Köyhät eivät halua edetä elämässään

No kerro toki miten minä ponnistelen matalapalkka-alalta pois?

Pidän työstäni terveydenhoitajana, palkkani ei tule nousemaan tästä, ei ole mahdollista saada tulospalkkaa ja ylitöitä ei voi tehdä (ne maksetaan vapaana). Kaikki suorittamani lisäkoulutukset ovat olleet hienoja asioita, mutta ne eivät tuo minulle lisäpalkkaa. Eli terveydenhuoltopuolella koulutustaso ei lisää palkkaa, palkka on tehtäväkohtainen. Esimiestyötä en halua tehdä, ei vaan ole minun juttuni. Minulla on asuntolainaa vielä 10 vuotta maksettavana, joten ihan helppoa ei ole läheä kokopäiväiseksi opiskelijaksikaan (vähintään 4 vuotta ala kuin ala), jolla koko ammatti tulisi vaihdettua ja siihen ei ole halua / tarvettakaan.

Vierailija kirjoitti:

Aina samat keksityt selitykset syrjäytyneillä. Kuitenkin ei viitsitä ponnistella tuilta pois.

En koe olevani syrjäytynyt, vaikka "köyhä" olenkin, käyn töissä.

Edellytykset edetä elämässä ovat köyhillä äärimmäisen rajalliset.

Minua taas ottaa päähän se, että "etenin" tähän pisteeseen eli keskiluokkaiseen perhehelvettiin eikä ole pahemmin valinnanvaraa enää ilman isompaa taloudellista penalttia.

Ja vielä hehkuttavat isien työllisyysastetta - typerät velvollisuudentoiset aasilammasmuurahaiset, jos olisivat ajatelleet ajoissa niin jo nelikymppisenä voisi höllätä radikaalisti jopa kolmipäiväiseen duuniviikkoon.

Parempi tuttu paha kuin tuntematon hyvä.

Köyhä etenee elämässään 9€/pv "työhön" ja siihen se kehityskaari tyssää, vaikka orjatyöfirman toimari ka viikon jälkeen selkään taputellessaan muuta lupaileekin...

Just joo. Ja moni joka on "omalla valinnalla" menestynyt niin onkin syntynyt kultalusikka suussa.

Tai saanut työnsä suhteilla yms.

Esim mieheni pääsi heti sukulaisen yritykseen töihin. Olisi varmaan löytynyt parempikin työntekijä ehkä.

Laitas ap tänne vinkkiä niistä omista hyvistä valinnoista. Ettet vain ole "pappa betalar" - tyyppi.

Onkohan ap. (...sen menestyksen sijaan) kuitenkin  itse syrjäytynyt ?

No, johonkinhan se sitten pitää purkaa, selvä se...

Mä olen masentunut köyhä, joka tässä tappeli itselleen kuntoutusrahan, jotta voisi kuntoutua masennuksestaan ja valmistua insinööriksi ajallaan ja siirtyä työelämään. Että joo, koen, että oma suunta on ylöspäin ja olen sen eteen asioita tehnyt ja teen edelleen. Ilman yhteiskunnan apua ja omaisten tukiverkkoa en kyllä olisi selvinnyt tähän pisteeseen. Liekö olisin esim. alkoholisoitunut tai tappanut itseni tai sekä-että.

Tunnen kyllä ihmisiä, joilla on esim. mielenterveys paljon pahemmassa jamassa kuin oma epävakaa ja keskivaikeani. Ihmisiä, joiden lahjakkuudet painottuvat enempi sellaisiin aloihin, joissa ei tienaa niin hyvin. Ja heitä, joilla on myös fyysisiä rajoitteita psyykkisten lisäksi. Toki näissä ihmisissä on sitten eroja, ketkä jaksavat vuodesta toiseen taistella ja yrittää parantaa tilannettaan, ketkä eivät. Oma asenne vaikuttaa jotain, mutta siinä kohtaa, kun pääkoppasi kestää koossa vaan vahvan psyykelääkityksen turvin ja sairastat samalla jotain fyysistä sairautta niin en lähtisi syyllistämään, että "ihan oma vikasi tuo köyhyys".

Köyhille pitäisi luoda aitoja mahdollisuuksia ja kannustimia nostaa omaa elintasoaan ja tehdä esim. osapäivätöiden vastaanottamisesta kannattava mahdollisuus nostaa ne omat kuukausitulot sieltä 500 eurosta 1000 euroon kuussa ilman, että palkka rokotetaan heti tuista pois. Esim. perustulo auttaisi tässä aika huimasti meitä, joiden kunto ei mahdollista kokopäivätyössä käymistä.

--

Minusta on myös järkyttävää, miten vähän esim. meidän kaikkien kannalta tuikitärkeän terveydenhuollon parissa työskenteleville hoitajille maksetaan palkkaa. Tai esim. siivoojille, joita ilman julkiset tilat, toimistot, kaupat, yms. olisivat aika karseassa kunnossa. Etenkin, kun nuo työt ovat myös fyysisesti hyvin raskaita.

Provohan tämä oli, mutta ehkä hyvä vastata että muut lukijat saavat ajattelemisen aihetta.

Eteneminen yhteiskunnassa edellyttää, että myös muut ihmiset haluavat sinun etenevän. Palkatuksia tuleminen edellyttää, että joku muu ihminen valitsee sinut kaikkien muiden joukosta, uralla eteneminen vaatii usein niin esimiehen, kuin muidenkin työntekijöiden suosiollisuutta. Yrittäjänä eteneminen edellyttää, että asiakkaat haluavat sinun tuotteesi ja muut yrittäjät yrittävät olla laittamatta kapuloita rattaisiin. 

Noh, kuten olemme nähneet, tosielämä on aika paljon raadollisempi. Työnantajat haluavat mieluummin päästä työntekijöistä eroon, jatkuva kilpailu jäljellä olevista työpaikoista tarkoittaa että vain murto-osa voi ylipäätään edetä mihinkään. Yrittäjyys on tuhottu ostovoiman ja lähes kaiken keskittämisenä. 

Eli, yksilön halusta se ei ole kiinni, vaan muiden haluttomuudesta auttaa yksilöitä.

Köyhyydessä eläminen on myös hyvin kuluttavaa. Se on selviytymistä päivästä toiseen, ei jää voimia ponnistella kunnianhimon perässä ja oma luova ajattelukin tyrehtyy, ei synny inspiraatiota. Turvallisessa taloustilanteessa elävä on ihan eri lailla vapaa vaikka lähtemään opiskelemaankin. Tietenkin kaiken voi sitten kääntää myös toistepäin: köyhällä ei ole rahaa mitä menettää ja on aikaa harrastaa mielekkäitä (ilmaisia) juttuja joissa mieli lepää, toisin kuin rikas joka ottaa aina takkiin jos höllää otettaan ja aika menee työssä ja statuksen tavoittelussa.

Miten päästä eroon köyhyydestä kun maassa on 500 000 työtöntä ja 50 000 vapaata työpaikkaa?

Köyhyys on valtion vika koska se johtuu työttömyydestä eli työn vähyydestä.

Tämänhetkinen työttömyys johtuu Kreikkaan valuneiden miljardien mukana siirtyneestä investointien puutteesta ja ostovoiman vähenemisestä. Vientiä haittaa pakkoruotsi ja investointien puute kun ei olla kehitetty uusia tuotteita eikä menetelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyydessä eläminen on myös hyvin kuluttavaa. Se on selviytymistä päivästä toiseen, ei jää voimia ponnistella kunnianhimon perässä ja oma luova ajattelukin tyrehtyy, ei synny inspiraatiota. Turvallisessa taloustilanteessa elävä on ihan eri lailla vapaa vaikka lähtemään opiskelemaankin. Tietenkin kaiken voi sitten kääntää myös toistepäin: köyhällä ei ole rahaa mitä menettää ja on aikaa harrastaa mielekkäitä (ilmaisia) juttuja joissa mieli lepää, toisin kuin rikas joka ottaa aina takkiin jos höllää otettaan ja aika menee työssä ja statuksen tavoittelussa.

Silti aina joku ponnistaa köyhyydestä. Miten? Tekemällä yksinkertaisesti enemmän töitä päästäkseen päämääräänsä kohti. Jos ei jaksa, niin sitten ei jaksa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kenellä tahansa olisi ollut siihen mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyydessä eläminen on myös hyvin kuluttavaa. Se on selviytymistä päivästä toiseen, ei jää voimia ponnistella kunnianhimon perässä ja oma luova ajattelukin tyrehtyy, ei synny inspiraatiota. Turvallisessa taloustilanteessa elävä on ihan eri lailla vapaa vaikka lähtemään opiskelemaankin. Tietenkin kaiken voi sitten kääntää myös toistepäin: köyhällä ei ole rahaa mitä menettää ja on aikaa harrastaa mielekkäitä (ilmaisia) juttuja joissa mieli lepää, toisin kuin rikas joka ottaa aina takkiin jos höllää otettaan ja aika menee työssä ja statuksen tavoittelussa.

Silti aina joku ponnistaa köyhyydestä. Miten? Tekemällä yksinkertaisesti enemmän töitä päästäkseen päämääräänsä kohti. Jos ei jaksa, niin sitten ei jaksa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kenellä tahansa olisi ollut siihen mahdollisuus.

Nämä muita enemmän töitä tekevät ovat niitä yrittäjiä jotka polkevat palkkoja koska ovat niin rahanahneita että eivät laske itselleen mitään tuntipalkkaa. Sitten he saavat sydänvian 5-kymppisenä ja ovat sairaseläkkeellä nuorena. Sitä ennen he eivät maksaisi mitään palkkaa työntekijöillensä vaan edellyttävät omaa työetikkaansa kaikille.

Kaikki eivät halua sairastua rahanahneuden takia.

Mulle riittää että edistyn harrastuksissa ja vapaaehtoistyössä.

Miksei rikkaat muuten keskity siihen onneensa eli rahan hankkimiseen, aina pitää valittaa köyhien asioista :D

Ei halutakkaan.Meistä on niin mukavaa olla yhteiskunnan sylkykuppeja ja laskea pennosia,että riittävätkö rahat tässä kuussa jauhelihaan ja makaronin vai otetaanko pelkkä makaroni.Lisäksi lääkkeiden ostamatta jättäminen käy ihan extreme urheilusta.Sossun ja kelan lappujen täyttäminen on oivaa aivojumppaa ja niiden päätösten odottaminen pitää tukkeintuneimmatkin verisuonet auki ja verenpaineet kohdillaan.

Vierailija kirjoitti:

No kerro toki miten minä ponnistelen matalapalkka-alalta pois?

Pidän työstäni terveydenhoitajana, palkkani ei tule nousemaan tästä, ei ole mahdollista saada tulospalkkaa ja ylitöitä ei voi tehdä (ne maksetaan vapaana). Kaikki suorittamani lisäkoulutukset ovat olleet hienoja asioita, mutta ne eivät tuo minulle lisäpalkkaa. Eli terveydenhuoltopuolella koulutustaso ei lisää palkkaa, palkka on tehtäväkohtainen. Esimiestyötä en halua tehdä, ei vaan ole minun juttuni. Minulla on asuntolainaa vielä 10 vuotta maksettavana, joten ihan helppoa ei ole läheä kokopäiväiseksi opiskelijaksikaan (vähintään 4 vuotta ala kuin ala), jolla koko ammatti tulisi vaihdettua ja siihen ei ole halua / tarvettakaan.

Mä opiskelin työn ohessa it-alan tutkinnon. Vaihdoin siis sairaanhoitajasta it-alalle. Aluksi pääsin sovellusalueen asiantuntijaksi terveydenhuollon tietojärjestelmiä tekevään kansainväliseen firmaan ja jonkin ajan päästä varsinaisiin it-hommiin. Ei mullakaan kahden lapsen yksinhuoltajana olisi ollut mahdollisuutta lähteä kokopäiväiseksi opiskelijaksi.