KULTAINEN 60-LUKU JA KEVÄTTÄ RINNASSA??

Tervetuloa, mäntylä, mukaan. Mulla on esikoinen ihan samaa vuosimallia ja muutama muukin tässä välissä, isommat on kaikki tyttöjä ja nuorimmainen poika.



Juu, meillä on vauva niin iso, että äitikin on jo sopinut menevänsä syksyllä töihin :( mutta siihenhän on vielä pitkä aika.

Kiinteiden maistelu on vähän vastatuulessa edelleen, taitaa nuo hampaat olla kipeät tai ikenet. Kuudennen hampaanalun löysin tänään suusta ja lisää taitaa olla luvassa. Onneksi nyt on yöllä nukkuminen sujunut paremmin, muutama yö meni tunnin syöntivälillä ja se kyllä pistää haukottelemaan...



Vauhdikasta menoa täällä muuten on, ryömimistä ja konttauksen yritystä pitkin lattioita. Innokkaat isosiskot treenaa ja houkuttelee leluilla. Juuri nyt 8v lukee ihanalla ilmeikkäällä äänellä jotain lastenkirjaa vauvalle :)



Imuri täytynee kaivaa useammin esille, kun huomasin juuri villakoiria vauvan potkareissa. Ei kyllä oikein siisvousinspiraatiota ole näkynyt...jos jollain on, saa lähettää tänne!



Mukavaa viikonloppua kaikille kultaisille,

Pääsky

Hei kaikille!



Aadiliina ja Lula 1vko 5pvää siirtyy odotuspuolelta tänne vauva-aiheisiin.



Viime maanantaina kotiuduttiin ja koska Lula on esikoiseni on opettelua riittänyt, mutta ihanan vauvan tuoksuista ja ruusuista on vielä ollut. Lula on iso tyttö, painoi syntyessään yli 4600g ja oli 52cm pitkä. Ruokahalu on kunnioitettava, kärsivällisyyttä ruoan odotteluun ei ole yhtään.



Tänään päästiin jo ekaa kertaa vaunuilemaan ja vielä ihanassa kevät auringossa. Aloitimme myös harsoilun kokeilun... siinä on vielä hiomisen varaa, kaikki pöksyt on vähän väliä märkänä, no onneksi on tuo pyykkikone!



Ketäs täällä oikein juttelee? Jään seuraamaan mielenkiinnolla.



Aadiliina ja Lula

Ja isot onnittelut pienestä tyttärestä :)



Meillä myös kestovaippaillaan :). Alussa tuli aika lailla pyykkiä harsojen kanssa, mutta nopeasti siihen oppi. Mulla ei ainakaan aluksi ollut edes kunnon imussa ne harsot.



Ihana nimi teidän vauvalla!

Tätä aadiliina varmaan tarkoitti kun sanoi laittaneensa väärään pinoon viestin, on tää ihan yhtä oikea pino, uudempi vaan, joten kirjoittelen tännekin jotain. Hirveetä kun pääsky kirjoittelee jo töihin menosta, se on EVVK;) Ja niinhän se vielä tässä vaiheessa saakin olla.



niisku ja pikku-ukko 7 vko 4 pv (kello yli puolen yön)

Ja onnea vauvan syntymän johdosta!



Mukavaa kun tulee uusia, ehkäpä tämä vauvapuolikin alkaa muuttua eloisaksi. Vaikka itse täytyy sanoa, että odotusaikana oli paljon paremmin aikaa netissä istua, kun ei oikein muutenkaan jaksanut tehdä yhtään mitään. Nyt on tukka putkella koko ajan, varsinkin kun yritän vähän kuntoillakin tämän laihdutukseni tueksi. Illalla kyllä uni tulee hyvin.



Siitä meidän pojan nukkumisesta hehkulltelin ihan liian aikaisin, on nyt ihan kauheassa räkätaudissa ja nukkuminen on sen mukaista. Olen tainnut pukea ihan väärin pihalle, kun on välillä ollut niin hikinen ja sitten siitä vilustunut, kun kaikki muut meidän huushollissa on terveitä. Mitä panette nukkuvalle vauvalle vaunuihin? Minulla on sisävaatteet, haalari (äitiyspakkauksesta) ja makuupussi. Pitäisiköhän vähentää?



Muuten menee ihan mukavasti, aurinko tosin saisi välillä paistaa, olen ihan kyllästynyt tähän loskaan ja räntään. Ja muksut on ihan rapaisia aina sisälle tullessa. Viimevuonna muistan raahanneeni ulkokeinun autotallista tähän aikaan ja siinä auringossa istuskelin koko kevään, kun oli parempi olo raittiissa ilmassa pahoinvoinnin kanssa enkä jaksanut viedä lapsia mihinkään raskausväsymyksen takia. Onkohan vappunakin vielä lunta?



Mutta nyt heräsi poju aamupaiväunilta.



t. Triina ja poju 5kk

Lämpimät Onnittelut jo vauvan saaneille! Ja tervetuloa mukaan, uudet!



Siitä on kyllä pitkä aika kun olen koneella käynyt, taisi jonkinlainen uupumus iskeä. Toivottavasti mennään täältä ylöspäin! Mieheni on ollut tosi paljon matkoilla, joten olen monta viikkoja(kuukausia?) heräillyt jatkuvasti vuorotellen tai samaan aikaan itkevien/huutavien lasten kanssa, toisella nälkä tai vatsakipuja, toisella taas kova isänkaipuu tai mustasukkaisuutta tai jotain muuta...Tämän lisäksi sairastuimme kaikki samaan aikaan, kun mies oli kotona, ja jostain kumman syystä kipeä mies on aina paljon kipeämpi kun kipeä nainen;)!)Olen kyllä ollut aivan puhki, yksin en edes jaksa lähteä molempien lasten kanssa samanaikaisesti ulos! Todellisuus on ollut hyvin kaukana siitä ihannekuvasta mitä minulla oli mielessä...olin kuvitellut että teen pitkiä kävelylenkkejä kun lapset nukkuvat (tietysti samanaikaisesti) rattaissa ja istuskelen välillä kahvilassa, nauttien kevätauringosta kahvikuppi kädessä...(tätä ei siis ole vielä kertaakaan tapahtunut ja olen alkanut kovasti epäillä tapahtuuko ollenkaan).



Helinä, ymmärrän hyvin sitä ahdistuksen tunnetta, mistä hieman kerroit. Minua on kyllä ahdistanut ja ahdistaa edelleen se oman ajan totaalinen häviäminen! Mutta nyt, sunnuntaina, mies on kotona ja molempien lasten kanssa ulkona, joten nyt on hetki hengähtää! Olen onneksi uskaltanut alkaa pyytämään apua, sillä ymmärrän että se on nyt tarpeellista. Meillä ei ole juuri mitään ns tukiverkostoa, joten nyt on vaan pakko yrittää Väestöliiton/Mannerheimin kautta lastenvahtia löytää. Pakko on siis myöntää, että en jaksa tätä yksin(mikä on sinänsä ollut kova pala minulle myöntää, sillä sekin riitelee ihannekuvani kanssa).



Vauvamme, tällä hetkellä n. 4, 5 kk, potee edelleen vatsaongelmia, vaikka ne ovat kyllä helpottaneet jonkin verran. Kiinteiden maistelu olemme aloittaneet n viikko sitten neuvolan siunauksella- ja ainakin pikkumiehen päiväunet ovat nyt paljon pidemmät(aikaisemin n. 30 tunnin pätkiä). Mutta aamuöisin vauva on levottomampi ja kakkaaminen on vaikeampaa(Triina taisi kysellä miten kiinteiden maistelu on vaikuttanut), joten siihen kokeilemme nyt välipalaksi luumusosetta, jospa se auttaisi? Ensi viikolla on taas neuvola.



Jaksamista teille muille kultaisille ja Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille! t. kasperina

Kiva, että näkyy uusia ilmoittautunne ja vanhemmatkin kaivautuneet vaippavuorten takaa esiin. ;) Siis tervetuloa uusille minunkin puolestani..



Minä olen luojan kiitos selvinnyt pahemmitta ahdistuksitta Solin kanssa. Kai sitten alussa se sairaalakeikka täytti ahdistusvaatimukset... Väsyttää tosin välillä ja aika itkuherkäksi olen muuttunut. Mutta noin muuten väsymyskin on viime aikoina helpottanut, kun Soli alkaa olla isompi eikä tarvitse syliä ihna koko ajan. :) Eli tavallaan pystyn tekemään enemmän omia hommiani kun neiti viihtyy lattioilla ja tutustuu ympäristöönsä. Että eiköhän teilläkin Kasperiina ja Helinä , ahdistus lapsen kasvaessa helpota.



Kyllä minäkin kaikenlaisia kuvitelmia raskausaikana kasvattelin pitkistä vaunulenkeistä ja kaupungilla käynneistä, mutta toteutumatta ovat jääneet... Ehkä siten, kun lapsi kasvaa. Ei muutaman tunnin yöunilla ihminen vaan jaksa. Eli yritähän jaksella Kasperiina, kyllä se elämä jossain vaiheessa rauhoittuukin. Ja toivottavasti neidin masukin pian. Niin ja on hienoa, jos olet löytänyt apua ja lepomahdollisuuskia edes jostain. Voimia! Muista, että ihannekuvat ovat vaan ihannekuvia ja vahva ihminen pystyy tunnustamaan olevansa joskus heikko.



Meillä kiinteiden maistelu on vaikuttanut niin, että kakka tulee nykyisn joka toinen päivä... Ja silloin sitä tulee... hmh.. runsaasti. Alussa vatsassa kiersi aika pahastikin, mutta reilun viikon kuluttua riisipuuron aloittmaisesta kitinät helpottivat. Tänään aloitettiin tuon aamupuuron ja soseen kaveriksi lounaalle bataattia. Ja olipa hyvää! Meinasi hermo mennä, kun isi antoi vaan vähän maistaa. Joten tuo syömispuoli tuntuu Solilla olevan ihan loistavasti hallussa. ;)



Mutta mukavaa palmusunnuntain jatkoa kaikille!

-kirahvi ja Soli 6 kk ja 3 vkoa-

Muistaneekohan kukaan enää minua, mutta täällähän sitä tuli jonkin verran mieltä puretuksi ennen pojan syntymää, vauhdikasta sellaista.

Meillä jo puoli vuotta täynnä, imetystä ollut tänne asti pelkästään ja jatkuu edelleen. Nyt aloitettiin kiinteät, mutta erittäin huonolla menestyksellä.

Ei saa edes teelusikallista menemään, kun poika jo oksentaa. Makukohan ei miellytä vai onko kurkku niin herkkä (sanottiin neuvolassa). Onhan tää aika mukavaa seurata, kun neljäs on tällainen nirso. Vaikka samaan tyyliin ne sapuskat olenkin tehnyt. Tänään maisteltiin porkkanaa ja taas oli ilme näkemisen arvoinen. Mitä ihmettä ne työntää mulle suuhun!!!! Yäk. Mutta tänäänpä äiti nappasikin ennen oksetusreaktiota vauvan syliin ja heti tissille, ettei ehtinyt poika tajuta vaan nielaisi porkkanvellinsä. Pitää vaan hissukseen totuttaa..



Eipä meilläkään ole tullut lähdetyksi vaunuilemaan, vaikka niin ihania aurinkoisia päiviä on ollut. Yöt väsyttävät, kun noustaan vielä syömään pari kertaa yössä. Aamutkin ovat aika repaleisia. Omaa aikaa ei minulla juurikaan ole.



Vaan nyt poika huutaa sydän syrjällään. Pakko mennä. Tissille.



mindamaria ja poika 6kk

Mukavaa kuulla kuulumisia pitkästä aikaa!



Meillä sairastetaan :(. Kaksi isompaa on hirmuisessa flunssassa ja toivotaan ettei pienimpään tartu!



Mukavaa ensimmäistä pääsiäistä aika monelle vauvalle ja paljon pääsiäismunia äideille :)



Pääsky

Eipä ole tosiaan tullut surffailtua, enempi odotusaikana (varsinkin esikoisen josta jo yli 3 v). Kuopus nyt 8,5 kk ja esikoinen siis reilu 3 v. Tässä sitä taas " tuhlataan" potentiaalista nukkumisaikaa! Herra herättelee vielä aika tiheään yöllä, vaikka imetyksen lopetimme yhteisestä sopimuksesta vajaa 7 kk. Esikoisen kanssa tuli sitä harrastettua melkein puolet pidempään, oli jo 1 v 4 kk kun imetys lopetettiin.



Meillä on mennyt kaiken kaikkiaan ihan mukavasti; ei allergioita, ei pahempaa mustasukkaisuutta (pikemminkin ihania, hellyyttäviä hoitotuokioita kun isosisko hoivaa pikkuveikkaa, todella suloista katsottavaa), kiinteitä menee tosi mukavasti ja kaiken kaikkiaan ei voi lasten osalta valittaa ja olenkin ollut iloinen että tuli " sittenkin" se toinenkin tehtyä vielä tällä iällä.



Silti on ollut vähän alavireinen olo ja olenkin miettinyt onko se aiemmin poissaolollaan loistanut synnytyksen jälkeinen masennus iskenyt kahden lapsen osalta jälkijunassa vai onko kyseessä " vain" neljänkympin kriisi? Ei kai ne nyt sentään vaihdevuoden vielä kolkuttele?!?!?!?! Hormonikierukankin tuossa sain, näinköhän sekin vaikuttaa? Listan mukaan ainakin mahdollisia sivuvaikutuksia oli jos jonkinlaisia. Kokemuksia tästä siskot?



Onko teillä ollut identiteettikriisiä? Olen itse nyt siis äitiyslomalla ja kohta hoitovapaalla hyvästä duunista ja kahden lapsen välissä ehdin olla töissä vain reilu puoli vuotta. Jo ensimmäisen jälkeen paluu 1,5 vuoden jälkeen oli vaikea, ja nyt jo pelkkä ajatuskin saa lähes fyysistä pahoinvointia aikaan. Kysymys kai kuuluu: kuka minä olen ja mitä minä täällä teen? Vielä pitänee korostaa, että lasten tekoa en kadu (miten voisinkaan, siunattu kun olen kahdella hurmaavalla lapsukaisella). Siksikin näistä fiiliksistä poden huonoa omaatuntoa. Vaikka kuulemani mukaan äidiksi tulon jälkeen on pysyvästi huono omatunto, milloin mistäkin asiasta.



Joka tapauksessa, oikein ihanaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua!

Huhuu!



Täällä ollaan taas, onkin vierähtänyt varmaan kuukausia kun oon viimeksi kuulumisianne käynyt katsomassa joten olen tipahtanut tapahtumista ihan täysin. Arki on ollut niin hektistä että siinähän se aika on mennyt. Tuttua ihan varmaan kaikille.

Mimma täyttää ensi viikon lauantaina 4kk, samana päivänä kun mulla on synttärit. Tyttö painaa varmaan jo 8kg, viimeksi kolme viikkoa sitten punnittiin 7800g ja rapiat, pituuttakin oli silloin jo 66cm. Tiedä mihin on tullut...? Nuo mittaukset otettiin TAYSissa kun käytiin diabetestutkimuksissa. Mimmalta kun löytyi napaverinäytteestä diabetekseen altistava geeni. Nyt me ollaan sitten mukana tutkimuksessa mikä kestää muistaakseni 15v. saakka. Eipä tuosta ole joutanut kauheasti huolestumaan kun Mimmalle pukkasi allergiat. Ekat oireet tuli jo kuukauden ikäisenä ja nyt taidetaan päästä jonkinlaiseen balanssiin. TAYSissa todettiin allergiat kalalle, perunalle, maidolle (jättireaktio), soijalle, sinapille ja koiralle (sitä en ole kyllä syönyt!). Näitä ruoka-aineita siis välttelen ja lisäksi ne n. 20 muuta yleisesti allergisoivaa ruoka-ainetta on kieltolistalla. Nyt kun tajusin että kalkkunaleikkeissäkin on erilaisten nimien takana soijaproteiinia ja jätin vielä varmuuden vuoksi omenan pois niin alkaa iho olla hyvä. Meillä on mennyt viime ajat kortisonivoiteiden ja perusvoiteiden päivärytmeissä. Minä olen kaikki joutohetket koettanut leivoskella ja keksi uusia ruokia joissa ei ole munaa eikä mitään muutakaan mikä saattaisi aiheuttaa allergiaa. Huomasin että leivinjauheessakin oli perunajauhoja joten sekin meni pikaisesti vaihtoon. On tämä ollut melkoista salapoliisin työtä. Imetän nyt vielä, ja mielelläni jatkan jos tämä nyt 2. päivää jatkunut hyvä jakso kestää, eli päästään ilman kortisonia eteenpäin. Korvikejauhe on kyllä jo haettu apteekista ja sitäkin pikkusen jo maisteltu, mutta ei ihan hirveetä sukseeta ole saanut.

Koirien suhteen onkin sitten hankalampaa. Saatiin sairaalasta armonaikaa toukokuulle ja mennään sitten uudemman kerran testeihin. Jospa se koira-allergia olisi laskusuunnassa. Minun koirani suhteen on kyllä jo varasuunnitelma tehty jos joudutaan luopumaan, eli ottajia on. Tuon 14-vuotiaan kanssa koetetaan olla loppuun asti. Luulin jo että se tuli tänä aamuna kun vanhalta ukolta meni takapää alta lenkillä, mutta siitä se vaan lähti jolkottamaan. Meillä ei muuten tarvita enää herätyskelloa. Tuo vanhus herää tikkana vähän yli 6 ja haukkuu alakerrassa niin kauan että joku tulee viemään lenkille. Ei sillä varsinaisesti hätä vielä silloin ole. Varmaan vaan tylsistyy. Ja saa meidät välillä hermoromahduksen partaalle.



Mutta muuten menee ihan mainiosti. Onneksi allergia ei näytä Mimmaa kauheasti haitaavan. Tyttö on aurinkoinen kuin mikä ja ravinto on totisesti ainakin imeytynyt mitoista päätellen. Nyt sieltä näyttääkin mies (josta tuli muuten avio- sellainen kastetilaisuuden yhteydessä) ja tytär tulevan päivälenkiltään. Ja minä kiidän ottaan kakkua uunista!



HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE KULTAISILLE!



toivottaa,

Ninni ja Mimma, pian 4kk

Ihan pikaheilutus täältä. Pitää kohta mennä imettelemään... Neiti ei nukkunut kuin vajaan tunnin päikkärit ja taitaa olla tissipäikkäreitä illan mittaan luvassa..



Ulpulle: minulla tahtovat mielialat myös heitellä aika rajustikin laidasta laitaan. Eivät kylläkään varsinaisen masennuksen puolelle kuitenkaan. Itku vaan on tosi herkässä ja pillittelen itsekseni ties mitä hullutuksia. Ehkä nuo hormonit vaan tekevät tepposiaan. EIkä minullakaan alussa ollut mitään, olin hyvinkin tasisin mielin, vaikka aihetta masennukseen silloin ehkä olisi enemmänkin ollut. :P



JA Ninni! Tosi kiva, että kävit kertomassa kuulumisia. Mukava kuulla, että sinänsä inhottavat allergiat alkavat olla jotenkin hanskassa. Minä olen myös ihan issekseni päätynyt imetysdieettaamaan, koska Solilla oli niin kovia ilmavaivoja... Sitten univaikeuksien vuoksi jätin maidon pois ja kas, se tepsi. joten maitoallergiaepäily on vienona mielessä... Mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin. Toivotaan, että eläinallergiat alkaisivat helpottaa, mutta jos eivät, voimia sitten lemmikeistä luopumiseen... Se kun ei ole helppoa. :P



Niin ja onnea rouvaksi tulemisen johdosta! :)



Mukavaa ja aurinkoista pääsiäistä muillekin kultaisille!

-kirahvi ja Soli 6 kk 3 vkoa ja 5 pvää-

Hei vaan kaikille!



Ihan ekaa kertaa täällä kirjoittelen. Lukemassa olen kyllä teitä käynyt aikaisemminkin. Sain juuri tyttöni 6 kk 3 vko nukahtamaan yöunilleen ja virtaakin löytyy vielä sen verran että jaksan jotain tänne raapustaa.. Ihme ja kumma, yleensä olen ihan tattis ja sänkyyn valmis tässä vaiheessa.



Sain ensimmäiseni ja ainoani 41-v piiiiitkän yrittämisen jälkeen. Vuosien yrittäminen ja koeputkihoidot olivat kyllä kaiken sen vaivan arvoisia! Kyllähän te varmaan tiedätte! Ihanaa olla pienelle äiti!! Valitettavasti isä menehtyi onnettomuudessa ennen pienen syntymää, joten tässä nyt taaperretaan tätä elämää eteenpäin yllättäen yksinhuoltajana. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin jaksaa kun on pakko näin " vanhanakin" valvoa ja yksin hoitaa kaiken, kodin ja lapsen.



Ekat 6 kuukautta tyttö heräsi 6-8 kertaa yössä syömään. Nukkui silloin mun vieressä. Kuukausi sitten pidettiin mun siskon kanssa unikoulua ja tyttö oppikin yllättävän helposti nukahtamaan pinnasänkyyn eikä herää enää kuin kaksi kertaa yöllä syömään. Ihanaa kun saa itsekin nukkua enempi! Tämä koulu oli vähän pakon sanelema juttu.. Aloitin työt pari viikkoa sitten enkä millään olisi jaksanut niin vähillä unilla töissä käydä.



Tytön tarha on alkanut yllättävän hyvin. Menee sinne siis tosi mielellään eikä edes huomaa kun mutsi lähtee pois! Tosin on saanut sieltä jo flunssan sekä vatsataudin, mutta sen kyllä tiesinkin etukäteen ettei pöpöiltä voi välttyä. Imetän edelleen aina kun vaan ollaan yhdessä eli aamuisin ja iltaisin. Tarhassa juo tupperin nokkamukista yleensä vettä. Maitoakin ovat siellä yrittäneet antaa mutta huonolla menestyksellä. Ihan niinkuin kotonakin ei ole koskaan huolinut muuta maitoa kuin äidin. On syönyt kiinteitä jo pari kuukautta eli pärjää kyllä päivän tarhassa ilman äipän maitoa.



Elämä tuo eteen kaikkea yllättävää - iloa ja surua. Iloitaan, siskot, ihanista lapsistamme ja te, jotka vielä voitte, miehistänne!



t. KP

Onpas mukavaa kuulla Ulpu ja Ninnin kuulumisia! tervetuloa KP :) Ihan terveellistä on muistaa välillä, että niin hauras tämä meidän elämä kuitenkin on :( Hyvin sinä kuulostat pärjäävän vauvan kanssa, hyvä jos löytyy vielää tukijoukkoja. Meillä ei ole unikouluiltu, mutta voihan se joskus olla edessä. Olen ajatellut, että syötän nyt kiltisti niin kauan kuin jaksan ja sitten pohditaan uudelleen. Onneksi meidän yösyöppö nukahtaa tosi nopeasti uudelleen.



Voimia Ninnille allergioiden kanssa! Taitaa olla välillä aika salapoliisityötä tuo allergian lähteenetsiminen, onpa hyvä, että saitte noinkin ison joukon varhaisessa vaiheessa selville. En tiedä muita Mimma-nimisiä, mutta Mimmi-nimisen kyllä. Hauska nimi!



Nyt en ehdi enempää, tissiä kaivataan taas,

Pääsky