Hyvä koira perheeseen
Pohdimme koiran hankintaa: viisihenkinen lapsiperhe, jossa vanhemmilla runsaasti kokemusta koirista jo ennestään (Afgaani, Villakoira, Labbis). Emme ole kiinnostuneita ns. koiraharrastuksista, vaan ihan vain normaalista aktiivisesta elämästä johon koira tulisi osana perhettämme. Asumme isossa kaupungissa, mutta hyvien ulkoilureittien varrella. Koiran tulisi olla mukanamme ulkona niin vaunulenkeillä kuin silloin tällöin kävely/ pyörämatkoilla töihinkin. Töissä / kaupungilla hyväksyä uudet ihmiset ilman kummempia "totutteluja". Sen pitäisi jaksaa joskus odotella futistreenien loppua ja kestää lapsien kavereitakin kylässä...
Listallamme on nyt kaksi rotua: valkoinenpaimenkoira ja labbis. Kumpi olisi parempi meille? Pientä koiraa emme halua.
Kommentit (19)
Labbis. Valkkareissa on liian suuri todennäköisyys saada hermoheikko koira.
Molemmat on työkoiria. Jos ette halua harrastaa ja antaa virikkeitä, niin kumpikaan ehdottamistanne ei ole hyvä.
Emme ole halukkaita käyttämään koiraa agilityssa tms "koiraharrastuksissa" koska normaali perhe-elämämme vie ihan riittävästi aikaa muutenkin. Mutta puuhaa ja aktiviteettia koiralle mielestäni riittää ihan muutenkin. Lapset pitävät sen varmasti kiireisenä: leikittävät jne ja aikuisten kanssa pääsee pitkille juoksulenkeille ison kaupungin keskustaan (jossa pitää kulkea tottelevaisesti vierellä). Eikö tuollainen aktiivinen elämä itsessään riitä em. roduille? Vai tarvitsevatko ne vielä jotain "keinotekoista" aktiiviharrastusta ollakseen onnellisia? Mikään sohvaperuna ei meidän koiramme tosiaan tulisi olemaan.
Plus sitten silloin tällöin viikonloppuisin mökille...
Mietin siis: miksi em.rotujen pitäisi vielä perusaktiivisen elämän (keskellä kaupunkia) lisäksi harrastaa jotain? Eikö aktiivinen elämä itsessään tarjoa riittävästi haasteita? :)
Sulla on oma päätös. Kumpi on sinun mielestä parempi niin se jos et osaa päättää niin kysy joltain toiselta perheenjäseneltä, mutta jos kukaan ei osaa päättää niin kyllä joku tänne kirjoittaa ehdotuksia.
Labbis. Tai miksei kultsu. Meillä on molemmat, labbis valitaan joskus lyhyen karvan perusteella, mutta mielestäni hoidossa ei ole suurta eroa ja pitkien karvojen siivoaminen on jopa helpompaa kuin lyhyiden "tikkujen" jotka tunkee kankaiden sisälle eli niitä saa lähes pinseteillä nyppiä irti.
Keskiverto kultsu on omien kokemusteni mukaan pentuna asteen rauhallisempi kuin labbis.
Googlaapa labradoodle - niistä ei juuri lähde karvaa ja kaikki tuntemani tapaukset ovat aivan ihastuttavia.
Vierailija kirjoitti:
Labbis. Valkkareissa on liian suuri todennäköisyys saada hermoheikko koira.
Tämä. Ja vielä kun otatte labbisnartun, urokset on usein seksihulluja joita ei leikkaamattomana jaksa kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Googlaapa labradoodle - niistä ei juuri lähde karvaa ja kaikki tuntemani tapaukset ovat aivan ihastuttavia.
Joo, ja maksavat pari-kolme tonnia, vaikka ovat sekarotuisia.
Perhekoira kirjoitti:
pääsee pitkille juoksulenkeille ison kaupungin keskustaan (jossa pitää kulkea tottelevaisesti vierellä).
Se, että koira juoksee tottelevaisesti vierellä, on ihan teistä itsestänne ja koulutustaidoistanne kiinni.
Labradorit on etenkin nuorina melko väkkäröitä ja usein tuhoavat paikkoja & puuhastelevat omatoimisesti kaikkea kiellettyä jos niille ei ole tarpeeksi aktivointia. Siis aivojumppaa ja miettimistä vaativia tehtäviä. Ne vaativat lisäksi pitkähermoisen ja määrätietoisen kouluttajan, että arkitottelevaisuus menee jakeluun.
Valkkarit taas on niin hermoheikkoja rotuna ettei sellainen sovi noilla teidän spekseillä.
Pk collie. Ei vois täydellisempää rotua olla lapsiperheeseen eikä se vaadi lenkkeilyä kummempaa aktiviteettia. Miinuksena pitkä karva (ellei sitten ota sileäkarvaista). Se ei kyllä ole ihan jokaisen vastaantulijan kaveri koska pidättyväisyys on rotuun kuuluva luonteenpiirre. Ja se _ei_ todellakaan ole sama asia kuin arkuus. Tulee toimeen kaikkien kanssa mutta pitää mielummin vähän etäisyyttä jos on tuntematon. Tutut otetaan vastaan suurella riemulla ja jodlauksella.
Collie kirjoitti:
Pk collie. Ei vois täydellisempää rotua olla lapsiperheeseen eikä se vaadi lenkkeilyä kummempaa aktiviteettia. Miinuksena pitkä karva (ellei sitten ota sileäkarvaista). Se ei kyllä ole ihan jokaisen vastaantulijan kaveri koska pidättyväisyys on rotuun kuuluva luonteenpiirre. Ja se _ei_ todellakaan ole sama asia kuin arkuus. Tulee toimeen kaikkien kanssa mutta pitää mielummin vähän etäisyyttä jos on tuntematon. Tutut otetaan vastaan suurella riemulla ja jodlauksella.
Suosittelisin ennemminkin shelttiä, kokonsa puolesta lastenkin lenkitettävissä ja käsiteltävissä toisin kuin collie.
"Emme halua pientä koiraa" joten sheltti on varmasti poissuljettu?
Beagle. Sukulinjasta, jossa ei metsästetä. Ihan paras lapsiperhekoira. Sisätiloissa halittava lössykkä, mutta ulkona jaksaa lenkkeillä vaikka kuinka pitkään. Meillä on beagle (vieläpä kodinvaihtaja) ja lapset 3v ja 7v.
Jos asutte kerrostalossa, unohtakaa kaikki koirat. Meillä okt ja koira saa olla vapaana pihalla silloin kun itsekin siellä ollaan, jopa 5 tuntia päivässä. Ja 1.5 tunnit hihnalenkit.
Minä suosittelen labbista, mutta on valkoinenpaimenkoirakin tosi ihana. Mulla oli labbis, mutta...
Kannattaa miettiä monta kertaa, koska koirasta luopuminen on vaikeaa.
En ymmärrä sitä että koiraa juoksutetaan polkupyörän vierellä. EI kai sellainen hikijuoksu ole koiralle millään tavalla luontaista.
Molemmat ovat hyviä rotuja, paimenkoirille plussaa siitä, että ne eivät karkaile vaan pysyvät "laumansa" luona.