Elämä ilman lapsia.

Olen 40+ mies keski-suomesta. Lapsia minulla ei ole. Tapasin leikkimielellä kymmenkunta yh-äitiä kuluneen vuoden aikana kerätäkseni kokemusta lapsiperheiden arjesta. Tätä ennen olen tapaillut pelkästään sinkkuja. Nyt siis kuitenkin näin, ihan vaihtelun vuoksi. Olen komea, varakas ja mukava mies joten naisseuran saaminen ei ole koskaan ollut ongelma. Yh-äitejä narrasin lapin ja uudenmaan alueella. Liikkuva työni mahdollisti tämän.

Miltä se sitten tuntui? Lyhyesti, työltä. Yh-äidit oli pääosin kivoja mutta kitisevät, yöllä parkuvat lapset koettelivat hermoja. Kiintymystä "toisen miehen" lapsiin en koskaan kokenut. Muutaman hellyyden hetken ehkä. Tunne katosi kyllä hyvin pian, viimeistään seuraavan yön itkukonsertissa tai vastaavassa kohtauksessa. Pienten lasten kanssa liikkuminen urbaanissa ympäristössä oli yhtä tuskaa. Koko ajan pitäisi olla valppaana ettei taapero jää jonkun alle. Ruokailuissa lapsille tärkeintä tuntui olevan aterialla leikkiminen ja usein einekset olivatkin joko liinalla tai lattialla. Ja sitten se jatkuva kieltäytyminen... Suihku, päiväkotiin lähtö, nukkumaan meno, vaatteiden pukeminen yms. Sanoinkuvailematon extreme kokemus.

Yh-äidit olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta helliä ja vastuuntuntoisia. Rakkautta riitti sekä minulle että lapsille. Valitettavan usein vahvan panssarin alla oli kuitenkin hermoloppu nainen, joka vain etsi kuumeisesti apua arjen pyörittämiseen. Tämä kuvio toistui usein. Sinänsä ihan luonnollista. Kun nainen lopulta ymmärsi että olin vain turistina tutustumassa yh-elämään, kenkää tuli. Tämäkin täysin loogista. Kuvio toistui siis yli kymmenen kertaa.

Summa summarum. Vuoteni "varaisänä" oli ihan mielenkiintoinen. En missään vaiheessa tuntenut että voisin mistään hinnasta jäädä näihin suhteisiin kiinni pidemmäksi aikaa. Vastuu ja huoli omasta terveydestä oli aina päällimmäisenä. Unettomuus, kitisevät lapset sekä perheenisän arjen vastuun pakoilu oli työlästä. Jonkin verran omaa aikaa sai järjestettyä keksityillä ylitöillä. Ylitöiden verukkeella pääsi sitten livahtamaan tuopille kavereiden kanssa tai vaikka kuntosalille.

Perheenisän arki on rankkaa. Perheenäidin arki on rankempaa. Kokeiluni ja perheturismin pohjalta voin todeta että lapsiperheen pyörittäminen vaatii todella paljon. Miettikää hetki ennen kuin ryntäätte vanhemmuuden iloihin.

Päätän raporttini tähän. Osaksi surullisena, osittain voimaantuneena. Kauan olin miettinyt olisiko minusta isäksi. Nyt tiedän. Tiedän myös syyn siihen miksi lukuisien lapsiperheiden parisuhteet päättyvät eroon. Taakka on musertava. Jatkan omaa elämääni ja hymyilen joka aamu kun herään hiljaisuuteen.

Vapaana kuin taivaan lintu.