Harrastavatko nykyajan nuoret enää mitään keräilyä?

Ihmissuhteiden keräilyä.

Mun 5v poika keräilee kesäisin simpukoita. Sellaisia nättejä, pienenpieniä mitä löytyy merenrannasta. Niitä on 4 pilttipurkillista.

Pitäisikö? Lapsena keräsin kiiltokuvia. Sen jälkeen en ole kerännyt mitään.

N47

Nykyään halutaan onneksi fiksusti krääsästä eroon ja koetetaan välttää turhan hankkimista, luontokin säästyy.

Kerään muumimukeja.

Tunnen kyllä erään parikymppisen postimerkkien keräilijän. Muutama myös keräilee postikortteja eri teemojen ympäriltä, esim. toinen maailmansota tai anime + manga. Löytyyhän heitä :)

Vierailija kirjoitti:

Nykyään halutaan onneksi fiksusti krääsästä eroon ja koetetaan välttää turhan hankkimista, luontokin säästyy.

Suurin osa tavaroista, joita keräillään, on tehty tähän maailmaan jo ajat sitten. Luonto ei säästy sillä, että keräilytavara dumpataan kaatopaikalle.

Uusia tavaroita ei varmasti moni keräilekään. Lähes kaikki nykyään valmistettava on niin kertakäyttöistä ettei kelpaa siihen.

Seuraajia ja rahaa keräilee meidän teini.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään halutaan onneksi fiksusti krääsästä eroon ja koetetaan välttää turhan hankkimista, luontokin säästyy.

No ei todellakaan luonto säästy nykynuorten kulutustottumuksista. Yhtenä vuonna halutaan iPhone, seuraavana vuonna uusi iPhone. Sitten mopoauto, joka onkin seuraavana vuonna jo ihan out. Merkkilaukkukin olisi kiva, tosin se on sitten jo keväällä out. Uusimmat pelivehkeet pitää löytyä pleikkarista Nintendoon, ja nekin menee heti vanhaksi ja sitten pitää ostaa uudet.

Ei ole tosiaan keräilyä, vaan on totuttu siihen, että tavara vaihtuu koko ajan.

Nykynuoret keräilee tykkäyksiä ja seuraajia somessa.

Kerään naisia mun säkinvarteen. Saldo tällä hetkellä yli 200 naista, jotka ovat pomppineet säkin päällä.

Jossakin leffassa sanottiin niin, että keräilyä harrastavat jonkinlaiset henkisesti vajavaiset ihmiset tai että heillä on siis jokin ongelma. En muista mikä leffa se oli mutta se lausahdus on jäänyt mieleeni, ja enpä tosiaan ole alkanut keräilemään mitään. Keräiltävää tavaraa olisi toki vaikka kuinka.

Rahaa keräilen, mutta se on enemmänkin erilaisten resurssien pitämistä kunnossa, kuin niinkään keräily-keräilyä.

Ei keräily siis välttämättä suinkaan huono asia ole, monilla se voi olla ihan hyvä henkireikä. Mutta se siis saattaa olla joskus myös jonkinlainen korvaava toiminto sille jos elämässä muita ongelmia tjsp.

Keräily ei ole mitään kulutushysteriaa vaan sitä että on kiinnostunut jostakin teemasta. Kokoelmaa ei ole useinkaan tarkoitus myydä, vaikka olisi arvokaskin.

Köyhäläinen kirjoitti:

Jossakin leffassa sanottiin niin, että keräilyä harrastavat jonkinlaiset henkisesti vajavaiset ihmiset tai että heillä on siis jokin ongelma. En muista mikä leffa se oli mutta se lausahdus on jäänyt mieleeni, ja enpä tosiaan ole alkanut keräilemään mitään.

Jos välttelet keräilyä vain sen takia, ettei kukaan pystyisi diagnosoimaan sinua ongelmaiseksi, niin sehän ei vielä tarkoita, etteikö sinulla olisi ongelmia. Sinä vain piilottelisit näennäisen keräilemättömyyden takana.

Minä nuori kolmekymppinen kerään Heljän laattoja, mummomaista monista mutta itse tykkään🤗

Varakkaat ihmiset keräilevät monet jotain, esim. taidetta ja antiikkia, kirjojen ensipainoksia jne. Sarjakuvienkin ensipainokset voivat olla varsin kalliita samoin kuin vanhojen vinyyleiden ensipainokset jos ovat uudenveroisessa kunnossa. Tietysti sitten filatelia ja rahojen kerääminen. Toki keräilyä voi harrastaa, vaikkei olisi varakas. Olennaistahan tuossa on se, että on perehtynyt johonkin aihealueeseen.

Nuoret ihmiset ovat yleensä kiinnostuneita kuluttamisesta, ei keräämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kyllä erään parikymppisen postimerkkien keräilijän. Muutama myös keräilee postikortteja eri teemojen ympäriltä, esim. toinen maailmansota tai anime + manga. Löytyyhän heitä :)

Postimerkkeily,eli filatelia on kyllä perinteisesti ollut ihan kaikenkäisten ihmisten harraste.

Tietyt merkit, kuoret , ,ensipäivä- ym. erikoisleimat ja merkkipainokset  ovat olleet  kerääjien piirissä ja keskuudessa niin arvostettuja keräilykohteita,että  niistä on tullut varsinaisia  arvopapereita.

Joillain 1800-luvun merkeillä on nykyään arvoa  jo sen verran, että niiden myymisestä huutokauppatilaisuuksissa  saadulla hinnalla voisi hyvinkin  ostaa jo vaikka  uuden, kohtalaisen hyvän henkilöautonkin. (väärennöksiäkin on toisinaan yritetty kaupata, mutta yleensä ovat kyllä jääneet kiinni ne niiden yrittäjät )

Vierailija kirjoitti:

Köyhäläinen kirjoitti:

Jossakin leffassa sanottiin niin, että keräilyä harrastavat jonkinlaiset henkisesti vajavaiset ihmiset tai että heillä on siis jokin ongelma. En muista mikä leffa se oli mutta se lausahdus on jäänyt mieleeni, ja enpä tosiaan ole alkanut keräilemään mitään.

Jos välttelet keräilyä vain sen takia, ettei kukaan pystyisi diagnosoimaan sinua ongelmaiseksi, niin sehän ei vielä tarkoita, etteikö sinulla olisi ongelmia. Sinä vain piilottelisit näennäisen keräilemättömyyden takana.

Juu olet aivan selkeästi löytänyt totuuden asiassa, ja oikein hyvä diagnoosikin löytyi sieltä, lääkäri varmaan laittaa minulle hullun papereihin "näennäinen keräilemättömyys". Väittää varmasti myös että haluaisin keräillä, mutta en haluaisi paljastua keräilijäksi, eiks niin?

Tsemppiä ja molemmat peukalot pystyyn! Kyse ei ollut mistään syy-seuraus -lauseesta, miksi en keräile, vaan en nyt vaan satu keräilemään mitään se ei leffasta johdu.

Aika monet pojat keräilee erilaisia figuureja liittyen peleihin, elokuviin, kirjoihin ym. Tytöt keräilee sitten varmaan laukkuja :D

Olen itse Star Wars -fani, ja jokainen tuntemani Star Wars -fani keräilee jotain aiheeseen liittyvää sälää. Itse kaikista vähiten. En ole koskaan ymmärtänyt esimerkiksi lelujen keräilyä, jos niillä ei leiki, mutta niin vain parikymppisetkin tutut keräävät kaikenlaisia Star Wars -figuureja ihan hulluna.

Funkot ja tsum-tsum-pehmot näyttävät olevan suosittu keräilykohde myös vähemmän pakkomielteisten fanien keskuudessa. Itse en tajua niiden päälle yhtään...