Odotatteko jotain tiettyä tapahtumaa tms. elämässä? Mitä?

Odotan ulkomaan matkalle pääsyä.

Odotan että aikuistun. Että elämästä joskus tulee seesteistä ja jokainen päivä ei ole täynnä draamaa ja vaikeuksia.

N26

No nyt odotan muutamaa tapaamista, paria konserttia ja Ultra Bran keikkaa :) Ei mitään merkityksellistä noiden jälkeen, mutta loppuvuoden ehdottomia kohokohtia!

No joo... sitä kun nuorimmainen muuttaa pois kotoa (kaksi vanhinta jo muuttaneet). Haluan sisustaa kodin uudelleen, oma huone, uusi ruokavalio ilman lihaa, en osta enää limsaa, en laita ruokaa. Jei! Haluan olla taas vapaa, pitkästä aikaa. Etten olisi koko ajan huolissani ja vastuussa. Miehestä ei ole haittaa tässä, vaikka mieluiten olisin kyllä ihan itsekseni =). Mutta se on kiltti ja hiljainen introvertti kuten minäkin, joten se ei aiheuta harmia.

Toisaalta myös sitä, että pääsen eläkkeelle. Työ on rasittavaa ja tylsää ja mulla on ihan hirveesti vapaa-ajan suunnitelmia, ei mitään isoa, mutta olisi tarvetta saada sitä vapaa-aikaa. Käyn vaeltamassa ja valokuvaamassa ja haluan satsata mökkiin. Haluaisin päästä vähän kauemmaksi sosiaalisesta kaupunkielämästä. Maalle muutto olisi haave, mutta se ei tule onnistumaan.

Odotan että tää pirskatin vauva syntyy.

Odotan helmikuuta. Saa nukkua kun työt loppuu.

Sitä odotan, että elämäänsä kyllästyneet ihmiset löytävät elämäänsä oikeaa sisältöä. Pohjanmaalla ja etenkin Seinäjoella on pulaa tekemisestä.

Kuolema

Odotan erään henkilön ratkaisuja suhteessamme vaikka tiedänkin ne sellaiseksi että jään yksin.

Toisen ihmisen ei pitäisi määrätä toisen elämää mutta joskus näin on.

Sitä että uskallan yhä enemmän elää omana itsenäni, en ulkoisista kuvitelluista paineista tai turhamaisuudesta.

Joulua kun pääsee mökille lumen keskelle, tähtitaivaan ja revontulten maahan, puusaunaan, potkukelkalla ajelemaan..

Ja Laura Voutilaisen Finlandia talo konserttia joulukuussa.

Se on kiva kun on jotain mitä odottaa..

Kuolema olisi minunkin vastaukseni, jos jokin oikeasti merkittävä etappi pitää mainita. Memento mori ja niin edelleen.

Mutta noin yleisesti ottaen minusta on aina hyvä olla jotakin mukavaa odotettavaa: kivat juhlat, varatut lennot, lautapeli-ilta, saunavuoro, jääkaapissa odottava kylmä olut.

Odotan sitä että olen miljonääri ja voin tehdä mitä haluan, milloin haluan, missä haluan. Erittäin tod näk näin ei ikinä tapahdu mutta en voi väittää että mikään muu kiinnostaa. Sinänsä ikävää, koska ei tule tapahtumaan 99,9 % todennäköisyydellä.

Työn löytymistä. Vuoden olen itselleni antanut aikaa. Kokemusta ja tatsia on. Jos en mihkään kelpaa, niin ens kesänä alkaa loppuelämän kestävä juominen. Rahoitus siihen sitten pikkurötöksillä.

44v.

Odotan häitämme :)

Sitä että työelämä päättyy. 

Kuolemaa ja mielellään lähitulevaisuudessa. Sitä ennen kuitenkin odotan joulun Sri Lankan matkaa, kevään Chicagon matkaa ja ensi kesän Bulgarian matkaa.

Oikeastaan aina on ollut joku etappi mitä olen odottanut: lukion loppuminen, opintojen alku ja sitten loppu, aina kesätyön loppu ja sitä seuraava loppukesän lomamatka, sitten häät, esikoisen syntymä, toisen lapsen syntymä, sitten odotin kotiäitivuosien jälkeen, että pääsen takaisin töihin/opintoihin ja odotin vielä lasten kouluun menoa, koska se todella helpottaa arkielämää pikkulapsiarjen jälkeen.  

Mutta nyt on ihmeellinen "tyhjyys" tältä osin, en odota mitään, elämä on tässä ja nyt, ja se on aika outo tunne, välillä jopa ahdistaa juuri se, että kaikki ne nuoruuden etapit ja kaikki nämä vuodet ovat menneet todella äkkiä. Haluan nyt vain nauttia elämästä ja arjesta, ja odottelen vain pienempiä juttuja: joku konsertti, pieni lomareissu, jouluaatto suvun kanssa, lauantai-ilta perheen/ ystävien kanssa,  illallinen ravintolassa, elokuvissa käynti, urheiluhetki kerran viikossa yms. Pieniä juttuja arjen keskellä, joista saa iloa. En halua odottaa mitään suurta etappia, koska vuodet vierivät liian äkkiä, omat vanhemmat vanhenevat ja itsekin tässä vanhenee, lapset kasvavat liian pian ulos lapsuudesta... nyt on jonkinlainen lakipiste elämässä ehkä? 

N36

Odotan avioeroa. Aivan hirvittävän kauan olen sitä siirtänyt ja aina se vaan on mielessä. Minä siis olisin aloitteen tekijä. 

Odotan että löydän miehen joka haluaa muuttaa yhteen :'(