Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana ja minusta tuli vihamielinen?
15.10.2017 |
Onko tämä tavallista? Olen raskaana (toivotusti), ja minulla on kaikki kaikinpuolin hyvin. Olen aina ollut hyväksyvä ihminen, enkä ole todellakaan ollut mikään muiden tekemisiä arvosteleva henkilö. Nyt minusta on tullut sellainen! Kun katson tosi tv-ohjelmia, ärsyynnyn siitä, miten asiattomia ihmiset niissä ovat. En jaksa kavereideni ongelmia enää, kun ennen olin aidosti tosi kiinnostunut kuuntelemaan. Minulla on mielenkiintoa ainoastaan omaa perhettä kohtaan, siis miestä ja isovanhempia (ensimmäinen lapsi tulossa).
Tuntuu, kuin olisin muuttunut eri ihmiseksi. En arvosta tuomitsevaisuutta, konservatiivisuutta enkä todellakaan ajattele olevani parempi kuin muut. Mutta nyt ajatukseni ovat tuomitsevia, konservatiivisia ja minun on vaikea hyväksyä muunlaisia kuin omia mielipiteitäni. Vielä olen pystynyt esittämään "normaalia", mutta olen järkyttynyt ajatuksenjuoksustani.
Mitä tehdä? Meneekö tämä ohi? Onko muilla ollut vastaavaa?
Ja jos ystävät tunnistaa, niin anteeksi! itsekin kärsin tästä ja tiedän että olen erilainen, toivottavasti palaan pian normaaliksi.
Kommentit (11)
Tuomitsevuus ja jaksamattomuus eivät suoranaisesti ole samoja asioita kuin vihamielisyys. Oliko lapsi suunniteltu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormoonit. Siis oikeesti. Raskaus sekoittaa koko kropan, kyllä sä siitä palaudut. :)
Liittyy varmaan tuohon raskauteen, se on aina iso mullistus, vaikka on toivottukin. Minusta on hyvä merkki että pystyt arvioimaan toimintaasi noin kriittisesti. Älä soimaa itseäsi liikaa!
Mullakin alkoi olla ekan raskauden aikana viitteitä tuollaisesta, mutta se vain paheni synnytyksen jälkeen. Nyt olen uudestaan raskaana ja tuntuu, että tilanne on pahentunut entisestään. Tuntuu kamalalta, kun musta on tainnut tulla ihan hirveä ihminen. Yritän kätkeä sen muilta, mutta pään sisällä olen herkästi suuttuva, olen tuomitseva muita kohtaan ja ajattelen ilkeitä asioita muista. Mistäköhän tällainen johtuu? Uupumuksesta? Vai hormoneista? Joka tapauksessa erittäin valitettavaa tällainen. Eipä tällainen asenne todellakaan mua mitenkään onnellisemmaksi tee.
Tuttua juttua, tälläsestä entisestä nössöstä tuli raskauden aikana melkeen hyökkäävä, vähintäänkin kärkäs kertomaan jos joku toimii väärin (erityisesti perhettäni kohtaan).
Itse ajattelin, että se on se suojeluvaisto joka herää, enemmän näkee uhkia ympärillä ja niihin tuntuu, että olis pakko puuttua kun ei ole enää vastuussa vain itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliskohan vain niin, että sellainen maailmansyleileminen sopii nuorille, mutta äideiltä vaaditaan tiettyä kovuuttakin. Ihan vain noin muita eläinlajeja tarkkailleena. Emon pitää vahtia ja puolustaa poikasta, ei se onnistu jos kaikki on vain ihanaa tai ainakin sinnepäin. Pitää kyetä näkemään riskejä ja reagoimaan niihin.
Itsestäni tuli alkuraskaudessa melko äksy. Asuttiin salmonellamaassa, ja mies lääppi joka helvetin paikan keittiössä pesemättä käsiä välillä, kun käsitteli raakaa kanaa. Olisin halunnut nirhiä sen.
Keskivaiheilla huomasin meneväni järkytyksestä tutisevaksi kasaksi kun naapurin talo paloi. Olin luullut olevani kylmähermoinen tyyppi.
Synnytyksen jälkeen taas itkin liikutuksesta mille tahansa jolla oli kaksi suurta silmää, kun kaikki oli niin söpöä ja liikuttavaa.
Nyt vaihdevuosissa olen noita kaikkia vuoronperään...
Morjes että on tuttua juttua. Täällä rv 13 menossa ja tuntuu että nyt alkaa vähän helpottaa, ekat kuukaudet meni aivan kamalana äkäpussina ja tiuskijana. Siis ihan järkyttävän pahana. Ja kun pidättelin koko päivän itseäni että en esikoiselle rupea räjähtelemään niin herranjestas että sitä tuli sitten tuutin täydeltä miehelle samantien kun tämä tuli töistä kotiin. Oli samaan aikaan niin hermoheikko olo ja ääretön morkkis omasta käytöksestä... toivottavasti tuo olis jo takanapäin.
Ekassa raskaudessa ei ollut ollenkaan tollasta, nyt toisessa sitten kaikkia "kivoja" mukana.
Tsemppiä sinne, jospa se helpottais sullakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsin tuttu juttu. Itse olen kyllä ollut varsin vahvatahtoinen ennen raskauttakin, mutta nyt raskaana olen suorastaan vihamielinen. Viha kohdistuu erityisesti läheisiin, he tekevät mielestäni kaiken väärin. Voi mummoraukkoja...
Olen pohtinut myös sitä mahdollisuutta, voisiko tämä olla raskausmasennusta. Minulla on ollut vihaisuuden ja muiden aggressiivisten, negatiivisten tunteiden lisäksi myös voimakkaita pelkoja.
Toivottavasti pahin raivokkuus taittuu synnytyksen jälkeen.
Hyvä kuulla että muilla on ollut samanlaista. Kiitos vastauksista. Mutta vähän pelottavaa, että kaikilla tämä ei ole mennyt ohi! En todellakaan haluaisi olla näin inhottava ihminen, sehän kuluttaa itseänikin. Toki huomaan, että väsyneenä olen entistä ikävämmillä ajatuksilla, mutta kyllä minun normaalitilakin on nyt huomattavasti epämiellytävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat ihan puolisoni exältä. raskauduttuaan heittääntyi aivan hirviöksi, mikään ei käynyt tai ollut oikein. Ikävä kyllä ei koskaan "normalisoitunut" vaan päätti viedä lapsen isältään mitään sanomatta. teki sitten uuden lapsen uuden miehen kanssa ja nykyään haukkuu yhtä lailla uutta miestään niinkuin haukkui ensimmäisen lapsen isääkin (minun nykyinen mies, kuulen näitä juttuja kun mies joutuu olemaan exänsä kanssa tekemisissä lapsen takia). Toivon todella että sinä palaudut normaaliksi itseksei synnytyksen jälkeen. :/
Kilpparihormoneiden vaje. Ei siis varmaan patologinen vaje, mutta niitä on suhteellisesti vähemmän kuin ennen. Tämä on siis villi veikkaus.