Miestä vaivaa niin älyttömästi se, että olen ollut kihloissa.
Nyt siskot neuvoja. Miten toimisitte parisuhteessa, joka on muuten täydellisen hyvä ja mies aivan normaali ja jalat maassa, paitsi tämän yhden asian suhteen. Ihmisen elämä on usein tapahtumarikas, ja minä olen ennen tätä suhdetta ollut kerran kihloissa. En itse pidä asiaa suuren suurena ihmeenä, olenhan jo reilusti yli 3-kymppinen ja tässä suhteessa olen ollut neljä vuotta.
Aihe nousee esille silloin, kun miehen tekee mieli puhua kihloista ja naimisiin menemisestä. Minä olen ollut jo jonkin aikaa valmis sitoutumaan virallisestikin, samoin mies. Mutta en voi valehdella, alkaa mennä maku siitä että mies palaa aina siihen että olen kihlautunut jo aiemmin. Kyselee millainen oli sormus, millainen kosinta, miksi kihlauduimme kun suhde ei kerran kestänytkään (senhän voi tietää etukäteen tottakai.....).
Aluksi tunsin pitkään syyllisyyttä tekemästäni virheestä, mutta sitten aloin ymmärtää että ei ole mieheni asia ihmetellä asiaa tai varsinkaan syyllistää minua siitä. En sentään ole ollut naimisissa eikä minulla ole lapsia, ja vaikka olisikin niin pääsevät ne muutkin toiselle kierrokselle, ei naimisissakaan ollut ihminen tai lapsien vanhempi ole mitenkään pilalla!
Vai mitä ajattelette?
Kommentit (30)
Se haluaisi ettei sulla olis menneisyyttã. Inan huolestuttavaa. Onko se suuri romantikko, onko sillä kehno itsetunto vai haluaako se omistaa sut? Ykkönen ja kakkonenkin vielä voi mennä, mut omistamiselkeet on ISO varoitusmerkki. Jos se taas on romantikko, tee sille jotain romanttista. Älä hyvä ihminen pode mitään SYYLLISYYTTÄ tosta, kihloissa olo kun ei oo rikollista tai moraalitonta vaan optimistista.
Kihlaus ei kuulu miehellesi. Muutenkin kihlaus ei ole mitään 'virallista'. Ette edes ehtinyt avioitua, ihme ruikutusta mieheltäsi. Vaikka olisitte avioitunut ja eronneet niin se ei kuulu miehellesi. Vai onko eronnut nainen huonompi nainen?
Eihän kihlaus tarkoita mitään. Itse kihlaan kaikki naiset, kissat ja koirat mitä vastaan tulee, mutta naimisiin en ole koskaan mennyt. Sormuksen saa vaikka Kindermunan sisältä.
Oi kiitos ymmärryksestä, te ihanat <3 Siis en käsitä mikä miestä risoo tässä asiassa, kun muita ongelmia tai outouksia ei ole ilmennyt näiden vuosien aikana. Ei edes kysele aiemmasta suhteestani muuten mitään, eli ymmärtääkseni se ei harmita että olen ollut avoliitossa, vaan nimenomaan se että minulle on hankittu se himskutin sormus. Harmittaa että toisen täytyy pilata keskustelut kihloihin ja naimisiin menemisestä, eli tulevaisuudesta.
Ap
Huono itsetunto koituu vielä ongelmaksi miehellesi
Menkää suoraan naimisiin niin ei tarvitse erikseen niitä kihloja miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Menkää suoraan naimisiin niin ei tarvitse erikseen niitä kihloja miettiä.
Miten voi mennä naimisiin sopimatta siitä etukäteen? Kyllä se kihlaus on solmittu silloin kun ollaan sovittu että mennään naimisiin.
Ehkä mies kokee vahvasti sen että, ette ole toisillenne ensimmäiset. Ehkä miestä huolettaa vertaaminen edelliseen suhteeseesi. Tai harmittaa jonkinlainen epäonnistuminen, kun suhde katkesi.
Oletko itse tuonut edellisen suhteen teidän suhteeseenne?
Riittävästi avointa keskustelua, kunnioitusta toinen toistanne kohtaan, hyvää vuorovaikutusta ja lämminsydämisyyttä.
🐤
Kyllä mulle aina varoitusmerkit alkaa soida jos joku on ollut kihloissa ja sitten vaihtanut kumppania. Silloin itse puntaroin tarkoin sen toisen ihmisen ja sitoutumiskyvyn. Sama myös avuista eronneilla.
Oletko miettinyt asiaa miehesi kannalta? Samaistun määrätyllä tavalla mieheesi. Aloimme seurustelemaan mieheni kanssa kun olin reilun parikymppinen, minulla ei ollut ollut seurustelukumppaneita, vain säätöjä. Mieheni oli kuitenkin seurustellut muutamien naisten kanssa ja parin edellisen kanssa pidempään (muutaman vuoden). Minulla oli suhteemme alkuaikoina kova tarve saada tietää edellisistä suhteista, ei siis syyllistää, vaan tietää. Mieheni aina suuttui kun asia kääntyi näihin asioihin ja minä vaan jatkoin vatkaamista. Sitten yhden kerran mieheni suostui puhumaan suhteistaan (painostuksen alaisena =) mielestäni riittävästi enkä tämän jälkeen ole tarvinnut veivata asioita mielessäni. Voisiko miehelläsi olla samanlainen tilanne, hän voi olla epävarma teidän suhteesta juurikin tämän aikaisemman kihlauksen takia. Hän voi pienessä päässän (kuten minä aiemmin) ajatella, että koska olette olleet niin sitoutuneita toisiinne edellisen kumppanisi kanssa, miksi ette voi vaikkapa palata takaisin yhteen jne....
Puhu hänelle, kerro kaikki mitä hän haluaa tietää niin se jankkaaminen kyllä loppuu siihen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies kokee vahvasti sen että, ette ole toisillenne ensimmäiset. Ehkä miestä huolettaa vertaaminen edelliseen suhteeseesi. Tai harmittaa jonkinlainen epäonnistuminen, kun suhde katkesi.
Oletko itse tuonut edellisen suhteen teidän suhteeseenne?Riittävästi avointa keskustelua, kunnioitusta toinen toistanne kohtaan, hyvää vuorovaikutusta ja lämminsydämisyyttä.
🐤
En ole tuonut mitään entisestä suhteesta tähän nykyiseen! Perusjutut kertonut tietenkin, että millainen on taustani, mutta minä olen 100% päässyt yli entisestä enkä koskaan itsekään ajattele menneitä.
Emme ole toisillemme ensimmäiset siksikään, että mieheni on myös ollut avoliitossa tätä ennen. Heiltä jäi vain se kihla-vaihe välistä. Ja se tekee minusta siis sen epäonnistuneen osapuolen? Minua ei kiinnosta ollenkaan miehen entinen suhde, jos jotain niin olen tyytyväinen siihen kun tämä ex kuulemma opetti miehen laittamaan ruokaa.
Ap
En tiedä taustoja ap:n kihlauksessa, mutta itselleni tuo kihlat ilman avioliittoa olisi se hälyyttävin asia. Voisi olla vaikea uskoa että kumppani haluaisi minunkaan kanssa oikeasti naimisiin jos olisi ollut edellisessä suhteessa vuosia kihloissa päätymättä avioliittoon.
Tietysti tapauksesta riippuen. Ehkä et ap ollut itse se vitkuttelija tai ehkä kihlauksen aikana tapahtui jotain yllättävää.
Tietäähän miehesi taustat kunnolla jottei hänellä olisi ainakaan tällaisia epävarmuuksia?
Se on kuitenkin niin iso askel, että häntä häiritsee, että sinä olet jo tehnyt sen jonkun muun kanssa. Se on ymmärrettävää. Teidän pitäisi päästä tuosta kyllä jo eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä taustoja ap:n kihlauksessa, mutta itselleni tuo kihlat ilman avioliittoa olisi se hälyyttävin asia. Voisi olla vaikea uskoa että kumppani haluaisi minunkaan kanssa oikeasti naimisiin jos olisi ollut edellisessä suhteessa vuosia kihloissa päätymättä avioliittoon.
Tietysti tapauksesta riippuen. Ehkä et ap ollut itse se vitkuttelija tai ehkä kihlauksen aikana tapahtui jotain yllättävää.
Tietäähän miehesi taustat kunnolla jottei hänellä olisi ainakaan tällaisia epävarmuuksia?
Ymmärränkö oikein että sinun mielestäsi olisi parempi jos taustalla olisi avioliittokin? Erikoista, en itse näe asiaa niin.
Mieheni tietää taustat. Olen ollut kihloissa joitakin vuosia, tarkoituksena avioitua. Jälkikäteen osaan sanoa että vitkastelu johtui siitä että alitajuisesti ainakin minä epäröin. Ja syystä, mies ei ollut minulle kuitenkaan oikea. Tätä oivallusta en voi pyydellä anteeksi, olen vain kiitollinen että ymmärsin asian vaikkei mitään dramaattista koskaan tapahtunut (pettämistä yms).
Mieheni asenteessa ehkä eniten vaivaa se, että minun pitäisi olla pahoillani siitä etten ole tehnyt elämässäni 100% oikeita päätöksiä. En minä ole selvänäkijä.
Ap
Mies epäilee että tällä järvellä on jo joku soutanut.
Vierailija kirjoitti:
Oi kiitos ymmärryksestä, te ihanat <3 Siis en käsitä mikä miestä risoo tässä asiassa, kun muita ongelmia tai outouksia ei ole ilmennyt näiden vuosien aikana. Ei edes kysele aiemmasta suhteestani muuten mitään, eli ymmärtääkseni se ei harmita että olen ollut avoliitossa, vaan nimenomaan se että minulle on hankittu se himskutin sormus. Harmittaa että toisen täytyy pilata keskustelut kihloihin ja naimisiin menemisestä, eli tulevaisuudesta.
Ap
Jos mies kokee paineita siitä, että hänen täytyy hankkia hienompi sormus ja kosia näyttävämmin ja mieleenpainuvammin kuin exäsi?
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto koituu vielä ongelmaksi miehellesi
Tuo on ongelmaksi nimenomaan ap:n suhteen. Olin suhteessa tuollaisen miehen kanssa ja otti yhä useammin esille aiemman suhteeni. Ei minulla ole mitään syytä perustella aeimpaa elämää hänelle. Tai toisaalta vakuutella hänen erinomaisuuttaan. Ei menneisyyttä voi pyyhkiä pois. Jossain vaiheessa alkoi myös puhua, ettei voisi kuvitella minun enää koskaan olevan kenenkään toisen kanssa.
Lopetin suhteen.
En tiedä alkaisinko edes puhumaan kihlauksesta tai menneisyydestäni tuollaiselle miehelle, tuskinpa edes alkaisin olemaan noin vainoharhaisen äijän kanssa. Meillä jokaisella on historiamme ja mitä luultavimmin se ei joka kohdalta toista miellytä, joten jos hän ei ole valmis sitä ymmärtämään, niin hän ei ole valmis myöskään parisuhteeseen. En alkaisi ollenkaan tuntemaan mitään häpeää historian takia, vaan tekisin selväksi, että mennyt on mennyttä, tällainen olen nyt ja vain tulevaan pystyy vaikuttamaan, että jos menneisyys mietityttää, niin etsiköön toinen sen 15 vuotiaan neitsyen sitten.
Latele miehelle siis ap nyt omat ehtosi ja sisällytä niihin ehtoihin se, että et tule enää hyväksymään minkäänlaista mustasukkaisuuteen liittyvää. Ja sinuna sanoisin myös, että et nyt toistaiseksi edes harkitse avioliittoa tämän kanssa, koska hänen epävarma käytös on saanut sinut epäilemään tulevaa. Hänhän voi näköjään ihan milloin vain ja missä vain alkaa vänisemään historiastasi. Kohta saatat huomata myös, että hän yrittää udella asioitasi ystäviltäsi, vanhemmiltasi ja ties mistä ja luotto on miinuksella. Pistäisin siis suhteen miettimistauolle ja syyksi kertoisin luottamuspulan.
Jos et nyt hoida asiaa kunnolla, niin olet taatusti liemessä muutaman vuoden päästä.
Eikö ole kuitenkin viisaampaa purkaa kihlaus, jos huomaa, ettei hommasta tule mitään. Avioero on paljon hankalampi.
Nykyäänhän nuoret menevät hetken mielijohteesta kihloihin, kun se on niin siistii. Sormuksella merkataan, että just nyt tää kimma / sälli on mun eli näpit irti muut. Mutta ei siinä kauan mene, kun kihlaus jo purkautuu, kun on löytynyt uusi sussu.
Mitä sinun miesystäväsi taustalta löytyy sellaista, mitä hän yrittää peitellä natkuttamalla aikaisemmasta kihlauksestasi. Sehän kuuluu aikaa ennen nykyistä miesystävääsi eli omaa henkilöhistoriaasi.
Joko mustasukkainen tai vaan harmissaan ettei kokemus tule olemaan molemmille ensimmäinen. Lapsellista joka tapauksessa.