Nyt loppu miehissä juokseminen
Olen päättänyt, että harrastan seksiä seuraavan kerran, kun olen kihloissa/avoliitossa. Edellisestä suhteestani sain osakseni kondylooman ja klamydian ja nyt riitti. Totesin suhteen jälkeen, ettei seksi ole sen arvoista, että joutuu miettimään mitä tauteja on nyt taas saanut osakseen. Lisäksi gynen mukaan kondyloomani on luultavasti elinikäinen riesa, eli tartutan sen erittäin todennäköisesti seuraavaan kumppaniini, vaikka käyttäisinkin kumia. Olokin on tällä hetkellä niin saastainen näistä taudeista johtuen, että kaikki halut mennyt.
En missään nimessä haluaisi tartuttaa ketään tai saada uutta tautia. Pelkään, etten pysty klamydian takia enää saamaan lapsia. Kysin asiasta terveydenhoitajalta ja hän sanoi, että sen näkee vasta sitten, kun lasta joskus yrittää. Ahdistaa koko tilanne helvetisti. En uskalla kavereidenkaan luona käydä vessassa, etteivät he saa tartuntaa sitten istuin renkaasta. Kumppaneita minulla ei ole ollut montaa 3kpl ja viimeinen oli ilmeisesti liikaa...
Kommentit (3)
Harmi juttu. Kuitenkin asiat asettuvat ajan myötä omiin uomiinsa. Kokemusta mulla ei ole kuin väärästä herpes-diagnoosista, joka kumottiin puolen vuoden päästä lopullisesti, mutta siinä ajassa jo ehti asennoitumaan asiaan, ettei se koko elämää pilaa.
Klamydia on melko yleinen ja olen itse tavannut kondylooman nuorena sairastaneita, jotka ovat olleet oireettomia vuosikymmenen ajan. Sehän on lopulta vain yksi yli sadasta HPV-viruksesta, joilla sattuu vaan olemaan näkyvämpi muoto. Suojaamattomassa yhdynnässä on jokaisen vain ymmärrettävä, että oma papilloomakokoelma vaihtuu siinä toisen kanssa.
Olen itse muuttanut käsitystäni koko kondyloomasta. Se on tosiaan vain yksi virustauti muiden ohessa. Kiusallinen aktiivisena, mutta ei vaarallinen silloinkaan. Se näkymätön muoto voi aiheuttaa syöpää, mutta sen takia käydäänkin säännöllisesti papassa.
Olen avioliiton jälkeen harrastanut tarkasti seksiä vain kondomin kanssa ja uusia kumppaneita on 2-3 vuodessa, mutta siitä huolimatta sain kondylooman. Eipä siitä ois ollut järkeä lähteä itseään syyllistämään, kun en ilman seksiäkään ole ikinä ajatellut olla. Tartunta tuli, se hoidettiin ja that's it. Jos nyt pidempään parisuhteeseen ajaudun, jossa suojaamaton seksi tulisi ajankohtaiseksi, niin kerron rehellisesti että tämä virus minussa on ja annan toisen päättää, ottaako riskin. Kuitenkin n. 80 %:lla aikuisista se virus on jo olemassa, on se sitten ilmentynyt rakkuloiden muodossa tai ei, joten toivon että kumppanikin suhtautuu siihen yhtä rennosti. Tulee jos on tullakseen. Mutta jos ei, niin sitten ei.
Rehellisyys on avainasia tässä, mennyttä en voi muuttaa. Mutta olen itsekin saanut sen tosiaan joko suojautumisesta huolimatta tai sitten avioliitossa tai jossain sitä aiemmassa pidemmässä suhteessa, kun ilman suojaa ollaan oltu. Mistä se on tullut, on mahdoton jäljittää, kun voi piillä kuukausia, vuosiakin. Eikä sillä ole faktuaalisesti mitään väliä.
Ei tämän parempaa masennus- psykoosi- tai vainoharhalääkettä olekaan kuin puutarhanhoito.