Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin syliin!
12.10.2017 |
Olen aivan poikki, työviikot vievät kaiken energian ja pelkään aina nukkumaan mennessä seuraavaa päivää. Haluaisin vain maata sängyssä peiton alla. Ajattelen, että olen onnellinen vain nukkuessani.
Miehen kanssa tuli nyt sitten vielä iso riita ja käyttäydyin itsekin todella typerästi. Minä olen jo leppynyt, mutta mies ei ole antanut anteeksi.
Masentaa niin vietävästi, eikä pimeys ja kylmyys auta ollenkaan. Haluaisin, että mieheni vain pitäisi minua sylissään, mutta hän ei edes halua olla kanssani samassa huoneessa. Ei, vaikka pyydän anteeksi. Tämä tuntuu sietämättömältä. Pohdin vakavissani sitäkin, että menisin vanhempieni luo. He ainakin antaisivat minulle sympatiaa. Äiti on varoitellut uupumisesta jo pitkään.
Avioerokin on käynyt mielessä. Välillä tuntuu, etten ole riittävän hyvä nainen ollakseni kenenkään vaimo. Yksin tulisi kyllä taloudellisesti aika tiukkaa, mutta selviäisin vuokrasta kyllä. Voisin ostaa vaikka ison pehmonallen, jonka sylissä saan nukkua näin vajavaisenakin ihmisenä. :-)
Nyt juuri pelkään ensi yötäkin, sillä olen heräillyt paljon kesken unien ja yöllä kaikki ajatukset ovat aivan solmussa. Nyt tiedän myös sen, ettei minulla ole mitään asiaa miehen viereen nukkumaan. Eli ei muuta kuin patja olkkarin lattialla.
Kommentit (23)
Petä sikamiestäsi kuten naiset aina tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt patjalla makailen ja tunnen itseni täysin turhaksi. Kuvittelen, että tänne palstalle kirjoittaminen olisi kuin kaverille juttelemista. Tajusin senkin, ettei minulla oikein ole ketään, jolle voisin näistä tunteistani puhua. Mies on läheisin ihminen elämässäni. Vanhempia en haluakaan nyt huolestuttaa masentavilla ajatuksillani. Menen heidän luokseen joskus, kun olen paremmalla tuulella.
Ihan tosissani mietin, lähtisinkö vielä tänään Prismaan ostamaan ison pehmonallen. Toisaalta, ehkä omasta lapsuudesta tuttu nalle riittää. Jossain oli muuten tutkimus, jossa todettiin nalle kainalossa nukkuvien olevan muita tyytyväisempiä.
Mikähän hömppäleffa tai sarja voisi toimia pakotienä pois todellisuudesta? Vai alkaisinko pelata koneella pasianssia. Ai että olen säälittävä.
Eroa miettivä, pehmolelun viereen haluava, vanhempien syliä kaipaava ja hömppäleffoihin pakeneva nainen. Täytyypä myöntää että en minäkään tuollaista viereeni haluaisi, en vaikka ei niin riitaa olisikaan.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt patjalla makailen ja tunnen itseni täysin turhaksi. Kuvittelen, että tänne palstalle kirjoittaminen olisi kuin kaverille juttelemista. Tajusin senkin, ettei minulla oikein ole ketään, jolle voisin näistä tunteistani puhua. Mies on läheisin ihminen elämässäni. Vanhempia en haluakaan nyt huolestuttaa masentavilla ajatuksillani. Menen heidän luokseen joskus, kun olen paremmalla tuulella.
Ihan tosissani mietin, lähtisinkö vielä tänään Prismaan ostamaan ison pehmonallen. Toisaalta, ehkä omasta lapsuudesta tuttu nalle riittää. Jossain oli muuten tutkimus, jossa todettiin nalle kainalossa nukkuvien olevan muita tyytyväisempiä.
Mikähän hömppäleffa tai sarja voisi toimia pakotienä pois todellisuudesta? Vai alkaisinko pelata koneella pasianssia. Ai että olen säälittävä.
Eroa miettivä, pehmolelun viereen haluava, vanhempien syliä kaipaava ja hömppäleffoihin pakeneva nainen. Täytyypä myöntää että en minäkään tuollaista viereeni haluaisi, en vaikka ei niin riitaa olisikaan.
Näin ajattelen itsekin. Mies olisk varmasti onnellisempi jonkun muun kanssa. Ehkä ero on ainoa oikea vaihtoehto. Minä kyllä opin pärjäämään yksin. Olen varmasti liian takertuva ja säälittävä ihminen. Mine tekisi hyvää oppia elämään yksin, ilman mitään miehen turvaa ja tukea.
Olen lähtenyt liian nuorena kotoa pois opiskelemaan. Olin vasta 16-vuotias. Jotkut ovat sen ikäisinä kypsiä itsenäiseen elämään. Minä en ollut, sen tajuan nyt jälkeenpäin.
Ap
Ootko miettiny ihan vaan jos vetäsit kännit?
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt patjalla makailen ja tunnen itseni täysin turhaksi. Kuvittelen, että tänne palstalle kirjoittaminen olisi kuin kaverille juttelemista. Tajusin senkin, ettei minulla oikein ole ketään, jolle voisin näistä tunteistani puhua. Mies on läheisin ihminen elämässäni. Vanhempia en haluakaan nyt huolestuttaa masentavilla ajatuksillani. Menen heidän luokseen joskus, kun olen paremmalla tuulella.
Ihan tosissani mietin, lähtisinkö vielä tänään Prismaan ostamaan ison pehmonallen. Toisaalta, ehkä omasta lapsuudesta tuttu nalle riittää. Jossain oli muuten tutkimus, jossa todettiin nalle kainalossa nukkuvien olevan muita tyytyväisempiä.
Mikähän hömppäleffa tai sarja voisi toimia pakotienä pois todellisuudesta? Vai alkaisinko pelata koneella pasianssia. Ai että olen säälittävä.
Eroa miettivä, pehmolelun viereen haluava, vanhempien syliä kaipaava ja hömppäleffoihin pakeneva nainen. Täytyypä myöntää että en minäkään tuollaista viereeni haluaisi, en vaikka ei niin riitaa olisikaan.
Näin ajattelen itsekin. Mies olisk varmasti onnellisempi jonkun muun kanssa. Ehkä ero on ainoa oikea vaihtoehto. Minä kyllä opin pärjäämään yksin. Olen varmasti liian takertuva ja säälittävä ihminen. Mine tekisi hyvää oppia elämään yksin, ilman mitään miehen turvaa ja tukea.
Olen lähtenyt liian nuorena kotoa pois opiskelemaan. Olin vasta 16-vuotias. Jotkut ovat sen ikäisinä kypsiä itsenäiseen elämään. Minä en ollut, sen tajuan nyt jälkeenpäin.
Ap
Heikkoudet ovat ihmisellä sitä varten, että niitä työstetään, ja niistä kasvetaan pois. Mutta sinä et taida olla sellainen, ryvet mieluummin itsesäälissä, ja laitat kaikki vahvuudetkin pask*ksi niin että haisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkä iso tyynykin auttaa, ei sen tarvi olla nalle. Tyyny on sosiaalisesti hyväksyttävämpi.
Japanilaisillahan on niitä "poikaystävätyynyjä". Se on tyyny jolla on käsivarsi, joka kietoutuu neidon ympäri tämän uinuessa, luoden turvallista tunnetta. Uskon että toimii. Löytyy haulla "boyfriend pillow".
Ota vaikka pari peittoa ja tee itsellesi pesä ja itke vähän. Kuuntele pari semikaihoisaa kappaletta ja ala nukkua. Huomenna on päivä uus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olen yksin täällä hotellissa,kotona odottaa avokki joka on 24/7 naama norsunvitulla ja mikään ei ole ikinä hyvin,ei tule lähellekään,seksistä voi nähdä vain unta.
Pornoakaan ei jaksa enää katsoa,ap voisit tulla mun kainaloon,sitten meitä olisi 2.
Mä voin tulla paneen sua. Mites olis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä märise. Jotkut on vuosikausia ilman halausta ja sä vingut yhdestä illasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt patjalla makailen ja tunnen itseni täysin turhaksi. Kuvittelen, että tänne palstalle kirjoittaminen olisi kuin kaverille juttelemista. Tajusin senkin, ettei minulla oikein ole ketään, jolle voisin näistä tunteistani puhua. Mies on läheisin ihminen elämässäni. Vanhempia en haluakaan nyt huolestuttaa masentavilla ajatuksillani. Menen heidän luokseen joskus, kun olen paremmalla tuulella.
Ihan tosissani mietin, lähtisinkö vielä tänään Prismaan ostamaan ison pehmonallen. Toisaalta, ehkä omasta lapsuudesta tuttu nalle riittää. Jossain oli muuten tutkimus, jossa todettiin nalle kainalossa nukkuvien olevan muita tyytyväisempiä.
Mikähän hömppäleffa tai sarja voisi toimia pakotienä pois todellisuudesta? Vai alkaisinko pelata koneella pasianssia. Ai että olen säälittävä.
Eroa miettivä, pehmolelun viereen haluava, vanhempien syliä kaipaava ja hömppäleffoihin pakeneva nainen. Täytyypä myöntää että en minäkään tuollaista viereeni haluaisi, en vaikka ei niin riitaa olisikaan.
Näin ajattelen itsekin. Mies olisk varmasti onnellisempi jonkun muun kanssa. Ehkä ero on ainoa oikea vaihtoehto. Minä kyllä opin pärjäämään yksin. Olen varmasti liian takertuva ja säälittävä ihminen. Mine tekisi hyvää oppia elämään yksin, ilman mitään miehen turvaa ja tukea.
Olen lähtenyt liian nuorena kotoa pois opiskelemaan. Olin vasta 16-vuotias. Jotkut ovat sen ikäisinä kypsiä itsenäiseen elämään. Minä en ollut, sen tajuan nyt jälkeenpäin.
Ap
Heikkoudet ovat ihmisellä sitä varten, että niitä työstetään, ja niistä kasvetaan pois. Mutta sinä et taida olla sellainen, ryvet mieluummin itsesäälissä, ja laitat kaikki vahvuudetkin pask*ksi niin että haisee.
Minulla on todella huono itsetunto. Näen itseni koko ajan huonona ihmisenä. En osaa päästä tästä itsesäälistä ja negatiivisuudesta enää eroon. Töiden rasittavuus vielä pahentaa asiaa, kun sielläkin on kiireen takia koko ajan riittämätön olo.
Ihan tuo sinunkin kommentti tuntui minusta todella pahalta, vaikka se totta olikin.
Ap
Myös kotieläimet voivat olla halailukohteita. Tosin riippuu eläimestä pitääkö se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä märise. Jotkut on vuosikausia ilman halausta ja sä vingut yhdestä illasta.
Klassinen. Ei kannata tehdä mitään, koska maailmaan jää silti virhe.
Vierailija kirjoitti:
Älä märise. Jotkut on vuosikausia ilman halausta ja sä vingut yhdestä illasta.
Tätä väsymystä ja huonoa oloa on jatkunut jo pitkään. Tuntuu kauhealta, kun kaipaa läheisyyttä ja toinen on kotona, mutta ei halua vierelleen. Siksi mietin, että voisi olla parempi sitten olla yksin, niin olisi ehkä vähemmän hylätty olo.
Itse en jaksa olla pitkävihainen ja voin todella huonosti, jos riidat pitkittyvät eikä asioita selvitetä. Mies taas voi pitää mykkäkoulua vaikka monta päivää. Minä saan siitä ihan fyysisiä oireita: syke nousee ja saan päänsärkyä.
Pidän ihmisistä ja läheisyydestä. Siitä, miten voimme olla toisillemme hyviä. Olen töissäkin vanhainkodissa, missä saan huolehtia toisista ja kohdata "vaikeatkin" ihmiset rehellisesti ja positiivisuuteen pyrkien. Kun vain olisi enemmän henkilökuntaa ja aikaa kaikille asiakkaille!
En siis siedä riitoja ollenkaan. Ja silti olin tänään itsekin aivan typerä ja sanoin pahasti toiselle. Haluaisin saada anteeksi ja sopia asiat.
Ap
Työ on siis minulle todella tärkeä asia, mutta en pysty tekemään sitä haluamallani tavalla aikapulan takia. Se tuntuu hirvittävän pahalta.
Avioliittommekin on tärkeä ja mies on paras ystäväni, mutta en usko hänen olevan onnellinen kanssani. Jotenkin itsetuntoni on vain heikentynyt liittomme aikana. Ehkä olen tukeutunut mieheen liikaa ja jotenkin kadottanut itseni.
Ihan oikeasti haluan paeta todellisuutta elokuviin. Tai ehkö katson jonkun mielenkiintoisen dokumentin. En vain jaksa ajatella ja kohdata taas omaa typeryyttäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Työ on siis minulle todella tärkeä asia, mutta en pysty tekemään sitä haluamallani tavalla aikapulan takia. Se tuntuu hirvittävän pahalta.
Avioliittommekin on tärkeä ja mies on paras ystäväni, mutta en usko hänen olevan onnellinen kanssani. Jotenkin itsetuntoni on vain heikentynyt liittomme aikana. Ehkä olen tukeutunut mieheen liikaa ja jotenkin kadottanut itseni.
Ihan oikeasti haluan paeta todellisuutta elokuviin. Tai ehkö katson jonkun mielenkiintoisen dokumentin. En vain jaksa ajatella ja kohdata taas omaa typeryyttäni.
Ap
Kyllä se on niin, että sinun täytyy kunnioittaa miestäsi sen verran että annat hänen itse päättää oletko tarpeeksi hyvä hänelle. Oikeesti se "oot liian hyvä mulle" on karsea juttu kun sillä riistetään siltä toiselta kaikki päätäntävalta omiin tunteisiinsakin! Etenkin jos se toinen tykkää ja haluaa olla kanssasi myös niissä vastamäissä.
Ajatuksiin vievä leffa on hyvää lääkettä noihin stressitiloihin. Kyllä se vielä paremmaksi muuttuu!
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt patjalla makailen ja tunnen itseni täysin turhaksi. Kuvittelen, että tänne palstalle kirjoittaminen olisi kuin kaverille juttelemista. Tajusin senkin, ettei minulla oikein ole ketään, jolle voisin näistä tunteistani puhua. Mies on läheisin ihminen elämässäni. Vanhempia en haluakaan nyt huolestuttaa masentavilla ajatuksillani. Menen heidän luokseen joskus, kun olen paremmalla tuulella.
Ihan tosissani mietin, lähtisinkö vielä tänään Prismaan ostamaan ison pehmonallen. Toisaalta, ehkä omasta lapsuudesta tuttu nalle riittää. Jossain oli muuten tutkimus, jossa todettiin nalle kainalossa nukkuvien olevan muita tyytyväisempiä.
Mikähän hömppäleffa tai sarja voisi toimia pakotienä pois todellisuudesta? Vai alkaisinko pelata koneella pasianssia. Ai että olen säälittävä.
Eroa miettivä, pehmolelun viereen haluava, vanhempien syliä kaipaava ja hömppäleffoihin pakeneva nainen. Täytyypä myöntää että en minäkään tuollaista viereeni haluaisi, en vaikka ei niin riitaa olisikaan.
Näin ajattelen itsekin. Mies olisk varmasti onnellisempi jonkun muun kanssa. Ehkä ero on ainoa oikea vaihtoehto. Minä kyllä opin pärjäämään yksin. Olen varmasti liian takertuva ja säälittävä ihminen. Mine tekisi hyvää oppia elämään yksin, ilman mitään miehen turvaa ja tukea.
Olen lähtenyt liian nuorena kotoa pois opiskelemaan. Olin vasta 16-vuotias. Jotkut ovat sen ikäisinä kypsiä itsenäiseen elämään. Minä en ollut, sen tajuan nyt jälkeenpäin.
Ap
Heikkoudet ovat ihmisellä sitä varten, että niitä työstetään, ja niistä kasvetaan pois. Mutta sinä et taida olla sellainen, ryvet mieluummin itsesäälissä, ja laitat kaikki vahvuudetkin pask*ksi niin että haisee.
Minulla on todella huono itsetunto. Näen itseni koko ajan huonona ihmisenä. En osaa päästä tästä itsesäälistä ja negatiivisuudesta enää eroon. Töiden rasittavuus vielä pahentaa asiaa, kun sielläkin on kiireen takia koko ajan riittämätön olo.
Ihan tuo sinunkin kommentti tuntui minusta todella pahalta, vaikka se totta olikin.
Ap
Sinä voit olla osa ratkaisua tai osa ongelmaa. Minun on hyvin vaikea tuntea myötätuntoa sitä kohtaan, jos itse haluaa olla osa ongelmaa. Ne on ihan omasta valinnasta kiinni. Minä tunnen myötätuntoa sellaista kohtaan, vaikka kaveri ryömisi kuinka pohjalla, kunhan vain kynnet verillä kiivetään ylöspäin, eikä jäädä tuleen makaamaan.
Surkea reissu, mutta monen pitää se tehdä. Ota homma handuun ja tee kuten itse haluat. Täällä ollaan vain kerran ainakin oman tietämykseni mukaan.
Tässä nyt patjalla makailen ja tunnen itseni täysin turhaksi. Kuvittelen, että tänne palstalle kirjoittaminen olisi kuin kaverille juttelemista. Tajusin senkin, ettei minulla oikein ole ketään, jolle voisin näistä tunteistani puhua. Mies on läheisin ihminen elämässäni. Vanhempia en haluakaan nyt huolestuttaa masentavilla ajatuksillani. Menen heidän luokseen joskus, kun olen paremmalla tuulella.
Ihan tosissani mietin, lähtisinkö vielä tänään Prismaan ostamaan ison pehmonallen. Toisaalta, ehkä omasta lapsuudesta tuttu nalle riittää. Jossain oli muuten tutkimus, jossa todettiin nalle kainalossa nukkuvien olevan muita tyytyväisempiä.
Mikähän hömppäleffa tai sarja voisi toimia pakotienä pois todellisuudesta? Vai alkaisinko pelata koneella pasianssia. Ai että olen säälittävä.