Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisten on niin vaikea kestää miehen itsenäisyyttä parisuhteessa?
16.10.2017 |
Jotenkin hämäävää, kun samaan aikaan julkisessa ihmissuhdepuheessa peräänkuulutetaan mieheltä jämäkkyyttä ja omaa tahtoa ja painotetaan, miten tärkeää on säilyttää oma yksilöllisyys ja itsenäisyys parisuhteessakin, mutta sitten käytännössä moni nainen närkästyy, kun mies ei toimikaan, niin kuin hän haluaa.
Nainen ei hyväksy, että miehellä on omat harrastukset, tärkeitä kavereita ja tarve omalle ajalle, vaikka juuri näin se itsenäisyys ilmenee – ei niin, että miehellä olisi mielipide kevätverhojen sävystä.
Kommentit (39)
Parisuhteella on aika vähän edellytyksiä pysyä kasassa, jos molemmat huitelevat omissa oloissaan ja elävät kaikin puolin itsenäisesti. Parisuhteen idea on juuri tiimin perustaminen ja siksi myös tähän pitäisi molempien panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka nainen? Jos sinun naisesi ei sitä hyväksy, niin se ei tarkoita etteivätkö muut hyväksyisi.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteella on aika vähän edellytyksiä pysyä kasassa, jos molemmat huitelevat omissa oloissaan ja elävät kaikin puolin itsenäisesti. Parisuhteen idea on juuri tiimin perustaminen ja siksi myös tähän pitäisi molempien panostaa.
Ai, minusta parisuhde on elämää rikastuttava asia, ei rajoittava. Kyllä sitä tiimiaikaa riittää molemmille, vaikka kummallakin olisi myös omat harrastukset ja muut menot. Sitten, jos tulee lapsia, on syytä miettiä voisiko jotain jättää vähäksi aikaa sivuun, mutta kahden aikuisen suhteeseen mahtuu kyllä myös huitelemista.
Mitä ihmettä minä tekisin miehellä, joka ei ole paikalla. Sellaisen kanssa ei voi edes sekstata. Jos mies valitsee ennemmin omat harrastuksena ja kaverinsa kuin koti-illan perheensä kanssa tai kotityöt viikonloppuna ja lapsen viennin harrastamaan, niin sitten on parempi olla ulkoruokinnassa.
Sama toisin päin. Moni mies ei hyväksy että naisella on oma elämä sen parisuhteen ulkopuolellakin, harrastuksia ja ystäviä.
Parisuhde pysyy hyvänä kun antaa molempien olla sitä omaa itseään mutta molemmat myös ottaa toisen huomioon elämässään eikä panosta vain siihen "itsenäisyyteen". Jos suhteessa on lapsia niin silloin panostetaan yhdessä tasapuolisesti niihinkin eikä siten että toinen itsenäisesti viettää omaa elämäänsä ja toinen hoitaa perheen ja unohtuu sen työn alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteella on aika vähän edellytyksiä pysyä kasassa, jos molemmat huitelevat omissa oloissaan ja elävät kaikin puolin itsenäisesti. Parisuhteen idea on juuri tiimin perustaminen ja siksi myös tähän pitäisi molempien panostaa.
Omituinen yleistys. Meillä "huidellaan omissa menoissa" varmaan neljänä iltana viikossa, eikä se ole tiimikokemukseemme vaikuttanut ainakaan negatiivisesti. Päinvastoin on mahtavaa, että rinnalla on tyyppi, joka arvostaa ja ihailee toisessa juuri sitä itsenäisyyttä. Aika harva pysyisi vauhdissa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hämäävää, kun samaan aikaan julkisessa ihmissuhdepuheessa peräänkuulutetaan mieheltä jämäkkyyttä ja omaa tahtoa ja painotetaan, miten tärkeää on säilyttää oma yksilöllisyys ja itsenäisyys parisuhteessakin, mutta sitten käytännössä moni nainen närkästyy, kun mies ei toimikaan, niin kuin hän haluaa.
Nainen ei hyväksy, että miehellä on omat harrastukset, tärkeitä kavereita ja tarve omalle ajalle, vaikka juuri näin se itsenäisyys ilmenee – ei niin, että miehellä olisi mielipide kevätverhojen sävystä.
Miksi mies ei hyväksy sitä että naisella on omat harrastukset, tärkeitä kavereita ja tarve omalle ajalle vaikka näin se itsenäisyys ilmenee. Mutta ei, harva mies huomio tämän asian vaan sen sijaa jättää kodin ja muksut naisen huomaa ja lähtee muualle harrastamaan koska itsenäisyys. Sitten jossain vaiheessa itsenäinen mies huomaa että hänet on ulkoistettu ja voi syyttää siitä vain itseään.
Jotenkin hämäävää että miehen pitäisi saada vain rusinat pullasta, mutta samaa ei suoda naiselle.
Oikein kiva kakssoisstandardi.Not.
Jos tarpeesi itsenäisyyteen on noin suuri, pidä suhde kevytsuhteena äläkä lupaile liikoja, älä muuta avoliittoon ja varsinkaan älä lisäänny jos asenteesi on kuin heinäsirkalla eli kaiken voi jättää sillensä, koko kesän soitella huolettomasti, kyllä joku muu (nainen hoitaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteella on aika vähän edellytyksiä pysyä kasassa, jos molemmat huitelevat omissa oloissaan ja elävät kaikin puolin itsenäisesti. Parisuhteen idea on juuri tiimin perustaminen ja siksi myös tähän pitäisi molempien panostaa.
Ai, minusta parisuhde on elämää rikastuttava asia, ei rajoittava. Kyllä sitä tiimiaikaa riittää molemmille, vaikka kummallakin olisi myös omat harrastukset ja muut menot. Sitten, jos tulee lapsia, on syytä miettiä voisiko jotain jättää vähäksi aikaa sivuun, mutta kahden aikuisen suhteeseen mahtuu kyllä myös huitelemista.
En tietenkään sitä tarkoittanut, että itsenäisyys pitäisi kokonaan menettää ja omat menot jättää väliin. Tasapaino itsenäisen olemisen ja tiimipelaamisen välillä pitää löytää. Kokemukseni mukaan joillekin miehille tuo itsenäisyyden säilyttäminen tarkoittaa sitä, ettei siitä omasta tiimistä ja sen hyvinvoinnista oteta mitään vastuuta. Kyllähän se tietenkin toista osapuolta korpeaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä minä tekisin miehellä, joka ei ole paikalla. Sellaisen kanssa ei voi edes sekstata. Jos mies valitsee ennemmin omat harrastuksena ja kaverinsa kuin koti-illan perheensä kanssa tai kotityöt viikonloppuna ja lapsen viennin harrastamaan, niin sitten on parempi olla ulkoruokinnassa.
Tuo sopii varmasti ihmisille, jotka sinkkunakin kyhjöttivät viikonloput kotona kotitöitä tehden. Minä en pitänyt tuosta sinkkuna, joten miksi alkaisin pitää siitä parisuhteessakaan? Haluan kumppanin, joka lähtee kanssani pitämään hauskaa. Siivota ehtii viikollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä minä tekisin miehellä, joka ei ole paikalla. Sellaisen kanssa ei voi edes sekstata. Jos mies valitsee ennemmin omat harrastuksena ja kaverinsa kuin koti-illan perheensä kanssa tai kotityöt viikonloppuna ja lapsen viennin harrastamaan, niin sitten on parempi olla ulkoruokinnassa.
Nyt käy ilmeisesti taas niin, että yhdet puhuvat parisuhteesta, toiset perheestä. Silloin, kun on lapsia, on ihan erilaisia velvollisuuksia kuin kahden lapsettoman aikuisen parisuhteessa.
Itse, kuten edellä olen jo kommentoinutkin, näen että parisuhde on rikastuttava lisä eikä rajoittava asia. Omassa parisuhteessani molemmilla on töiden lisäksi muita menoja (harrastuksia, opintoja, matkoja) mutta kyllä meillä silti on aikaa tavata vähintään viikonloppuisin to-ma (tai ainakin pe-su) ja viettää silloin aikaa myös yhdessä. Eikä kumpikaan kuole seksinpuutteeseen, vaikka harvemmin pystytään järjestämään yhteistä aikaa alkuviikolla/keskellä viikkoa.
Pari esimerkkiä tuli mieleen. Luulisi että vaimo on yleensä tyytyväisempi ensimmäisessä näistä. Toki vaimo voi pitää myös toisesta, en voi tuntea kaikkia vaimojen makuja.
1) Miehellä on omat harrastuksensa ja ystävänsä. Hän on jämäkkä ja itsenäinen. Hän kuitenkin rakastaa puolisoaan ja mahdollista perhettään yli kaiken. Hän kantaa oman osansa vastuunsa parisuhteen ja perheen onnellisuudessa, huomioi ja rakastaa puolisoaan ja pyrkii oma-aloitteisesti viettämään mahdollisimman paljon aikaa rakkaansa kanssa, koska hän nauttii siitä itsekin. Kavereille löytyy aikaa myös, mutta perhe on etusijalla.
2) Miehelle tärkeintä elämässä ovat omat harrastukset, työ, kavereiden näkeminen aina kuin mahdollista ja itsensä toteuttaminen. Puolison kanssa vietetty aika on aina miehen mielestä pois niistä tärkeämmistä jutuista. Mies asettaa oman itsensä kaiken etusijalle. Vaimon ja perheen kanssa voi viettää aikaa silloin, kun muutakaan tärkeämpää ei ole, ja miehellä sattuu olemaan joku välitön tarve, jonka hän haluaa tyydyttää (esim. seksi). Sitten voi taas vetäytyä omaan aikaansa pois perheen läheisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteella on aika vähän edellytyksiä pysyä kasassa, jos molemmat huitelevat omissa oloissaan ja elävät kaikin puolin itsenäisesti. Parisuhteen idea on juuri tiimin perustaminen ja siksi myös tähän pitäisi molempien panostaa.
Omituinen yleistys. Meillä "huidellaan omissa menoissa" varmaan neljänä iltana viikossa, eikä se ole tiimikokemukseemme vaikuttanut ainakaan negatiivisesti. Päinvastoin on mahtavaa, että rinnalla on tyyppi, joka arvostaa ja ihailee toisessa juuri sitä itsenäisyyttä. Aika harva pysyisi vauhdissa mukana.
En yleistänyt yhtään mitään... Totesin vain, että jos koko elämä on siihen "itsenäiseen elämään" keskittymistä, niin parisuhteen osapuolet lipuvat todennäköisesti hyvin kauas toisistaan? Saat toki olla eri mieltä, mutta mielestäni tiimi on tällaisessa tilanteessa usein aika merkityksetön ja tavallaan "turha".
Mikäli sitä itsenäisyyttä toteutetaan sillä vähäisellä ajalla, jolloin olisi mahdollisuus panostaa siihen parisuhteeseen, niin silloin ollaan heikoilla jäillä. Yhdessä asuessa sen toisen jokailtaista läsnäoloa ei tietenkään tarvitse, kunhan silloinkin pääpaino ajallisessa panostuksessa on parisuhteessa, eikä dokailu-tai harrastusreissuissa.
Meitä ihmisiä on erilaisia. Hyvä olisi jos tuon tyyppisissä asioissa toistensa kaltaiset löytäisivät toisensa, eikä niin, että ajan myötä parisuhteen toinen osapuoli alkaa kokea itsensä yksinäiseksi ja toinen kahlituksi suhteessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteella on aika vähän edellytyksiä pysyä kasassa, jos molemmat huitelevat omissa oloissaan ja elävät kaikin puolin itsenäisesti. Parisuhteen idea on juuri tiimin perustaminen ja siksi myös tähän pitäisi molempien panostaa.
Omituinen yleistys. Meillä "huidellaan omissa menoissa" varmaan neljänä iltana viikossa, eikä se ole tiimikokemukseemme vaikuttanut ainakaan negatiivisesti. Päinvastoin on mahtavaa, että rinnalla on tyyppi, joka arvostaa ja ihailee toisessa juuri sitä itsenäisyyttä. Aika harva pysyisi vauhdissa mukana.
En yleistänyt yhtään mitään... Totesin vain, että jos koko elämä on siihen "itsenäiseen elämään" keskittymistä, niin parisuhteen osapuolet lipuvat todennäköisesti hyvin kauas toisistaan? Saat toki olla eri mieltä, mutta mielestäni tiimi on tällaisessa tilanteessa usein aika merkityksetön ja tavallaan "turha".
Miksi se olisi turha? Jos meillä on kaksi ihmistä, joilla on aktiivinen elämä; on työmatkoja, omia matkoja, harrastuksia, opintoja, kokouksia... mitä tahansa, mistä tykkää työn ohessa. He kohtaavat toisensa ja huomaavat, että toisen seurassa on hyvä olla. Miksi heidän olisi turha alkaa viettää aikaansa myös yhdessä, so. seurustella, olla parisuhteessa, jos se heistä kummastakin tuntuu hyvältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteella on aika vähän edellytyksiä pysyä kasassa, jos molemmat huitelevat omissa oloissaan ja elävät kaikin puolin itsenäisesti. Parisuhteen idea on juuri tiimin perustaminen ja siksi myös tähän pitäisi molempien panostaa.
Omituinen yleistys. Meillä "huidellaan omissa menoissa" varmaan neljänä iltana viikossa, eikä se ole tiimikokemukseemme vaikuttanut ainakaan negatiivisesti. Päinvastoin on mahtavaa, että rinnalla on tyyppi, joka arvostaa ja ihailee toisessa juuri sitä itsenäisyyttä. Aika harva pysyisi vauhdissa mukana.
En yleistänyt yhtään mitään... Totesin vain, että jos koko elämä on siihen "itsenäiseen elämään" keskittymistä, niin parisuhteen osapuolet lipuvat todennäköisesti hyvin kauas toisistaan? Saat toki olla eri mieltä, mutta mielestäni tiimi on tällaisessa tilanteessa usein aika merkityksetön ja tavallaan "turha".
Miksi se olisi turha? Jos meillä on kaksi ihmistä, joilla on aktiivinen elämä; on työmatkoja, omia matkoja, harrastuksia, opintoja, kokouksia... mitä tahansa, mistä tykkää työn ohessa. He kohtaavat toisensa ja huomaavat, että toisen seurassa on hyvä olla. Miksi heidän olisi turha alkaa viettää aikaansa myös yhdessä, so. seurustella, olla parisuhteessa, jos se heistä kummastakin tuntuu hyvältä?
Voi voi... En tiedä, osaanko selittää asiani niin hyvin, että sinäkin ymmärrät. Kuvailet tilannetta, jossa on sekä itsenäinen elämä että yhteisymmärryksessä muodotettu parisuhde-elämä. Itse tarkoitin tilannetta, jossa toinen pelaa omilla säännöillään, ei parisuhteessa yhteisesti sovituilla säännöillä.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli sitä itsenäisyyttä toteutetaan sillä vähäisellä ajalla, jolloin olisi mahdollisuus panostaa siihen parisuhteeseen, niin silloin ollaan heikoilla jäillä. Yhdessä asuessa sen toisen jokailtaista läsnäoloa ei tietenkään tarvitse, kunhan silloinkin pääpaino ajallisessa panostuksessa on parisuhteessa, eikä dokailu-tai harrastusreissuissa.
Meitä ihmisiä on erilaisia. Hyvä olisi jos tuon tyyppisissä asioissa toistensa kaltaiset löytäisivät toisensa, eikä niin, että ajan myötä parisuhteen toinen osapuoli alkaa kokea itsensä yksinäiseksi ja toinen kahlituksi suhteessaan.
Vähäisellä ajalla? Minulla on viikossa ainakin 60 sellaista tuntia, jotka voin käyttää ihan niin kuin haluan. Eiköhän tuohon sovi sekä harrastuksia että romanttisia illallisia kumppanin kanssa.
Tässä on taas ristiriita ihan aloittajan omassa päässä. Ilmeisesti kuvitellaan, että joku naisten oma heimoneuvosto päättää kaikkien naisten yhteisen mielipiteen. Kuten tässäkin ketjussa ilmenee, niin osa ihmisistä (myös naisista) on tiiviimpää yhteiseloa toivovia ja osa vapautta vaalivia. Pidän aika epätodennäköisenä, että nämä miehen itsenäisyyttä äänekkäimmin korostavat olisivat kovinkaan usein niitä samoja naisia, jotka haluavat nyhjöttää kaiken vapaa-ajan kotona kylki kyljessä.
Vierailija kirjoitti:
Nainen on emotionaalisesti hauraampi ja kaipaa tiiviin yhdessäolon ja symbioosin turvaa.
En tiedä muista naisista, mutta mulle on todellakin ok että miehellä on omat menot. Omissa suhteissa se on aina ollut mies joka on halunnut enemmän yhteistä aikaa.
Valitettavasti asia on kyllä niin, että miesten ollessa emotionaalisesti naisia jäljessä, mies haluaa jäädä roikkumaan huonossakin suhteessa pidempään. Nainen on tähän mennessä yrittänyt jo korjata suhdetta pidempäänkin mutta mies ei halua yleensä tehdä mitään ennen kuin nainen on siinä pisteessä ettei hän jaksa edes yrittää. Näitä on nähty monta, niin mies- kuin naispuolisten kavereiden kautta.
Ei itsenäisyys ole ongelma niin kauan kuin puolisoa ei oteta itsestäänselvyytenä ja oleteta, että itse voi tulla ja mennä kuten haluaa puolisolta kysymättä, vaan oletetaan, että se odottaa kyllä kotona vaikka maailman loppuun asti.
Näistä asioista kannattaa keskustella kuten muistakin tarpeista ja toiveista. Kannattaa puolisoa valitessa ottaa sellainen, jolla on samanlaiset toiveet yhteisestä ajasta. Noin muun muassa.
Itselleni ei sovi sellainen parisuhde, jossa käydään lähinnä nukkumassa yhdessä, vaan haluan kumppanin ja ystävän samassa paketissa. Tämä ei tarkoita, etten kestä miehen itsenäisyyttä, vaan että en halua sellaista suhdetta, jossa ei olla toistemme parhaat ystävät ja suhde ja yhdessä tekeminen ei ole molemmille tärkeintä. Varmasti kaikki kaipaa omia ystäviä ja omaa aikaa, mutta miten paljon ja millä tavoin - no se riippuu ihan yksilöstä.
Nainen on emotionaalisesti hauraampi ja kaipaa tiiviin yhdessäolon ja symbioosin turvaa.