Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, joka jostain syystä nolostelee tiettyjen "ihan tavallisten" sanojen käyttöä?
10.10.2017 |
Näitä sanoja on jokusia, mutta ensimmäisenä tulee mieleen pissa ja kakka. Olen mielestäni muuten ihan "normaali" ihminen ja melko avoinkin sellainen enkä itseäni miksikään hienostelijaksikaan voi kutsua. Mutta en saa sanottua edes ystävilleni vieraammista ihmisistä puhumattakaan, että "käyn pissalla", "on pissahätä" tmv. Jos joku ystävistäni tai vaikkapa työkavereistani sanoo menevänsä pissalle, kertoo voivansa huonosti ja kärsivänsä ripulista tai jotakin vastaavaa, se hätkähdyttää joka kerta negatiivisella tavalla. Siitäkin huolimatta, että periaatteessa tiedostan kyllä, ettei se ole mitenkään epäkohteliasta/ällöttävää/väärin käyttää ko.sanoja.
Ei tämä nyt mikään elämää suurempi ongelma ole, koska voin elää käyttämättä tuollaisia sanoja, mutta olen ihmetellyt jo pari vuotta mistä moinen johtuu. Siksi tuli mieleen kysyä onko joku samanlainen tai onko ollut joskus, mutta rohkaistunut sittemmin :D (Kuulostipa koko juttu hiukan hölmöltä näin "ääneen" kirjoitettuna, mutta minkäs teet.)
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin tuo johtuu kotona opituista malleista. Äitini on aina ollut vessajutuista hyshys-mieltä, joten eipä ihme että lapsena sekä minä että siskoni kärsimme jossain vaiheessa virtsatietulehduksesta emmekä uskaltaneet kertoa vanhemmille.. Vaikea sanoa mistä tuo on lähtöisin, nuo normit kun varmasti asettuvat perhekulttuuriin jo ihan lapsen ekoina vuosina, mistä on ok puhua ja mistä ei. Meillä kaikki alakertajutut oli selvästi kieltolistalla syystä tai toisesta.
Sinun tapauksesi on toki kinkkisempi, kerta perheesi puhuu vapautuneemmin. Ehkä sinulle on lapsena käynyt joku vahinko, mistä sinua on jotenkin nöyryytetty ja tästä on jäänyt puhumisen pelko? Kannattaa opetella olemaan häpeilemättä, vaikka tuntuisikin luonnottomalta aluksi. Kerro jollekin perheenjäsenelle tai poikaystävälle tästä häpeästä ja ala tietoiseti opetella. Omia vessatarpeitaan ei tietenkään ole "tarpeellista" kuulutella tavallisessa keskustelussa kenen tahansa kanssa, mutta esim. lääkärille mennessä on ihan hyvä osata kuvailla tarkasti vaivojaan ilman nöyryytyksen tunnetta.
Minä pystyn poikaystävälleni nykyään kyllä puhumaan ihan vapautuneesti enkä häpeile. Ja herranjestas, piereskelenkin hänen seurassaan!