Lue keskustelun säännöt.
Kaverit katosivat ruuhkavuosiin,
13.10.2017 |
Olen suht sosiaalinen ja nuorempana tykkäsin nähdä paljon kavereita, seurustella ja käydä ulkona.
Nyt kun itsellä ja muilla on lapsia, menee kaikkien arki ja viikonloput melkein lasten kanssa ja muissa kiireissä.
Olen kadottanut lähes kaikki ystävät ruuhkavuosien vuoksi.
Nyt vihdoin omat lapset alkavat olla isompia ja olisi taas aikaa ja halua käydä vaikka viihteellä tai edes syömässä/kahvilla kavereitten kanssa. Ongelma siis on tosiaan vain se, että kaverit ovat kaikonneet.
Olen jo pitkään viettänyt viikonloput kotona tylsäillen, ja enää en kehtaa laittaa kavereillekaan muka-spontaaneja "lähde drinkille?" -viestejä... Kun vastaus aina kuuluu "täällä on vesirokkoa", "Janipetterin jäkisviikonloppu" tai muuta vastaavaa.
Mitä ihmettä keksisin? Tässä iässä on vaikea saada uusia ystäviä, jolleivat ne tule luontevasti esim. työpaikan kautta. Haluan vain sosiaalisen elämäni takaisin! :(
Taas viikonloppu käsillä, ja kalenterissa pelkkää tyhjää..
Kritisoijille: en lähde sieneen tai metsään, enkä halua uutta harrastustakaan. Haluan vain kaveripiirini takaisin :D
Kommentit (39)
En ymmärrä ihmisiä, jotka luulevat pärjäävänsä koko elämänsä niillä sosiaalisilla kontakteilla, jotka heillä on 30-vuotiaana. Hanki lisää kavereita. Se on ainoa ratkaisu.
Matematiikka on aika yksinkertaista. Jos tyypillinen kaverisi voi tavata sinua kerran kuussa, ja itse haluat tavata kavereita kaksi kertaa viikossa, tarvitset keskimäärin kahdeksan kaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä, jotka luulevat pärjäävänsä koko elämänsä niillä sosiaalisilla kontakteilla, jotka heillä on 30-vuotiaana. Hanki lisää kavereita. Se on ainoa ratkaisu.
Matematiikka on aika yksinkertaista. Jos tyypillinen kaverisi voi tavata sinua kerran kuussa, ja itse haluat tavata kavereita kaksi kertaa viikossa, tarvitset keskimäärin kahdeksan kaveria.
Niin, ja jos olet ihminen, joka luottaa anekdoottien todistusvoimaan, olen kolmikymppinen ja näen kavereita keskimäärin kaksi tai kolme kertaa viikossa. Viimeisen vuoden aikana olen saanut varmaankin 30–50 tuttavaa ja kymmenkunta kaveria, joille voin ehdottaa tekemistä.
Jospa sinä vain olet ärsyttävää seuraa. Jani-Petterin kolera on hyvä tekosyy torjua lähentelysi.
Meidän lapset on jo teinejä ja kaveripiirissä muilla on pienempiä lapsia ja ainaista kotoilua. Me ollaan hommattu uusiksi ystäviksi vela-pariskuntia ja kas näin meillä on paljon sosiaalista elämää nykyisin.
Luonnollinen kehitys. Itselläni on nelikymppisenä 2-11-vuotiaat lapset. En käy yleensä missään. Lasten harrastukset vievät aikaa. Jos viikonloppuisin jää aikaa, lähdetään yleensä lasten kanssa uimaan isovanhempien luo kylään tai teatteriin. Miehellä on noin joka toinen vkl töitä. Parisuhde on niin tärkeä, että käydään 4-5 kertaa vuodessa kahdestaan risteilyllä tai viikonloppulomilla. Silloin lapsia tulee hoitamaan mummo. En ehdi käydä ystävien kanssa missään. Se on myös valinta. Pidän lasten kanssa vietettyä aikaa tärkeänä. Kerran vuodessa käyn yhden vanhan ystäväni kanssa oopperassa ja syömässä. Noin kerran vuodessa käyn kaukana asuvan ystäväni kanssa risteilyllä tai hän tulee meille kylään. Ne vanhat kaverit, joilla on jo isot lapset, kyselevät yhteisiin rientoihin, mutta en jaksa/halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä, jotka luulevat pärjäävänsä koko elämänsä niillä sosiaalisilla kontakteilla, jotka heillä on 30-vuotiaana. Hanki lisää kavereita. Se on ainoa ratkaisu.
Matematiikka on aika yksinkertaista. Jos tyypillinen kaverisi voi tavata sinua kerran kuussa, ja itse haluat tavata kavereita kaksi kertaa viikossa, tarvitset keskimäärin kahdeksan kaveria.
Mistä hankin ehdottamasi kaverit? Tämän ikäinen perheenäiti kun lähestyy tuntemattomia ihmisiä, voi vaikuttaa aika friikiltä -ap
No hanki vaikka täältä? Missä päin asut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse kyllä useimmiten kahvittelen ihan vaan perheellisten kavereiden kotona ja kutsun heitä meille. Helpointa niin ja pysyy sentään välit.
Vierailija kirjoitti:
No hanki vaikka täältä? Missä päin asut?
Etelä-Suomessa, Päijät-Hämeessä :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä, jotka luulevat pärjäävänsä koko elämänsä niillä sosiaalisilla kontakteilla, jotka heillä on 30-vuotiaana. Hanki lisää kavereita. Se on ainoa ratkaisu.
Matematiikka on aika yksinkertaista. Jos tyypillinen kaverisi voi tavata sinua kerran kuussa, ja itse haluat tavata kavereita kaksi kertaa viikossa, tarvitset keskimäärin kahdeksan kaveria.
Mistä hankin ehdottamasi kaverit? Tämän ikäinen perheenäiti kun lähestyy tuntemattomia ihmisiä, voi vaikuttaa aika friikiltä -ap
Tuo riski on vain otettava. Varmasti osa pitää friikkinä kun kysyy joltain puolitutulta että lähtisitkö jonnekkin kahville joskus tai lenkille tms. mutta ihmisissä on kuitenkin sellainen jännä piirre että he usein kokevat sen imartelevana että heidän seuraansa pidetään mielenkiintoisena. Miettii omallekkin kohdalle niin hauskaa se minusta yleensä on. Sitten jos huomaa ettei synkkaakkaan ei pyydä toista kertaa.
Harmi kun asut noin kaukana. Itse Vaasan alueelta. ☺️
t:8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sieltä ne palaavat olkapäätä hakemaan, kun puoliso pettää ja tulee ero. Tai muuten vaan tulee ero. On nähty niin monta kertaa.
Pitäkää yhteydet luottoystäviinne ihquelämäntilanteesta huolimatta, koska siihen tulee takuuvarmasti mylleryksiä. Ottakaa vaikka sijoituksena, mikä on terapeuttia halvempi tekstari tai puhelinsoitto silloin tällöin.
Omien ystävieni kanssa on jatkettu tapaamisia, vaikka kaikki ovat saaneet lapsia. Käydään kylässä perheittäin, tavataan lauantaibrunssilla, yhden ystävän kanssa mennään uimaan kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä, jotka luulevat pärjäävänsä koko elämänsä niillä sosiaalisilla kontakteilla, jotka heillä on 30-vuotiaana. Hanki lisää kavereita. Se on ainoa ratkaisu.
Matematiikka on aika yksinkertaista. Jos tyypillinen kaverisi voi tavata sinua kerran kuussa, ja itse haluat tavata kavereita kaksi kertaa viikossa, tarvitset keskimäärin kahdeksan kaveria.
Mistä hankin ehdottamasi kaverit? Tämän ikäinen perheenäiti kun lähestyy tuntemattomia ihmisiä, voi vaikuttaa aika friikiltä -ap
Aloita sosiaalinen harrastus, tutustu ihmisiin, hengaile heidän kanssaan, tutustu heidän kavereihinsa, hengaile näiden kanssa, tutustu heidän kavereihinsa.
Osa mammoista muuttuu muuten aika ikäviksi lapset saatuaan. Lapsettomien kanssa voi käydä ulkona tuulettumassa, mutta muuten ei voi ottaa lapsiperheen arkeen mukaan, kun "eihän se mistään mitään tajua". Vaikka sattuisi olemaan lastentarhanopettaja. Suljetaan piirin ulkopuolelle.
Muistakaa nyt kuitenkin, että normaalille ihmiselle, lukuunottamatta ikävuosia 12-20, oma perhe on aina tärkeämpi kuin kaverit. Evoluutio sanelee tämän, koska lajin selviäminen jää muuten lyhyeksi.
Minulle on mysteeri tuo lasten harrastus -kortti. Siis oikeasti? Vanhempieni nuoruudessa niihin käveltiin tai pyöräiltiin. Omassa lapsuudessa kuljettiin julkisilla. Ihan omatoimisesti jo pienestä asti. Sääntö oli aina se, että riittävän lähellä pitää olla ja sitä peliä sitten harrastetaan, mitä on tarjolla, eikä maksa liikaa.
No onpa harmillista, ettekö ollenkaan kyläilleet ystävienne kanssa, kun lapset olivat pieniä? Tietysti, jos kaikki ovat töissä, ei varmaan niin jaksa kyläillä ja näin ystävyyssuhteet jäävät. Minä olin kotona pitkään ja niin olivat lähes kaikki ystävänikin, joten kyläilimme ahkerasti, oli seuraa lapsille ja meille äideille, näin ystävyys on säilynyt läpi vuosien. Nyt ollaan jo viisikymppisiä ja lapset aikuisia/aikuistuvia ja edelleen ollaan ystäviä. Toki muutaman kanssa ystävyys on jäänyt, mutta olen minä uusiakin saanut. Itse sain lasten myötä nimenomaan uusia ystäviä, kun oltiin samassa elämäntilanteessa. Vela-ystävät jäivät luonnollisesti aikalailla pois kuviosta, mutta nyt kun lapseni ovat isoja, on ystävys muuttunut taas heidänkin kanssaan läheisemmäksi.
Suosittelen kyllä kokeilemaan jotain harrastusta, en oikein tiedä mistä muualtakaan voisi uusia ystäviä saada. Minä sain viimeksi uuden ystävän joogaryhmästä. Vuosien varrella myös kampaajastani on tullut myös ystäväni samoin erään kaupan omistajasta, asioin siis ahkerasti hänen kaupassaan ja vähitellen olemme tutustuneet. Kyllä uusia ystäviä voi saada vaikka vanhanakin, mutta itse pitää olla aktiivinen. Ehkä entiset ystävyyssuhteesi ovat vain "aikansa eläneet"? Näin mulle ainakin on muutaman ystävän kanssa käynyt. Toivottavasti löydät ystäviä!
Noista harrastuksista puheenollen. Vähän säälittää nämä ainoat lapset, joiden vanhempien pitää hiki hatussa keksiä, mitä ne voisivat harrastaa ja olla kiinnostuneita? Kokeillaan, maksetaan, kokeillaan. Kun muut näkevät, että oikeasti sitä kiinnostaisi vaikkapa ihan lukeminen, pienoismallien rakentaminen, koodaus ja askartelu.
Liikunta on hyvä asia, mutta perheen yhteinen lenkkeilykin riittäisi.
Tervetuloa aikuisuuteen. Älä suotta pyristele vastaan. Keski-ikä kolkuttelee ovella ryhmyisin nyrkein.