Loppu elämä yksin?

Ratkaisisi monta ongelmaa. Yhden miehen kanssa saa luotua yhdellä tapaa täydellisen suhteen, toisen kanssa toisella tavalla, mutta kukaan ei ole ollut hyvä kaikin tavoin. Liitossa on ääneenlausumaton miesten vaatima diili, että pitäisi ajatella ja tuntea tietyllä tavalla, olla yhtä, ei tilaa itselle ja toinen voi muuttua ärsyttäväksi. Ratkaisuna, että onkin yksin? Voi sitten vapaasti elää ajatellen enemmän omaa hyvinvointiaan? Mitä sitä aikuisista miehistä huolta kantamaan, kun lapsetkin on isoja, niin ottaa vain aikaa omille tarpeilleen ja yrittää pitää asialliset välit exiin ilman riitelyä?