Haluaisin syliin!

Olen aivan poikki, työviikot vievät kaiken energian ja pelkään aina nukkumaan mennessä seuraavaa päivää. Haluaisin vain maata sängyssä peiton alla. Ajattelen, että olen onnellinen vain nukkuessani.

Miehen kanssa tuli nyt sitten vielä iso riita ja käyttäydyin itsekin todella typerästi. Minä olen jo leppynyt, mutta mies ei ole antanut anteeksi.

Masentaa niin vietävästi, eikä pimeys ja kylmyys auta ollenkaan. Haluaisin, että mieheni vain pitäisi minua sylissään, mutta hän ei edes halua olla kanssani samassa huoneessa. Ei, vaikka pyydän anteeksi. Tämä tuntuu sietämättömältä. Pohdin vakavissani sitäkin, että menisin vanhempieni luo. He ainakin antaisivat minulle sympatiaa. Äiti on varoitellut uupumisesta jo pitkään.

Avioerokin on käynyt mielessä. Välillä tuntuu, etten ole riittävän hyvä nainen ollakseni kenenkään vaimo. Yksin tulisi kyllä taloudellisesti aika tiukkaa, mutta selviäisin vuokrasta kyllä. Voisin ostaa vaikka ison pehmonallen, jonka sylissä saan nukkua näin vajavaisenakin ihmisenä. :-)

Nyt juuri pelkään ensi yötäkin, sillä olen heräillyt paljon kesken unien ja yöllä kaikki ajatukset ovat aivan solmussa. Nyt tiedän myös sen, ettei minulla ole mitään asiaa miehen viereen nukkumaan. Eli ei muuta kuin patja olkkarin lattialla.