Lue keskustelun säännöt.
Töissä tarkkailen kun muut muodostavat kaverisuhteita
23.05.2024 |
Olen ulkopuolinen ja keskityn vain töihin. Syön lounaan nopeasti.
Kommentit (43)
Siis tarkkailet vai keskityt vain töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman sama tilanne. Ei tosin omasta valinnasta. Muutoinkin vaihtaisin niin työpaikka kuin työtäkin mielihyvin. Asiakaspalvelu ei vie mihinkään ja lähinnä tuhlaan aikaa siinä mitä tulevaisuuden suunnitelmiin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Siis tarkkailet vai keskityt vain töihin?
No siinä samalla huomaan sivusilmällä, kuinka muut juttelee.
Muistan muinoin miten työpaikalla oli näitä kummallisia ns tarkkailijoita, että otti aivoon mokoma käytös. Tarkkaillaan mutta ei oteta osaa keskusteluun!
Vierailija kirjoitti:
Muistan muinoin miten työpaikalla oli näitä kummallisia ns tarkkailijoita, että otti aivoon mokoma käytös. Tarkkaillaan mutta ei oteta osaa keskusteluun!
Ai pitäisi mennä muiden kuppikuntiin huutelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan muinoin miten työpaikalla oli näitä kummallisia ns tarkkailijoita, että otti aivoon mokoma käytös. Tarkkaillaan mutta ei oteta osaa keskusteluun!
Mikä siinä otti aivoon? Kuitenkin puhuitte aina näiden "tarkkailijoiden" ohi, lähinnä toisillenne. Ei siinä tee todellakaan mieli alkaa ängetä keskelle toisten keskustelua, johon ei ole alun alkaenkaan otettu mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarkkailet vai keskityt vain töihin?
No siinä samalla huomaan sivusilmällä, kuinka muut juttelee.
Tiedän tunteen, itse introverttinä vaikea jutella sujuvasti. Kamalin tilanne jäädä kaksin jonkun työkaverin kanssa. Ja minua pidetään varmaan töykeänä vaikka olen vain sulkeutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarkkailet vai keskityt vain töihin?
No siinä samalla huomaan sivusilmällä, kuinka muut juttelee.
Tiedän tunteen, itse introverttinä vaikea jutella sujuvasti. Kamalin tilanne jäädä kaksin jonkun työkaverin kanssa. Ja minua pidetään varmaan töykeänä vaikka olen vain sulkeutunut.
Sama jatkaa...
Tutumpien kanssa juttu luistaa jo paremmin mutta vähemmän tuntemieni ei. Ja se on kiusallista. Enkä hirveästi osaa/halua jakaa elämääni puolitutuille.
En edes halua jutella. Turhaa ajanhukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarkkailet vai keskityt vain töihin?
No siinä samalla huomaan sivusilmällä, kuinka muut juttelee.
Tiedän tunteen, itse introverttinä vaikea jutella sujuvasti. Kamalin tilanne jäädä kaksin jonkun työkaverin kanssa. Ja minua pidetään varmaan töykeänä vaikka olen vain sulkeutunut.
Hymyily usein riittää. Työkaverini on alkanut välillä juttelemaan minulle kahden kesken, kun huomasin hänen herttaisesta hymystään, että kyllä hän olisi ihan kiinnostunut, mutta introverttinä syrjässä. Hänellä on ihan mielenkiintoisia näkemyksiä ja siksi olen antanut hänelle tilaa esim. palavereissa, jos tiedän hänellä olevan siihen ajatuksen. Jos sitä ei voi käyttää sellaisenaan, sitä voidaan yleensä aina yhdessä jatkokehittää. Hyvässä työyhteisössä on kaikilla osansa. Hän siis on tuollainen aloittajan kaltainen seurailija ja kova tekemään töitä.
Duuneissa on paljon, noita ap:n kaltaisia hiljaisia ja yksin viihtyviä tyyppejä.
Nämä tyupit käyvät palavereissa, joskus ruokalassa syömässä, Joskus syövät taujohuoneessa.
Muutamat syövät lounaansa omassa huoneessaan. Tai omalla työpistellään, jos helvetillisrn kiire.
Kahvista riippuvaisuna, nämäkin tyypit tulevat, lyhyille kahvipausseille, sen kahvimukin juomaan.
Näihin hiljaisiin, tahallaan sivuun jääviin tyyppeihin totutaan, joka ikisellä työpaikalla.
Tai on ainakin totuttu kaikilla niillä työpaukoilka, jos olen läpi Suomen työskennellyt. Nämä hiljaiset tyypit koetaan vahvasti, osaksi työtyhteisöä.
Kukaan ei kyseenalaista heitä mitenkään, koska mitään työtä koskevaa valituksia heihin ei milloinkasn kohdistu.
Heidän olemukseensa, käytökseensä ja hiljaisuuteensa duunipaikoissa totutaan.
Aivan samoin kuin muihinkin, myös niihin puheliaisiin, juoruileviin sun muihin duunikavereihin.
Tämä kaikki muodostaa aina koko työyhteisön, kaikissa työpaikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu kuvio. Muut muodostavat porukoita tai kahdenvälisen ystävyyssuhteen töissä, koulussa, harrastuksissa - oikeastaan missä vain. Tulen kyllä kaikkien kanssa toimeen ja juttelen muiden kanssa niitä näitä, hauskaakin on välillä, mutta jostain syystä silti lopulta kenenkään kanssa ei klikkaa niin kuin näillä muilla, jotka löytävät sen oman kaverinsa tai porukkansa. No joo, olen kohta jo keski-ikäinen. Tuskin tuo kuvio tulee koskaan muuttumaan, mutta ei se mitään. Jotkut jää vain ulkopuolelle ja sieltä on vaikea tulla pois.
Vierailija kirjoitti:
Muistan muinoin miten työpaikalla oli näitä kummallisia ns tarkkailijoita, että otti aivoon mokoma käytös. Tarkkaillaan mutta ei oteta osaa keskusteluun!
Tarkkailua esiintyy usein sellaista kohtaan, joka ei usein sano mitään. Kun nähdään sellainen puhumassa jonkun kanssa, niin pysähdytään oikein kuuntelemaan oikein hätkähtyen, että miten tuo oikein voi PUHUA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu kuvio. Muut muodostavat porukoita tai kahdenvälisen ystävyyssuhteen töissä, koulussa, harrastuksissa - oikeastaan missä vain. Tulen kyllä kaikkien kanssa toimeen ja juttelen muiden kanssa niitä näitä, hauskaakin on välillä, mutta jostain syystä silti lopulta kenenkään kanssa ei klikkaa niin kuin näillä muilla, jotka löytävät sen oman kaverinsa tai porukkansa. No joo, olen kohta jo keski-ikäinen. Tuskin tuo kuvio tulee koskaan muuttumaan, mutta ei se mitään. Jotkut jää vain ulkopuolelle ja sieltä on vaikea tulla pois.
Yli nelikymppinen minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Muistan muinoin miten työpaikalla oli näitä kummallisia ns tarkkailijoita, että otti aivoon mokoma käytös. Tarkkaillaan mutta ei oteta osaa keskusteluun!
Miksi pitäisi? Olen edelleen sitä mieltä, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Kiroilu on myös erittäin ala-arvoista ja kaukana sivistyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarkkailet vai keskityt vain töihin?
No siinä samalla huomaan sivusilmällä, kuinka muut juttelee.
Tiedän tunteen, itse introverttinä vaikea jutella sujuvasti. Kamalin tilanne jäädä kaksin jonkun työkaverin kanssa. Ja minua pidetään varmaan töykeänä vaikka olen vain sulkeutunut.
Introverttius ei ole mikään puolustus, olla sopeutumatta työyhteisöön.
Koko elämä nykyisin vaatii sopeutumista, mitä erilaisempiin tilsnteisiin. Vaikkapa esimerkkinä, mennä yksivuotiasn lapsen kanssa julkiseen päivystykseen.
Siellå kokenut hoitaja arvio tilanteen. Pelkkä lapsen yskä ilmsn kuumetta, rohisevaa yskää ja muuta huonovointisuutta, ei ole syy tulla päivystykseen.
Lapsen kanssa ois pitänyt päiväaikaan, oman terveyskeskuksen päivystkseen.
Kun on lapsi, tai ja vanhat sairaat vanhemmat, tai sairas puoliso, niin pitääkö introvertti ihminen edelleen sen turpansa kiinni, eikä soita, eikä hanki apua, eikä varaa päivystysaikaa tk:sta lapselleen ?
Saati sitten soittaisi ambulanssin hätätilanteessa?
Ovatko introventit lisäksi mykkiä ?
En halua liittyä työtovereiden kakkapippelijuttuihin, joten mieluummin syön lounaani hiljaa nurkassa selkä muihin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarkkailet vai keskityt vain töihin?
No siinä samalla huomaan sivusilmällä, kuinka muut juttelee.
Tiedän tunteen, itse introverttinä vaikea jutella sujuvasti. Kamalin tilanne jäädä kaksin jonkun työkaverin kanssa. Ja minua pidetään varmaan töykeänä vaikka olen vain sulkeutunut.
Sama jatkaa...
Tutumpien kanssa juttu luistaa jo paremmin mutta vähemmän tuntemieni ei. Ja se on kiusallista. Enkä hirveästi osaa/halua jakaa elämääni puolitutuille.
Ei varsinkaan, jos on vain keikkatyöläinen/tuuraaja. 🖤
Sitä puhuu lähimpien työtyyppien kanssa/joiden kanssa joutuu olemaan eniten tekemisissä, mitä mieleen tulee kulittaakseen aikaa.
Ei sinne aina mennä kaverustumaan.
Vierailija kirjoitti:
En edes halua jutella. Turhaa ajanhukkaa.
Kuitenkin itket itsesi uneen.
Saat palkinnon jostain aiemmin tekemästäsi hyvästä työstä. Olet muutenkin nyt myönteisen huomion kohteena. Alkuhämmennyksestä toivuttuasi alat hehkua.