Lue keskustelun säännöt.
Miten pystytte elämään kaupungissa kyttäysten keskellä?
10.10.2017 |
Kun ei ole ollenkaan paikkaa muutakuin oma koti missä voi olla luonnollisen rentona ja tehdä mitä tykkä tai miten tykkää? Ei edes omaa pihaa tai lähiluontoa mihin pääsee omaan rauhaan. Kauhean ahdistunut ja kyylätty olo tulee jo päivän kaupungissaolon jälkeen.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just kaupungissa kukaan ei kyttää. On niin paljon kaikennäköistä kulkijaa, ettei yhteen kiinnitetä mitään huomiota. Maaseudullahan sitä on töllistelyn kohteena heti kun astuu kotipiiristä pois: ai tuolla menee tuo Niemisen Tiina, mihinköhän se nyt on menossa, tollanen takki päällä ja tukka laitettu, onkohan sillä uus mies, sehän vanha sen kuulemma jätti, onkohan se juoppo vai mikä, tai ei vissii voi saada lapsia jne jne. Kaupungissa ei tunneta toisia ja saa olla rauhassa sellainen kuin on.
Hä! Ei kyllä kyylätä, kun jättää toisten tekemiset ja menemiset kyttäämättä eikä jaa omia vaan on oman tien kulkija niin ei edes tunne sitä Niemisen Tiinaa. Meillä on asunut naapurit tuossa 300m päässä nyt jo yli 5 vuotta. Vieläkään en heitä tunne jos kaupassa kävelevät vastaan, lenkilläollessaan olen heidät nähnyt, mutta senverran vähän kiinnostaa ettei kasvot ole tutut. Kyllä kaupungissa kytätään jos joku vähänkään tekee jotain erikoista esim.
Sinä et kyttää ketään, joten maalla kaikki ovat tietysti kaltaisiasi eivätkä myöskään kyttää, mutta jotenkin maagisesti kaupungissa asuvat ihmiset ovatkin aivan erilaisia, ja kyttäävät kaikkia?
Ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia. Maalla ihmisiä on vähemmän, joten kaikki poikkeava erottuu helpommin joukosta, joten myös todennäköisyys tulla kytätyksi on paljon suurempi. Kaupungissa kyttääjillä on niin paljon kytättävää, ettei yhtä poikkeavaa ihmistä kytätä ollenkaan niin paljon kuin maalla kytättäisiin.
Maalla ihminen ei ole poikkeava, tuolla saa kulkea minkälaisissa vaatteissa vain ja aina on normaali, mutta meneppä kaupunkiin niin välttämättä et ole normaali tai joukkoon kuuluva missätahansa vaatteissa esim ja silloin sua vähän kytätään.
Pukeuduin nuorempana hyvin poikkeavasti, ja maalla asuessani minua mulkoiltiin minne tahansa meninkin, minulle huudeltiin haukkumasanoja, päälleni syljettiin ja minua jopa kivitettiin. Sitten muutin kaupunkiin, ja tadaa: sain kulkea ihan rauhassa! Joskus joku, yleensä joku humalainen, huuteli perään jotain, mutta muutoin ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, vaikka jotkut toki katsoivatkin pidempään. Suurin osa kaupungissa pukeutumisestani ikinä saamistani kommenteista oli positiivisia. En ole ikinä tuntenut itseäni kytätyksi kaupungissa, mutta maalla se kyttäys oli aivan sairasta. Eikä todellakaan tarvitse poiketa joukosta läheskään niin paljoa kuin minä poikkesin ollakseen epänormaali jossain peräperseen pikkukylällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei munmielestä kyttääminen ja ihmistuntemus liity toisiinsa milläänlailla vaan katseiden määrä. Ahdistus jos ei ole paikkaa missä olla pois ihmisten katseilta, jos ei voisi edes roskapussia viedä pikkarit jalassa ilman paitaa ilman että joku katsoo.
Jotenki semmonen tunne, että mitä vähemmän ihmisiä ympärillä, niin sen enemmän näiden muutamien asiat kiinnostaa.
Mulla ei isossa kaupungissa kiinnosta edes seinänaapurin tekemiset vittuakaan, jos ei siellä isommin möykkäämään ala.
Komppaan edellisiä, kaupungissa ei kytätä. Toisekseen minusta olisi kyllä aika vaikeaa elää jatkuvasti sellaisessa henkisessä tilassa, että olisi pakko olla valtavasti tyhjää korpea välittömässä läheisyydessä, koska on jokainen ihmiskontakti on potentiaalinen kyttääjä ja on pakko päästä pakoon kaikkia ihmisiä. Ihan ok, jos on sellainen, ja onhan silloin eristäytyneitä paikkoja missa elää, mutta itse kyllä mieluummin työstäisin ajatteluani niin, että pelkäisin ihmisiä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina ollut sellainen käsitys että maalla ihmiset kyttää.
Käsityksesi on oikea. Muutin miehen perässä kaupungista pienempään kuntaan, ja jumankekka että rasittaa, kun missään ei saa olla rauhassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole ollenkaan paikkaa muutakuin oma koti missä voi olla luonnollisen rentona ja tehdä mitä tykkä tai miten tykkää? Ei edes omaa pihaa tai lähiluontoa mihin pääsee omaan rauhaan. Kauhean ahdistunut ja kyylätty olo tulee jo päivän kaupungissaolon jälkeen.
Ei kaupunkilaiset kyttää toisiaan samalla tavalla kuin maalaiset. Ympärillä olevat ihmiset ovat vain massaa, johon ei kiinnitetä huomiota.
Kun ihminen asuu pikkupakkakunnalla, niin hän tuntee suuren osan sen asukkaista ja liikkuessaan hän skannaa koko ajan kasvoja ja pyrkii tunnistamaan tutut, jotta voi tervehtiä näitä ja mahdolilsesti vaihtaa kuulumisia. Jos muuttaa pikkupaikkakunnalta suureen kaupunkiin, niin alussa oleminen on raskasta koska koko ajan yrittää tuhansista kasvoista hakea tuttuja, jossain vaiheessa tottuu siihen siihen että tuttuja ei näy satunnaisiseti, eikä niitä enää yritä huomata.
Kun ei itse kyttää enää muita, niin ei myöskkän oleta että muut kyttäisivät minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just kaupungissa kukaan ei kyttää. On niin paljon kaikennäköistä kulkijaa, ettei yhteen kiinnitetä mitään huomiota. Maaseudullahan sitä on töllistelyn kohteena heti kun astuu kotipiiristä pois: ai tuolla menee tuo Niemisen Tiina, mihinköhän se nyt on menossa, tollanen takki päällä ja tukka laitettu, onkohan sillä uus mies, sehän vanha sen kuulemma jätti, onkohan se juoppo vai mikä, tai ei vissii voi saada lapsia jne jne. Kaupungissa ei tunneta toisia ja saa olla rauhassa sellainen kuin on.
Hä! Ei kyllä kyylätä, kun jättää toisten tekemiset ja menemiset kyttäämättä eikä jaa omia vaan on oman tien kulkija niin ei edes tunne sitä Niemisen Tiinaa. Meillä on asunut naapurit tuossa 300m päässä nyt jo yli 5 vuotta. Vieläkään en heitä tunne jos kaupassa kävelevät vastaan, lenkilläollessaan olen heidät nähnyt, mutta senverran vähän kiinnostaa ettei kasvot ole tutut. Kyllä kaupungissa kytätään jos joku vähänkään tekee jotain erikoista esim.
Sinä et kyttää ketään, joten maalla kaikki ovat tietysti kaltaisiasi eivätkä myöskään kyttää, mutta jotenkin maagisesti kaupungissa asuvat ihmiset ovatkin aivan erilaisia, ja kyttäävät kaikkia?
Ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia. Maalla ihmisiä on vähemmän, joten kaikki poikkeava erottuu helpommin joukosta, joten myös todennäköisyys tulla kytätyksi on paljon suurempi. Kaupungissa kyttääjillä on niin paljon kytättävää, ettei yhtä poikkeavaa ihmistä kytätä ollenkaan niin paljon kuin maalla kytättäisiin.
Maalla ihminen ei ole poikkeava, tuolla saa kulkea minkälaisissa vaatteissa vain ja aina on normaali, mutta meneppä kaupunkiin niin välttämättä et ole normaali tai joukkoon kuuluva missätahansa vaatteissa esim ja silloin sua vähän kytätään.
Ihan päinvastoin. Kaupungissa on niin paljon erilaisia ja erikoisia ihmisiä, ettei ole mitään "normaalia" tai joukkoon kuuluvaa. Kukaan ei välitä siitä miltä näytät, koska kukaan ei tunne sua. Maalla se kiinnittää huomiota, kun katsotaan että jaa onpa tolla naapurin maijalla likaset vaatteet, onkohan se kipee.
Minusta tuntuu että ulkonäöltään kaikkein överimmät erikoisuudet löytyy maalta. Ainakin aika usein kun näkee jonku sähkötukkaisen niittinaaman, niin hän kertoo asuvansa jossain Kokemäellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenki semmonen tunne, että mitä vähemmän ihmisiä ympärillä, niin sen enemmän näiden muutamien asiat kiinnostaa.
Mulla ei isossa kaupungissa kiinnosta edes seinänaapurin tekemiset vittuakaan, jos ei siellä isommin möykkäämään ala.
Eikait ne maallakaan kiinnosta, itse ainakin olen että jaa siellä naapuri koluuttaa tai tekee remonttia kun äänet kuuluu, mutta ei pätkääkään kiinnosta lähteä katsomaan mitä tekee. Tai millon mihinkin menee tai meneekö ollenkaan.omat menoni pidän omana tietona myös ja tekemiset.
Olen asunut 40 vuotta maalla ja 10 vuotta muualla, käytännössä kaupungeissa. Ihan samoin kaupungeissa kytätään erityisesti asuntoalueilla kyylätään naapurin autoa, asuntovaunua, minne menee taksilla jne.
Joka paikassa pääsee kyttääjistä eroon, kun poistaa ne elämästään ja/tai ei kerro niille mitään. Loppuu kyttäys.
Kasvoin Helsingissä, mutta olen tässä aikuisiällä asunut muutaman vuoden maalla. Siellä porukka tuntui jotenkin paljon ihmisläheisemmältä, mutta varsinaista kyttäämistä en havainnut. Toki voi olla, että olen Helsingin kasvattina sille aika immuuni, kun ihmismassassa juuri tulee sellainen olo, että haluaisi tehdä jollain tapaa itsensä huomatuksi ja noteeratuksi kanssaihmisten toimesta. Minulla on aika huono kasvo- ja nimimuisti, enkä jaksa kauheasti välittää, jos joku juoruilee jotain selkäni takana. Ellei henkilöllä ole selkärankaa sanoa asiaansa suoraan minulle, en aio pitää sitä millään tapaa omana ongelmanani.