Milloin olet lähtenyt vakituisesta työpaikasta tyhjän päälle?

Lähdin vuonna 2009. Mietin todella pitkään, käpy vaan paloi lopullisesti. Ikävät työkaverit, ikävät esimiehet, ei etenemismahdollisuuksia. Olin vuoden työttömänä, opiskelin uuden ammatin ja elämän suunta muuttui todella positiiviseen päin.

Vierailija kirjoitti:

Lähdin vuonna 2009. Mietin todella pitkään, käpy vaan paloi lopullisesti. Ikävät työkaverit, ikävät esimiehet, ei etenemismahdollisuuksia. Olin vuoden työttömänä, opiskelin uuden ammatin ja elämän suunta muuttui todella positiiviseen päin.

Itse tein saman tempun vuonna 1998 ja pienen hakemisen jälkeen löytyi se oma paikka maailmasta.

Mä¨olen niin onnellinen nykyään!

Aloin sijaisvanhemmaksi. Tai oikeastaan arvelin alkavani lähiaikoina.

Olin 7 vuotta samassa firmassa 0 työsopimuksella eli töihin kutsutaan tarvittaessa. Yhtäkkiä alkoi työt vähetä radikaalisti koska asiakkaamme oli antanut käskyn "joka ei olisi saanut tulla meidän tietoon", että toinen firma korvaisi meidät jatkossa. Olin puoli vuotta ilman hommia. Sen jälkeen 1 kuukausi töitä koska asiakkaamme työntekijät pitivät kesälomiansa ja tämän jälkeen olisi taas puoli vuotta työttömyyttä kunnes alkaisi kuukauden joulusesonki. Lopetin työt koska tulevaisuus firmassa näytti lohduttomalta samaan aikaan kun piti joka päivä olla valmiudessa lähtemään töihin tekstiviestin tullessa.Ratkaisua mietin pari viikkoa.

Minä joskus kauan sitten. Olin grillikioskissa töissä ja omistaja oli aivan järkyttävä vanha nainen. Huusi asiakkaille, kohteli työntekijöitä ajoittain asiattomasti vaikkei itseäni. Tehtiin pikaruokaa, saman annoksen valmistusprosessi vaihteli rouvan mielialojen mukaan. Tänään hodari paistettiin näin ja toisena päivänä toisella tavalla, samoin lenkkien grillaus, joskus leikkauspinta ylöspäin ja toisinaan alaspäin. Kiireessä ei jaksanut sitä säätämistä enää. Mitta tuli täyteen ja yksi ilta irtisanouduin.

Aviomies suuttui silmittömästi. Alle kaksi viikkoa ja minulla oli uusi työpaikka, päivätyö joten tilanne muuttui paremmaksi kannaltani.

Sinä vuonna kun täytin 50.

Vuoden määräaikaisen pestin sitten seuraavana vuonna otin, ja siitä lähti uusi ura ihan toisella alalla.

Vierailija kirjoitti:

Sinä vuonna kun täytin 50.

Vuoden määräaikaisen pestin sitten seuraavana vuonna otin, ja siitä lähti uusi ura ihan toisella alalla.

Miksi lähdit?

Muutin ulkomaille miehen perässä. Mietin toki pari viikkoa, mutta tiesin heti että tulen lähtemään. Olin Suomessa onneton. Nykyään olen jo tullut takaisinkin ja olen onnellinen.

Päätös kypsyi todella pitkään ja lopulta se oli ainoa vaihtoehto. Mielenterveys tai työpaikka, työpaikkakiusaamista ja huonoa johtamista.

Sama tarina kuin edellisellä kirjoittajalla. Alkoi olla jo niin paljon fyysisiäkin oireita työstä johtuvan pahoinvoinnin takia, että ainoa ja oikea ratkaisu oli irtisanoutuminen. Edes 3 kk karenssi ei estänyt tekemästä tätä ratkaisua. Entinen esimieheni saattoi soittaa kotiin ja haukkua jonkin ihan pienenkin asian takia..

Mulla meni lopulliseen päätökseen lähes vuosi ja ns. kutsumusammatista hyppäsin tyhjän päälle. Ei ollut enää kerta kaikkiaan mitään menetettävää enkä onnenkantamoisen vuoksi saanut edes karenssia vaikka sain lomailla (ihan tarpeeseen) muutaman kuukauden ja sitten aloittaa uuteen ammattiin opiskelun työttömyysturvaetuuksin.

Todellakin tuo kannatti, nyttemmin uudessa vakituisessa työssä olen ollut jo muutaman vuoden ja palkka on ruhtinaallinen edelliseen verrattuna sekä aikaisemman työn kaikki haittapuolet (mm. vuorotyö) ovat poissa.