäisyys ole ongelma niin kauan kuin puolisoa ei oteta itsestäänselvyytenä ja oleteta, että itse voi tulla ja mennä kuten haluaa puolisolta kysymättä, vaan oletetaan, että se odottaa kyllä kotona vaikka maailman loppuun asti.
Näistä asioista kannattaa keskustella kuten muistakin tarpeista ja toiveista. Kannattaa puolisoa valitessa ottaa sellainen, jolla on samanlaiset toiveet yhteisestä ajasta. Noin muun muassa.
Itselleni ei sovi sellainen parisuhde, jossa käydään lähinnä nukkumassa yhdessä, vaan haluan kumppanin ja ystävän samassa paketissa. Tämä ei tarkoita, etten kestä miehen itsenäisyyttä, vaan että en halua sellaista suhdetta, jossa ei olla toistemme parhaat ystävät ja suhde ja yhdessä tekeminen ei ole molemmille tärkeintä. Varmasti kaikki kaipaa omia ystäviä ja omaa aikaa, mutta miten paljon ja millä tavoin - no se riippuu ihan yksilöstä.
Tartun nyt ennen kaikkea tuohon kohtaan. Itselleni miesystäväni ei ole paras ystäväni. Ystävä hän on tietyssä mielessä, totta kai, mutta ennen kaikkea hän on kuitenkin elämänkumppani pikemmin kuin ystävä. Paras ystäväni on se, jonka kanssa olen jakanut iloni ja suruni jo vuosikausia ennen kuin miesystävääni olin koskaan tavannutkaan. Se, jolle soitan silloin, kun minulla on huolia tai surua parisuhteessa. Ja ihan vastaavasti miesystävälläni on läheisiä ystäviä, joiden kanssa tiedän hänen keskustelevan myös suhteestamme.
Mutta kuten joku totesi, tärkeintä on että kukin löytää sellaisen elämänkumppanin, joka jakaa saman suhtautumisen ja arvomaailman. Meidän suhteeseemme sopii se, että molemmilla on aktiivinen elämä mutta suuri osa viikonlopusta käytetään yhdessä olemiseen (tosin juuri äsken laitoin itse miehelle sähköpostilla kysymyksen, että eihän meillä ole mitään sovittua tietylle marraskuun viikonlopulle, kun löysin netistä tosi kiinnostavan kurssin joka on juuri silloin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli sitä itsenäisyyttä toteutetaan sillä vähäisellä ajalla, jolloin olisi mahdollisuus panostaa siihen parisuhteeseen, niin silloin ollaan heikoilla jäillä. Yhdessä asuessa sen toisen jokailtaista läsnäoloa ei tietenkään tarvitse, kunhan silloinkin pääpaino ajallisessa panostuksessa on parisuhteessa, eikä dokailu-tai harrastusreissuissa.
Meitä ihmisiä on erilaisia. Hyvä olisi jos tuon tyyppisissä asioissa toistensa kaltaiset löytäisivät toisensa, eikä niin, että ajan myötä parisuhteen toinen osapuoli alkaa kokea itsensä yksinäiseksi ja toinen kahlituksi suhteessaan.
Vähäisellä ajalla? Minulla on viikossa ainakin 60 sellaista tuntia, jotka voin käyttää ihan niin kuin haluan. Eiköhän tuohon sovi sekä harrastuksia että romanttisia illallisia kumppanin kanssa.
Mukava kuulla, että sinulla on. Sinä itse tiedät parhaiten, miten haluat vapaa-aikasi käyttää.
Mutta MINULLA ei ole tuollaista ajallista pankkia, josta voisin ripotella tunteja kumppanin kanssa viettämiselle silloin kun haluaisin, joten sitä yhteistä aikaa on silloin kun se ylipäätään on mitenkään mahdollista. Toivon, että myös hän ymmärtäisi sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteella on aika vähän edellytyksiä pysyä kasassa, jos molemmat huitelevat omissa oloissaan ja elävät kaikin puolin itsenäisesti. Parisuhteen idea on juuri tiimin perustaminen ja siksi myös tähän pitäisi molempien panostaa.
Omituinen yleistys. Meillä "huidellaan omissa menoissa" varmaan neljänä iltana viikossa, eikä se ole tiimikokemukseemme vaikuttanut ainakaan negatiivisesti. Päinvastoin on mahtavaa, että rinnalla on tyyppi, joka arvostaa ja ihailee toisessa juuri sitä itsenäisyyttä. Aika harva pysyisi vauhdissa mukana.
En yleistänyt yhtään mitään... Totesin vain, että jos koko elämä on siihen "itsenäiseen elämään" keskittymistä, niin parisuhteen osapuolet lipuvat todennäköisesti hyvin kauas toisistaan? Saat toki olla eri mieltä, mutta mielestäni tiimi on tällaisessa tilanteessa usein aika merkityksetön ja tavallaan "turha".
Miksi se olisi turha? Jos meillä on kaksi ihmistä, joilla on aktiivinen elämä; on työmatkoja, omia matkoja, harrastuksia, opintoja, kokouksia... mitä tahansa, mistä tykkää työn ohessa. He kohtaavat toisensa ja huomaavat, että toisen seurassa on hyvä olla. Miksi heidän olisi turha alkaa viettää aikaansa myös yhdessä, so. seurustella, olla parisuhteessa, jos se heistä kummastakin tuntuu hyvältä?
Voi voi... En tiedä, osaanko selittää asiani niin hyvin, että sinäkin ymmärrät. Kuvailet tilannetta, jossa on sekä itsenäinen elämä että yhteisymmärryksessä muodotettu parisuhde-elämä. Itse tarkoitin tilannetta, jossa toinen pelaa omilla säännöillään, ei parisuhteessa yhteisesti sovituilla säännöillä.
No, taidat olla ainut ihminen ketjussa, joka puhuu tuosta tilanteesta, joten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli sitä itsenäisyyttä toteutetaan sillä vähäisellä ajalla, jolloin olisi mahdollisuus panostaa siihen parisuhteeseen, niin silloin ollaan heikoilla jäillä. Yhdessä asuessa sen toisen jokailtaista läsnäoloa ei tietenkään tarvitse, kunhan silloinkin pääpaino ajallisessa panostuksessa on parisuhteessa, eikä dokailu-tai harrastusreissuissa.
Meitä ihmisiä on erilaisia. Hyvä olisi jos tuon tyyppisissä asioissa toistensa kaltaiset löytäisivät toisensa, eikä niin, että ajan myötä parisuhteen toinen osapuoli alkaa kokea itsensä yksinäiseksi ja toinen kahlituksi suhteessaan.
Vähäisellä ajalla? Minulla on viikossa ainakin 60 sellaista tuntia, jotka voin käyttää ihan niin kuin haluan. Eiköhän tuohon sovi sekä harrastuksia että romanttisia illallisia kumppanin kanssa.
Mukava kuulla, että sinulla on. Sinä itse tiedät parhaiten, miten haluat vapaa-aikasi käyttää.
Mutta MINULLA ei ole tuollaista ajallista pankkia, josta voisin ripotella tunteja kumppanin kanssa viettämiselle silloin kun haluaisin, joten sitä yhteistä aikaa on silloin kun se ylipäätään on mitenkään mahdollista. Toivon, että myös hän ymmärtäisi sen.
Mihin sinun vapaa-aikasi menee, ja miksi et voi käyttää sitä, niin kuin haluat?
Jotkut kaipaavat tosiaan sellaista syvällisempää symbioosia, kumppaniin kiinni kasvamista ja arjen jakamista, toiset taas eivät. En tiedä, onko se sukupuolittunutta vai ei. Omat tarpeet kannattaa tiedostaa ja kommunikoida selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaa naiselta sitoutumista ja parisuhdetta, jos kuitenkin tyyppi itse haluaa pysyä itsenäisenä? Todella ristiriitaista.
Mitä ristiriitaista tuossa on? Kahden itsenäisen ihmisen parisuhteet ovat minusta todella antoisia, paljon parempia kuin keskinäiseen riippuvuuteen ja tarvitsevuuteen perustuvat suhteet.
Musta olisi ihanaa jos mun miehellä olisi harrastuksia ja kavereita ja se viettäisi joskus aikaa pois kotoa koska mä kaipaisin itsekin omaa aikaa. Nyt ollaan molemmat työttömiä ja aina kotona, en ole ollut yksin kotona varmaan kahteen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta olisi ihanaa jos mun miehellä olisi harrastuksia ja kavereita ja se viettäisi joskus aikaa pois kotoa koska mä kaipaisin itsekin omaa aikaa. Nyt ollaan molemmat työttömiä ja aina kotona, en ole ollut yksin kotona varmaan kahteen vuoteen.
Aja se mies välillä ulos, hyvänen aika sentään. Minä tarvitsen aikaa yksin kotona viikoittain. En ikinä alistuisi tuollaiseen. Sinun tarpeillasi on väliä!
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä minä tekisin miehellä, joka ei ole paikalla. Sellaisen kanssa ei voi edes sekstata. Jos mies valitsee ennemmin omat harrastuksena ja kaverinsa kuin koti-illan perheensä kanssa tai kotityöt viikonloppuna ja lapsen viennin harrastamaan, niin sitten on parempi olla ulkoruokinnassa.
Miksi kukaan tekisi mitään sinunlaisella naisella jolla ymmärrys ei riitä joko-tai-elämän ulkopuolelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta olisi ihanaa jos mun miehellä olisi harrastuksia ja kavereita ja se viettäisi joskus aikaa pois kotoa koska mä kaipaisin itsekin omaa aikaa. Nyt ollaan molemmat työttömiä ja aina kotona, en ole ollut yksin kotona varmaan kahteen vuoteen.
Aja se mies välillä ulos, hyvänen aika sentään. Minä tarvitsen aikaa yksin kotona viikoittain. En ikinä alistuisi tuollaiseen. Sinun tarpeillasi on väliä!
En mä kehtaa sitä ulos ajaa kun ei sillä ole mitään paikkaa mihin mennä :D eikä tämä nyt niin kamala ongelma enää ole nyt kun asutaan kaksiossa ja saa olla eri huoneissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä minä tekisin miehellä, joka ei ole paikalla. Sellaisen kanssa ei voi edes sekstata. Jos mies valitsee ennemmin omat harrastuksena ja kaverinsa kuin koti-illan perheensä kanssa tai kotityöt viikonloppuna ja lapsen viennin harrastamaan, niin sitten on parempi olla ulkoruokinnassa.
Tuo sopii varmasti ihmisille, jotka sinkkunakin kyhjöttivät viikonloput kotona kotitöitä tehden. Minä en pitänyt tuosta sinkkuna, joten miksi alkaisin pitää siitä parisuhteessakaan? Haluan kumppanin, joka lähtee kanssani pitämään hauskaa. Siivota ehtii viikollakin.
Aloittaja ei halua sitä puolisoaan harrastuksiin tai ylipäätään minnekään mukaan. Hän taitaa haluta vaimon, joka hoitaa kodin, tekee ruokaa ja antaa seksiä, mutta muuten miehen kaikki vapaa-aika kuluu kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä minä tekisin miehellä, joka ei ole paikalla. Sellaisen kanssa ei voi edes sekstata. Jos mies valitsee ennemmin omat harrastuksena ja kaverinsa kuin koti-illan perheensä kanssa tai kotityöt viikonloppuna ja lapsen viennin harrastamaan, niin sitten on parempi olla ulkoruokinnassa.
Ulkoruokinta-uhkauksella on "voimaa" vain silloin jos nainen joko ostaa tai laittaa ruokaa. Meillä ei kumpaakaan, ruokin kyllä itseni, siispä harrastankin omat harrastukseni.
AP:n kommenttiin sen verran, että naisilla menee sanat ja teot kohtalaisen usein ristiin. Sanat ovat yleviä ja "korrekteja" teot ehkä arkisempia ja jooskuns nolostuttavia ja perinteikkäitä. Tällaisissa tapauksissa kannattaa uskoa tekoja, ei sanoja.
Joillakin naisilla tämä sisäinen ristiriita on niin voimakas, että saattaa mies joutua lähtemään jos tosiaan uskoo tekoja enemmän kuin sanoja. Uskallan väittää, että nainen, joka on tuollaisessa tilanteessa, joutuu ristiriitaan ihan kenenkä tahansa miehen kanssa, siis kukaan mies ei "tee oikein". Jos tuollaisessa tilanteessa joutuu dumpatuksi, miehen ei kannata liikaa syyllistää itseään.
Onhan se vähän niin, ettei kumppanin kanssa jaksa jokaista asiaa tehdä yhdessä. Kuka nyt samaa namaa jaksais koko ajan katsella? Meillä molemmat viettää aikaa omien kavereidensa kanssa vähintään kerran viikossa, yleensä useamminkin, lisäksi kummallakin on omat intohimot harrastusten suhteen. Viikonloppuisin kumallakin on usein jotain (pientä lomamatkaa ja sen sellaista). Se riittää kun kaapista löytyy puhtaita sukkia/renkaat on vaihdettu ja vuode on lämpimänä tarpeen tullen. Henkisen yhteyden voi löytää myös ystävien kanssa ja usein se on heidän kanssaan helpompaakin. Tottakai meillä on romanttisiakin hetkiä, mutta ne tähtäävät aina seksin harrastamiseen. Parisuhde on kuitenkin enemmän käytännöllisiä asioita varten: asumiskustannusten jakaminen ja jälkeläisten saaminen. Me olemme valtavan onnellisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän lisäksi ihmettelen vaimon nihkeyttä siitä, että hankin lisää seksikumppaneita listaani. Onhan hänelläkin useita kymmeniä ja minulla oli alle 10. Nyt olen ottanut kiinni, mutta vielä on takamatkaa. Mikä yksinoikeus hänellä viettää villi nuoruus ja muistella irtopanojaan. Minäkin haluan kokemuksia ja niitä otan!
Tällaiset naisvaltaiset foorumit ovat todella oivallisia paikkoja päästä kurkistamaan naisten todelliseen sielunelämään. Itselläkin kokemuksia kymmenistä suomalaisnaisista ja lopulta järkiinnyin hankkimalla loistavan vaimon aivan erilaisesta kulttuurista.
Eipä ole ollut mitään vastoinkäymisiä, kun kumpikin rakastaa ja kunnioittaa toista juuri sellaisena kuin on eikä koita muuttaa toisesta mitään. Suomimammojen kanssa se tahtoo mennä niin, ettei mikään ole koskaan hyvin ja mies koitetaan muutta tahdottomaksi nössöksi ja sekään ei ole lopulta hyvä juttu. Meillä taitaa olla maailman surkeimmat naiset kaikesta kehumisesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä minä tekisin miehellä, joka ei ole paikalla. Sellaisen kanssa ei voi edes sekstata. Jos mies valitsee ennemmin omat harrastuksena ja kaverinsa kuin koti-illan perheensä kanssa tai kotityöt viikonloppuna ja lapsen viennin harrastamaan, niin sitten on parempi olla ulkoruokinnassa.
Miksi kukaan tekisi mitään sinunlaisella naisella jolla ymmärrys ei riitä joko-tai-elämän ulkopuolelle?
Olet lapseton sinkku? Minä perheen isänä ymmärrän hyvinkin että vaimon ja lasten hyvinvointi, sekä etusija on ylivoimaisesti tärkeimmät, ja tykkään mä sekstaillakin. Kaverit ja harrasteet tulee aina kolmossijalla, ja näin on muillakin mun perheellisillä frendeillä. Hyvin toimii.
M46
Käänsit asian toisinpäin. Miehet eivät kestä naisten itsenäisyyttä. Kokevat uhkana. Kokevat Uhkana kaiken.
Hirveässä uhkien maailmassa elävät.
Miksi mies haluaa naiselta sitoutumista ja parisuhdetta, jos kuitenkin tyyppi itse haluaa pysyä itsenäisenä? Todella ristiriitaista.