Miniäni, jos luet tämän (epäilen) niin tiedä että:

No suosittelen nyt laittamaan viestiä ihan irl

Tai soittamaan ovikelloa kukkakimppu kädessä.

Jos et saa sitä tehtyä, niin puhelimella voi soittaa.

Kukkakimppu on hyvä ajatus, mutta minä olen syytön välirikkoon.

Ai miniä kilahtelee mutta sinussa ei mitään vikaa. Ja tän mariset nettiin sitten. Jep jep.

- ap - kirjoitti:

Kukkakimppu on hyvä ajatus, mutta minä olen syytön välirikkoon.

Jos kuitenkin selvität välisi miniän kanssa etkä täällä.

Ootte oikeassa: Pitää selvittää välit irl. En vaan osaa, kun ne välit meni rikki toisten ihmisten kautta. Täällä marisen, koska asian kirjoittaminen on terapeuttista. Älkää välittäkö. Onhan muutkin avautuneet tänne asioistaan ja mielestäni saakin.

Et ole anoppini mutta samantapainen tilanne. Toivoisin yli kaiken että anoppi nostaisi kissan pöydälle ja selvittäisimme välimme, mutta tuskin hän tulee niin tekemään. Anteeksipyynnöstä puhumattakaan. Olin niin, niin tyhmä kun kun juttelin anopilleni asioistani kuin mikäkin idiootti. Miniät, anoppi ei ole ystävänne vaikka hän kaksi vuosikymmentä vanhemman viisaudella osaa antaa ihanan kuvan ja pyörittää typerää naivia tyttöä uskomaan että ollaan suurin piirtein parhaat kaverit. Sitten jos väleille käy jotain, on pakko olla tekemisissä vuosikymmeniä jatkuvalla syötöllä. Anoppi, loukkasit mua niin. Älkää muut miniät ikinä tehkö sitä virhettä että päästätte anopin iholle ja kuvittelette että hän on myös teidän perhettä. Ei ole.

Anoppi herää siinä vaiheessa, kun tajuaa, ettei kasvattamansa rottapoika pärjää elämässä ilman varakasta ja toimeliasta naista. Siirtää marttyyrinaisen roolia seuraavalle sukupolvelle. Nähty on.

Olen äiti ja anoppi, joka ei koskaan mene "iholle". Näiden 10 vuoden aikana en ole soittanut lasteni perheille kuin ehkä muutaman kerran ja asiasta. Yleensä ottavat itse yhteyttä ja  tietävät, että olen taustalla ja autan jos/kun sitä apua tarvitaan. Usein on tarvittu ja teen sen mielelläni.

juu, eihän se vika minussa ole :)

paaluttaja kirjoitti:

juu, eihän se vika minussa ole :)

Ei olekaan. Tapahtumien ketju oli ihan muissa asioissa. Itse en todellakaan liittynyt siihen - olen sijaiskärsijä 😔

Lopultakin: Mitä väliä. Miniä tajuaa sen joskus. Kiukutelkoon aikansa.

- ap - kirjoitti:

paaluttaja kirjoitti:

juu, eihän se vika minussa ole :)

Ei olekaan. Tapahtumien ketju oli ihan muissa asioissa. Itse en todellakaan liittynyt siihen - olen sijaiskärsijä 😔

Lopultakin: Mitä väliä. Miniä tajuaa sen joskus. Kiukutelkoon aikansa.

Juu. Olennaista ei oel miniän hyvä mieli, vaan se että itse saa olla oikeassa.

- ap - kirjoitti:

paaluttaja kirjoitti:

juu, eihän se vika minussa ole :)

Ei olekaan. Tapahtumien ketju oli ihan muissa asioissa. Itse en todellakaan liittynyt siihen - olen sijaiskärsijä 😔

Lopultakin: Mitä väliä. Miniä tajuaa sen joskus. Kiukutelkoon aikansa.

sijaiskärsijä - niinhän me kaikki ollaan

Vierailija kirjoitti:

- ap - kirjoitti:

paaluttaja kirjoitti:

juu, eihän se vika minussa ole :)

Ei olekaan. Tapahtumien ketju oli ihan muissa asioissa. Itse en todellakaan liittynyt siihen - olen sijaiskärsijä 😔

Lopultakin: Mitä väliä. Miniä tajuaa sen joskus. Kiukutelkoon aikansa.

Juu. Olennaista ei oel miniän hyvä mieli, vaan se että itse saa olla oikeassa.

Minä nyt vaan näköjään en osaa ilmaista itseäni oikein. Laitoin äsken viestin miniälle ja nähtäväksi jää, mitä tuumaa. Joka tapauksessa meidän pitää selvittää välimme ja ihmetellä sitä, että miksi välit yleensäkään tulehtui, kun asia ei edes koskenut meitä kumpaakaan 😟

- ap - kirjoitti:

Olen äiti ja anoppi, joka ei koskaan mene "iholle". Näiden 10 vuoden aikana en ole soittanut lasteni perheille kuin ehkä muutaman kerran ja asiasta. Yleensä ottavat itse yhteyttä ja  tietävät, että olen taustalla ja autan jos/kun sitä apua tarvitaan. Usein on tarvittu ja teen sen mielelläni.

Meilläkään anoppi ei pajon soittele. Taustailee vain, kohta jo 20 vuotta. Tämä on tulkittu niin, ettei hän ole kiinnostunut perheestämme. Itse ei jaksa olla aina ottamassa yhteyttä ja pyytämässä. Kyllä meillekin olsi apu kelvannut. Ehkä tämä kertoo sitten enemmän meistä perheenä kuin anopista.

Ex-anoppini, jos luet tämän, niin tiedä että olet minulle edelleen tärkeä ihminen, vaikka poikasi kanssa erosimmekin. Kiitos että olet pitänyt yhteyttä myös eron jälkeen, ja että osaat erottaa meidän ihmissuhteemme minun ja poikasi välisestä suhteesta. Olen iloinen, että voin sanoa sinulle nämä asiat myös kasvotusten. Toivon sinulle elämässäsi kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

- ap - kirjoitti:

Olen äiti ja anoppi, joka ei koskaan mene "iholle". Näiden 10 vuoden aikana en ole soittanut lasteni perheille kuin ehkä muutaman kerran ja asiasta. Yleensä ottavat itse yhteyttä ja  tietävät, että olen taustalla ja autan jos/kun sitä apua tarvitaan. Usein on tarvittu ja teen sen mielelläni.

Meilläkään anoppi ei pajon soittele. Taustailee vain, kohta jo 20 vuotta. Tämä on tulkittu niin, ettei hän ole kiinnostunut perheestämme. Itse ei jaksa olla aina ottamassa yhteyttä ja pyytämässä. Kyllä meillekin olsi apu kelvannut. Ehkä tämä kertoo sitten enemmän meistä perheenä kuin anopista.

Ymmärrän, että tulkitset noin ja ehkä se onkin niin. Itse hoidin kokopäiväisesti kolme vuotta ensimmäistä tyttärentytärtäni ja hän on nyt jo koulussa. Sun kaltaisesi ihmisen kanssa olisi mukava jutella 😊

Meillä miniä kilahti minulle siitä, että äitini 87v oli mennyt sanomaan pojalleni, että olisi kiva nähdä joulunpyhinä. Kuulemma on minun vikani, että vanhus vaatii heitä pilaamaan joulunsa ja käymään vierailulla jonkun random-vanhuksen luona.

Joten kyllä ne miniät osaavat ihan itse riidellä itsekseen ja tehdä syntipukin olemattomaan juuri anopista. Tosin minä en pyytele anteeksi ja selitä, että olet rakas.

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniä kilahti minulle siitä, että äitini 87v oli mennyt sanomaan pojalleni, että olisi kiva nähdä joulunpyhinä. Kuulemma on minun vikani, että vanhus vaatii heitä pilaamaan joulunsa ja käymään vierailulla jonkun random-vanhuksen luona.

Joten kyllä ne miniät osaavat ihan itse riidellä itsekseen ja tehdä syntipukin olemattomaan juuri anopista. Tosin minä en pyytele anteeksi ja selitä, että olet rakas.

Näinpä. Kohtahan se taas alkaa valitus, kuinka joutuu viettämään joulua sukulaisten kanssa. Miksi ei vaan vietetä oman perheen kanssa? Luulisin, että minäkin olen taas "suosittu" joulun alla ja tulee lahjalistoja facessa.

Papan kanssa suunniteltiin lähteä ihan muualle jouluksi kerrankin. Ostettaisiin lahjat lapsille  ja mentäisiin johonkin Lapin erämaahan valmiisiin pöytiin.

Kannattaa ottaa reippaasti puheeksi asia. Minulla on mennyt lasten myötä kanssa anoppiin välit huonoksi, ja olen yrittänyt puhua asioita selväksi, mutta hän ei tähän kykene. Tavallaan asiat menevät niin, että hän tekee tai sanoo jotain mistä loukkaannun/en pidä, minä hermostun, otan asian puheeksi ja hän teeskentelee ettei kuule/mitään ongelmaa ei ole. Tämä on todella vaikeaa, sillä usein kyse on lapsiin liittyvistä asioista, mistä miehenikin on kanssani ihan samalla linjalla. Tilanne on ajautunut siihen, että hän ei voi olla kovin iso osa perheemme elämää, toisin sanoen hänen hoitoapuun ei turvauduta ja häneen on vaikea luottaa kun aitoa keskusteluyhteyttä ei ole. Isoin ongelma meillä on ollut, että anoppi kokee että hänellä on "oikeuksia" lastemme kasvatukseen yms.

En ole itsekään täydellinen ja teen ihmissuhteissa virheitä. Mielestäni kuitenkin avainkysymys on se, pystyykö tarkastelemaan omaa käytöstään, kunnioittamaan toisten asettamia rajoja ja selvittämään ristiriidat. Suosittelen siis lämpimästi selvittämään välejä, se onnistuu jos molemmat pystyvät kunnioittamaan toista ja avoimeen keskusteluun.