Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun omassa ystäväpiirissä ei ole "illanvietto kulttuuria"
08.10.2017 |
Olemme 30 molemmin puolin. Monesti vuodessa koitan ehdottaa josko tavattaisi aikuisten kesken(kaikilla lapsia,isompia/pienempiä), vähän nautittaisi elämästä viinin ja hyvä ruoan ja keskustelun merkeissä, käytäisiin porukalla tanssimassa tai pidettävä saunailta. Mutta ei...aina ryssää johonkin. olen kateellinen ihmisille joilla on tälläistä ystäviä joiden kanssa istua iltaa, parantaa maailmaa, nautiskella. Tässä ei ole nyt kyse etteikö mies voisi olla lasten kanssa tai etteikö lastenvahtia olisi. Paljon mulla on myös ystäviä jotka eivät tunne toisiaan ja ovat hyvin erityyppisiä, mutta ehkä jos heitä tutustuttaisi keskenään..
Kommentit (49)
He ovat normaaleja vanhempia, jotka tajuavat, ettei moiset känni-illat ole enää sopivia äiti-ihmiselle. Sinä taas olet jämähtänyt sinkkuajan rellestämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He ovat normaaleja vanhempia, jotka tajuavat, ettei moiset känni-illat ole enää sopivia äiti-ihmiselle. Sinä taas olet jämähtänyt sinkkuajan rellestämiseen.
Jos äitiys meinaa sitä ettei voi enää olla ystävien kanssa tai tehdä koskaan mitään hauskaa vaan on pakko istua kaikki illat kotona mukuloiden seurana niin ei yhtään ihme että vapaaehtoislapsettomuus vaan yleistyy yleistymistään. Kuka täysjärkinen nyt niin tylsää ja yksitoikkoista elämää haluaisi elää?
Kuulostaa kamalalta. Tapaan ystäviäni mieluiten pieninä annoksina, ehkä hekin?
Sulla on sentään ystäviä.. :(
Mulla ei ole ketään.
Vierailija kirjoitti:
Miten te muka maailmaa parantaisitte?
Juurikin helpottamalla uusien ihmisten tapaamista. Nouse ylös tietokoneelta joskus, niin huomaat että se on ihan mukavaa jopa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet kuvittelevat sen olevan tosi vaikeaa ja rasittavaa - pitää muka pukeutua, hankkia lapsille hoitaja (jos ei lapset tule mukaan), lähteä autolla vai taksilla, sänkyyn pääsee liian myöhään ja on aikainen herätys jne jne. Ja vastavuoroisesti isäntäperhe voi miettiä jaksaako taas sitä siivoamista (miten se eroaa viikkosiivouksesta?) ja ruuan laittoa, maksaakin vielä!
Meillä on ollut parikymppisestä saakka ystäväpareja ja perheitä joita tapaamme suht säännöllisesti. Mitään isompaa haloota ei tilanteesta tehdä, joka tapauksessahan pitää laittaa viikonloppuna ruokaa itselle - miksei sitten isommalle sakille samalla?? Monta kertaa on soitettu naapurien kesken että nyt on sitä tai tätä tulossa, tuletteko maistamaan. Yleensä lapset on olleet mukana, heillä on seuraa keskenään ja oppivat saman kulttuurin jo pienenä. Tiettyjen ystäväperheiden kesken on ollut jo parikymmentä vuotta vakioillalliset - yksi tekee blinejä, toinen tarjoaa syksyllä ravut, kolmas paistaa parhaimmat pihvit jne. Jos joku lähtee reissuun aikaisin aamulla joku toinen perhe tarjoaa ruuat ettei kaappiin jää turhaan mitään pilaantumaan vaan saa senkin ajan käyttää rentoutumiseen.
Mutta on se vaan niin palkitsevaa ja ihanaa syödä hyvin ja maistella hyvä viinejä. Matkustamme kaikki paljon ja tuomme ruokatuliaisia joita sitten maistellaan näissä "juhlissa".
Meillä on jo omaa perhettä kohta 10 henkeä, siihen pari pesuetta lisää tai vieläkin enemmän niin pöydän ääressä on äkkiä yli 20 henkeä:D Pienin määrä taitaa olla 6!
Vierailija kirjoitti:
He ovat normaaleja vanhempia, jotka tajuavat, ettei moiset känni-illat ole enää sopivia äiti-ihmiselle. Sinä taas olet jämähtänyt sinkkuajan rellestämiseen.
Rapujuhlien snapseista ja aterioiden viineistä huolimatta meillä ei olla koskaan "rellestäviä" tai humalassa. Ei oltu edes silloin 20+ ikäisinä.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat normaaleja vanhempia, jotka tajuavat, ettei moiset känni-illat ole enää sopivia äiti-ihmiselle. Sinä taas olet jämähtänyt sinkkuajan rellestämiseen.
Jos äitiys meinaa sitä ettei voi enää olla ystävien kanssa tai tehdä koskaan mitään hauskaa vaan on pakko istua kaikki illat kotona mukuloiden seurana niin ei yhtään ihme että vapaaehtoislapsettomuus vaan yleistyy yleistymistään. Kuka täysjärkinen nyt niin tylsää ja yksitoikkoista elämää haluaisi elää?
Kun mikään ei riitä. Ei auta, vaikka lapsilla on paremmat oltavat kuin koskaan ennen koko Suomen historiassa, niin äitejä pitää haukkua ja lyödä niin paljon kuin vaan kehtaa. Isät pääsevät vähemmällä, koska onhan sekin naisen vika, jos isä on huono.
Minulla on pari kaveria, jotka ehdottelevat juuri noin. Ongelmana on se, että he edellyttävät vastavuoroisuutta eli jos et kahden viikon sisään ehdota omaa yhteistä iltaa, niin selän takana alkaa puhuminen siitä, että tuokin haluaa hyötyä ystävyydestä.
Meillä on miehen siskon ja perheensä kanssa tapana kokoontua yhteen illanviettoihin. Ne ovat aidosti rentoja juttuja, serkut leikkii keskenään ja samalla voidaan jutella kaikessa rauhassa, ei ole ison porukan hälinää eikä tarvitse esittää, että rakastaa etanoita tai nyhtökauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He ovat normaaleja vanhempia, jotka tajuavat, ettei moiset känni-illat ole enää sopivia äiti-ihmiselle. Sinä taas olet jämähtänyt sinkkuajan rellestämiseen.
Ysärillä oli ihan normaalia, että lapsiperheet kokoontuivat illanviettoon jonkun perheen kotiin. Lapset leikkivät keskenään lastenhuoneessa ja iloitsivat kavereiden seurasta. Aikuiset viettivät olohuoneessa ja keittiössä mukavaa iltaa hyvän musiikin, ruoan ja juoman parissa. Montaa pikkulapsen vanhempaa piristi aikuinen huumori ja keskustelunaiheet, puolen yön jälkeen olohuoneen lattialla saatettiin tanssiakin. Kun lapset alkoivat olla väsyneitä, heille käytiin lukemassa iltasatu, ja he torkkuivat siskonpedissä isäntäperheen vanhempien parisängyssä. Myöhään yöllä vieraat ottivat lapsensa kantoon - kantoivat auton takapenkille tai kotiin asti, jos sattuivat asumaan kätevästi naapurissa. Ja tällainen oli aivan normaalia muutaman kerran vuodessa kunnollisissa, koulutetuissakin perheissä, ei mitään lähiöiden holtitonta elämää, vaan normaalia.
Nykyäänhän tämä lapsentahtisuusvouhotus on muuttanut perheellisten illanviettokulttuuria. Sekin jo on monille mahdoton ajatus, että lapset viihtyisivät keskenään. Nykypäivän Väinö-Kanelit riekkuvat uteliaina ja huomionkipeinä aikuisten jaloissa, ja puhuvat vähän väliä vanhempien keskustelun päälle. Aikuisten puheenaiheet ovat vaihtuneet omien rakkaudem hedelmien esittelyyn ja ihailuun ja näiden ympärillä hössöttämiseen. Koska Väinö-Kaneli, 6 v., vielä perhepeteilee, ei tule kuuloonkaan, että hän ottaisi tirsat vieraassa paikassa ilman vanhempiaan, vaan kavereiden kanssa leikkimisen sijaan hän alkaa kahdeksalta illalla kiukutella väsymystään. Koska lapset eivät tykkää aikuisten musiikista, sitä ei kuunnella, vaan olkkariin laitetaan lapsille pyörimään piirrettyjä. Nämä eivät kuitenkaan malta keskittyä kyseiseen piirrettyyn, vaan haahuilevat ja roikkuvat levottomina vanhempiensa helmoissa. Vaikka toinen vanhempi olisi selvin päin ja kuski, ei toinenkaan saa ottaa yhtä viinilasillista enempää, koska se olisi lasun paikka. Kovaäänistä naurua tulee välttää, koska lapset pelkäävät, jos näkevät tavallisesti tuimat vanhempansa outoina (vaikka eivät olisi juoneet mitään). Vanhemmat eivät voi syödä kaikki yhdessä, koska jonkun leikki-ikäisiäkin lapsia pitää vielä jonkun aikuisen viihdyttää ja paimentaa koko ajan.
Aloittakaa perinne miehesi kanssa. Vaikka joka toinen kuukausi tekee jo kuusi kertaa vuodessa. Kutsutte potentiaalisia ystäviä hyvissä ajoin. Joskus tärppää kuitenkin eikä mönkään meneviä iltoja kannata enää aikuisena ajatella että kukaan ei tullut lapsen synttäreille. Syyt ovat "ruuhkavuosina" niin ymmärrettäviä kuitenkin. Ihmiset tapaavat pääsääntöisesti toisiaan vähemmän kuin tahtoisivat. Uskallan väittää näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin kuin edellinen kirjoittaja totesi; Väinö Kanelit määrää aikuisten elämästä täysin nykyään. Ihme jos kukaan pariskunta ei kestä pitkään ehjänä perheenä kun kaikki ilo elämästä viedään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat normaaleja vanhempia, jotka tajuavat, ettei moiset känni-illat ole enää sopivia äiti-ihmiselle. Sinä taas olet jämähtänyt sinkkuajan rellestämiseen.
Ysärillä oli ihan normaalia, että lapsiperheet kokoontuivat illanviettoon jonkun perheen kotiin. Lapset leikkivät keskenään lastenhuoneessa ja iloitsivat kavereiden seurasta. Aikuiset viettivät olohuoneessa ja keittiössä mukavaa iltaa hyvän musiikin, ruoan ja juoman parissa. Montaa pikkulapsen vanhempaa piristi aikuinen huumori ja keskustelunaiheet, puolen yön jälkeen olohuoneen lattialla saatettiin tanssiakin. Kun lapset alkoivat olla väsyneitä, heille käytiin lukemassa iltasatu, ja he torkkuivat siskonpedissä isäntäperheen vanhempien parisängyssä. Myöhään yöllä vieraat ottivat lapsensa kantoon - kantoivat auton takapenkille tai kotiin asti, jos sattuivat asumaan kätevästi naapurissa. Ja tällainen oli aivan normaalia muutaman kerran vuodessa kunnollisissa, koulutetuissakin perheissä, ei mitään lähiöiden holtitonta elämää, vaan normaalia.
Nykyäänhän tämä lapsentahtisuusvouhotus on muuttanut perheellisten illanviettokulttuuria. Sekin jo on monille mahdoton ajatus, että lapset viihtyisivät keskenään. Nykypäivän Väinö-Kanelit riekkuvat uteliaina ja huomionkipeinä aikuisten jaloissa, ja puhuvat vähän väliä vanhempien keskustelun päälle. Aikuisten puheenaiheet ovat vaihtuneet omien rakkaudem hedelmien esittelyyn ja ihailuun ja näiden ympärillä hössöttämiseen. Koska Väinö-Kaneli, 6 v., vielä perhepeteilee, ei tule kuuloonkaan, että hän ottaisi tirsat vieraassa paikassa ilman vanhempiaan, vaan kavereiden kanssa leikkimisen sijaan hän alkaa kahdeksalta illalla kiukutella väsymystään. Koska lapset eivät tykkää aikuisten musiikista, sitä ei kuunnella, vaan olkkariin laitetaan lapsille pyörimään piirrettyjä. Nämä eivät kuitenkaan malta keskittyä kyseiseen piirrettyyn, vaan haahuilevat ja roikkuvat levottomina vanhempiensa helmoissa. Vaikka toinen vanhempi olisi selvin päin ja kuski, ei toinenkaan saa ottaa yhtä viinilasillista enempää, koska se olisi lasun paikka. Kovaäänistä naurua tulee välttää, koska lapset pelkäävät, jos näkevät tavallisesti tuimat vanhempansa outoina (vaikka eivät olisi juoneet mitään). Vanhemmat eivät voi syödä kaikki yhdessä, koska jonkun leikki-ikäisiäkin lapsia pitää vielä jonkun aikuisen viihdyttää ja paimentaa koko ajan.
Aa! Mä niin muistan tän! Synnyin siis 80-luvulla. Joskus oli ihan normaalia, että lauantai-iltana saunan jälkeen yhtäkkiä tuli kutsu kylään ja niin vaan lähdettiin tuttavaperheen luo lauantaina kuuden jälkeen. Kakarat sai leikkiä yhdessä, yleensä oli samanikäisiä lapsia. Aikuiset viettivät aikaa keittiössä / olohuoneessa. Saattoivat miehet intoutua vielä toisellekin saunareissulle. Jos väsytti, niin sohvannurkkaan torkkumaan hetkeksi. Yömyöhään vanhemmat herättelivät "siskonpedistä", kantoivat autoon ja sitten kantoivat sänkyyn. Aamulla nukuttiin pitkään ja kaikilla oli ollut kivaa.
Mun täytyy vielä pieni välihuomautus tähän laittaa: en muista, että meitä lapsia olisi koskaan vahdittu, kun leikittiin esim. ulkona. Mummolassa maalla mentiin pitkin metsiä ja peltoja. Ei eksytty koskaan! Kotona riitti että ovelta kävi huutamassa että mennään leikkimään naapurin Jonnan kanssa. Pam! Ovi kiinni. Ruoka-ajat tiedettiin suurinpiirtein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme 30 molemmin puolin. Monesti vuodessa koitan ehdottaa josko tavattaisi aikuisten kesken(kaikilla lapsia,isompia/pienempiä), vähän nautittaisi elämästä viinin ja hyvä ruoan ja keskustelun merkeissä, käytäisiin porukalla tanssimassa tai pidettävä saunailta. Mutta ei...aina ryssää johonkin. olen kateellinen ihmisille joilla on tälläistä ystäviä joiden kanssa istua iltaa, parantaa maailmaa, nautiskella. Tässä ei ole nyt kyse etteikö mies voisi olla lasten kanssa tai etteikö lastenvahtia olisi. Paljon mulla on myös ystäviä jotka eivät tunne toisiaan ja ovat hyvin erityyppisiä, mutta ehkä jos heitä tutustuttaisi keskenään..
Järjestä illanvietto. Kutsu ystävät, laita tarjottavat, ehkä vähän juotavaa, vieraatkin voivat tuoda kai jotain...? Ne tulevat jotka pääsevät, ne eivät keillä on este. Tosiasia on, että kaikki eivät pääse kuitenkaan. Mutta ei se haittaa! Seuraavalla kerralla sitten mukaan!
Tosi vaikea on vähän useampaa ihmistä samaan aikaan saada mihinkään kun moni elää niin kiireistä elämää. Tyydy siis siihen että kutsut monia ja vain osa pääsee, ole iloinen jos edes joku pääsee.
En yhtään ihmettele.
"Illanviettokulttuuri" on yhdyssana.
Ei varmaan paljon muutakaan kulttuuria tule harrastetuksi?
Mä en osaa kaivata illanistujaisia, joissa suurin osa olisi mulle ihan tuntemattomia ihmisiä. Olen joitakin kertoja ollut lastenvaatekutsuilla, mutta en ole niistä saanut oikein mitään irti. Mieluummin tapaan ystäviäni ihan kahdestaan, jolloin voi jutella muutakin kuin smalltalkia. Saan smalltalkista ihan tarpeekseni töissä. Sisarusten kanssa meillä on samanlaisia tapaamisia kuin nro 10:lläkin ja niistä pidän juuri rentouden ja luontevuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat normaaleja vanhempia, jotka tajuavat, ettei moiset känni-illat ole enää sopivia äiti-ihmiselle. Sinä taas olet jämähtänyt sinkkuajan rellestämiseen.
Ysärillä oli ihan normaalia, että lapsiperheet kokoontuivat illanviettoon jonkun perheen kotiin. Lapset leikkivät keskenään lastenhuoneessa ja iloitsivat kavereiden seurasta. Aikuiset viettivät olohuoneessa ja keittiössä mukavaa iltaa hyvän musiikin, ruoan ja juoman parissa. Montaa pikkulapsen vanhempaa piristi aikuinen huumori ja keskustelunaiheet, puolen yön jälkeen olohuoneen lattialla saatettiin tanssiakin. Kun lapset alkoivat olla väsyneitä, heille käytiin lukemassa iltasatu, ja he torkkuivat siskonpedissä isäntäperheen vanhempien parisängyssä. Myöhään yöllä vieraat ottivat lapsensa kantoon - kantoivat auton takapenkille tai kotiin asti, jos sattuivat asumaan kätevästi naapurissa. Ja tällainen oli aivan normaalia muutaman kerran vuodessa kunnollisissa, koulutetuissakin perheissä, ei mitään lähiöiden holtitonta elämää, vaan normaalia.
Nykyäänhän tämä lapsentahtisuusvouhotus on muuttanut perheellisten illanviettokulttuuria. Sekin jo on monille mahdoton ajatus, että lapset viihtyisivät keskenään. Nykypäivän Väinö-Kanelit riekkuvat uteliaina ja huomionkipeinä aikuisten jaloissa, ja puhuvat vähän väliä vanhempien keskustelun päälle. Aikuisten puheenaiheet ovat vaihtuneet omien rakkaudem hedelmien esittelyyn ja ihailuun ja näiden ympärillä hössöttämiseen. Koska Väinö-Kaneli, 6 v., vielä perhepeteilee, ei tule kuuloonkaan, että hän ottaisi tirsat vieraassa paikassa ilman vanhempiaan, vaan kavereiden kanssa leikkimisen sijaan hän alkaa kahdeksalta illalla kiukutella väsymystään. Koska lapset eivät tykkää aikuisten musiikista, sitä ei kuunnella, vaan olkkariin laitetaan lapsille pyörimään piirrettyjä. Nämä eivät kuitenkaan malta keskittyä kyseiseen piirrettyyn, vaan haahuilevat ja roikkuvat levottomina vanhempiensa helmoissa. Vaikka toinen vanhempi olisi selvin päin ja kuski, ei toinenkaan saa ottaa yhtä viinilasillista enempää, koska se olisi lasun paikka. Kovaäänistä naurua tulee välttää, koska lapset pelkäävät, jos näkevät tavallisesti tuimat vanhempansa outoina (vaikka eivät olisi juoneet mitään). Vanhemmat eivät voi syödä kaikki yhdessä, koska jonkun leikki-ikäisiäkin lapsia pitää vielä jonkun aikuisen viihdyttää ja paimentaa koko ajan.
Minä väitän, että suurin syy pieneneviin syntyvyyslukuihin ei ole heikko taloustilanne, lisääntyneet mahdollisuudet tai lapsettomuuden negatiivisen stigman katoaminen, vaan nimenomaan se, että lapsiperhe-elämästä on tullut tuollaista kuvailtua joustamatonta paskaa. Nuo luettelemanikin varmaan vaikuttaa, mutta minä luulen tuon olevan suurin syy siihen, että ihmisiä ei enää kiinnosta. Eikä se auta, vaikka itse olisi tuon "ysäriesimerkin" koulukuntaa, koska perheseuraa tuollaiseen on vaikea löytää. Ja jos se onnistuu, mammakerhoissa juorutaan ja paheksutaan ja joku tekee lasun.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele.
"Illanviettokulttuuri" on yhdyssana.Ei varmaan paljon muutakaan kulttuuria tule harrastetuksi?
Sua ollaan varmaan aina pyytämässä rentoihin illanistujaisiin. 😄
Miten te muka maailmaa parantaisitte?