Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka montaa deittailit ennenkun tapasit "sen oikean" eron jälkeen?
07.10.2017 |
Erosin miehestäni (joka oli samalla kaikkien aikojen ensimmäinen ja ainoa poikaystäväni koko elämässäni) 8v jälkeen keväällä. Kesällä deittailin pari kuukautta yhtä mukavaa miestä, mutta hänen epämääräinen tyylinsä olla salaperäinen otti päähän ja lopetin tapailun. Sen jälkeen tapasin syyskuussa uuden miehen, jonka kanssa kävin vain kahdesti ulkona (ei toimittu). Masentaa, kuinka monia deittailitte ennenkun joku hyvä tuli kohdalle? Tuntuu siltä että haluaisin vaan luovuttaa koko deittailun suhteen.
Kommentit (38)
Eron jälkeen yksi puolen vuoden suhde, yksi lyhyt tapailusuhde ja yksi vuoden suhde. Lisäksi muutamat treffit.
Jos jotain olen oppinut niin paljon on hienoja ihmisiä joihin tutustua.
Mikään ei takaa, että nykyinen suhde olisi ikuisesti se oikea. Olen kuitenkin kokenut sellaista rakkautta ja yhteyttä mistä olin ajat sitten jo lopettanut haaveilemasta. Olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 vuotta tuli sinkkuiltua ja reilut 10 tuli tuona aikana treffattua. Kolmea hieman pidempään, mutta eivät nekään edenneet pussailua pidemmälle.
Mulla oli eron jälkeen 3 laastaria/3 vuotta. Sen jälkeen aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa ja 2 viikossa oli selvää että tässä se on:)
t yli 20v takana
Vierailija kirjoitti:
Tinder, nettideitit. Missä muualla niitä miehiä tapaisi, kun on hoitoalalla ja kotona lapsia hoidettavana? Ei ole kukaan kauppajonossa tullut kahville pyytämään.
:) Itseasiassa mun 2. laastari bongasi mut ruokakaupasta ja sovittiin ekat kahvitreffit kotimatkalla:D Eli ei mahdotonta sekään!
26
20 vuoden suhde ja ero, kun puoliso rakastui toiseen. Eipä tehnyt juuri mieli deittailla ketään ja mietin, että loppuelämäni aikana harrastan vain mukavia seksisuhteita fiksujen ja luotettavien miesten kanssa (yhden kerrallaan).
Toisin kävi. Tapasin sattumalta miehen, jonka kanssa homma toimi heti. Yhteisiä vuosia nyt 8 takana, toivon mukaan vielä paljon edessä. Mun puolestani siihen asti, että kuolo korjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa se naisilla on.Miehen on järjestettävä koko ohjelma,keksittävä puhuttavaa,maksettava treffit,luettava naisen ajatuksia kun mitään negatiivista ei voi sanoa ääneen jne...
Ensimmäinen tapaamani mies eron jälkee on nykyinen mieheni. Tunsin hänet jo ennestään kavereiden kautta ja olin ollut samassa firmassa työharjoittelussa, jossa hän oli töissä. Silloin jo olin tuntenut jotain vetoa häneen, mutta koska olin suhteessa, se jäi siihen. Sen verran vielä avaan tuota "vetoa", että ei oikeastaan edes juteltu työharjoitteluni aikana, koska hän on ujo, enkä minäkään kovin sanavalmis uusien tuttavuuksien kanssa ole. Tavattiin sitten eroni jälkeen baarissa ja alettiin juttelemaan niitä näitä. Siitä se sitten lähti. Tuoreen eron takia otin kuitenkin rauhallisesti, kun kaikki puhuivat laastareista ja lohdukkeista ja ties mistä itseensä tutustumisesta yms. Pari vuotta seurusteltiin ennen yhteen muuttoa, vaikka kaikki vapaa-aika vietettiinkin yhdessä. Nyt on 8 yhteistä vuotta takana ja tuntuu, että tämä mun "laastari" taitaa olla ihan pysyvä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että erittäin vaikeaa on löytää tasapainoista, kunnollista VAPAATA miestä. Kyllä ne kelvolliset päätyvät melkein samantien kaverien ja kaverien kaverien kautta uusiin suhteisiin. Omat kokemuksenia 1v8kk ajalta olivat karut. Kaksi alkoholistia, yksi huumeiden käyttäjä, yksi jolla selvästi ongelmia aggressioiden kanssa ja monta, monta epäkelpoa tapausta.
Tämä on niin totta! Tuntuu että helpompi olisi ollut etsiä uusi valmiiksi entisen suhteen aikana, mutta minusta ei oo pettäjäksi. Nyt sitten saa maistaa omaa lääkettä ja elää yksin kun kunnolliset on varattuja! Ehkäpä parin vuoden päästä alkaa omaa ikäluokkaa tulla toiselle kierrokselle, niin mahdollisuuksia on vähän enemmän.
mitä sitä paria vuotta odottamaan ota pari vuotta vanhempi nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 vuotta ja 3 miestä. Eli 3 laastaria, muuta en edes kaivannut heistä.
Kun sitten aloin olemaan nykyisen mieheni kanssa tiesimme 2 vkossa että tämä oli tässä.
Yhdessä yli 20v
Vi*** huo**. Tuhlasit vuoden kolmen miehen elämästä. Pitäisi vedellä ympäri korvia tuollaista huo***.
Olitko sinä yksi heistä? Vai mistä tiesit, että jokaisen kanssa meni vuosi. - Itse, tosin miehenä en ole tarvinnut vuottakaan sen selvittämiseen, että olisiko naisesta minulle kumppaniksi, tai kokeeko hän (nainen), että minä saattaisin olla hänelle "se" oikea, sillä olen ollut sekä itse jättäjä että jätetty. -
Yleisemmin minusta on joskus tuntunut sille, että on oikeasti ihmisiä jotka eivät kai ollenkaan osaa tai kykene olemaan yksin vaan aina on oltava joku -kuka tahansa- kumppani. En tiedä kuvittelevatko vielä näin toimiessaan näyttävänsä vielä exälleen (tai exilleen), että katsokaa nyt minkä menettivät, kun mä sain kato tällaisen "saaliin." - esitelleen sitä viimeisintä kumppaniehdokastaan, jonka kanssa on jo ehtinyt aatella yhteen muuttoa vaikka ensitapaamisesta on pian kuukausi.
Oman kokemukseni mukaan tällaiseen tyoperyyteen sortuvat yleisemmin miehet.
Toki myönnän, että josku olen ollut hivenen mustasukkainen vastaavasti niille kavereilleni, jotka ovat samassa ajassa kuin itse olen ollut kokoa ajan sinkku löytämään monin tavoin fiksuja ja filmaattisia kumppaneita rinnalleen - asettuneet yhteen - eronneet -ja löytäneet taas uuden.
Vika voi olla paljossa myös minussa koska toisaalta viihdyn välillä pelottavankin hyvin itsekseni, hukaten itseni milloin töihini milloin muihin askareihini Mutta aina välillä havahdun siihen, että olisi enemmän kuin kivaa, jos vierellä olisi joku vallan erityinen; sillä vaikka paljon on asioita ja juttuja, mitä voi jakaa ystävien tai vaikka perheen (sisaruten ja vanhempien) kanssa, niin jotkin asiat minusta vain kuuluu oikeastaan ainoastaan parisuhteeseen.
Itsellekin tuntuu tosi vieraalta, ja ehkä jopa kadehdin, kun jotkut ystävistäni osaavat eron jälkeen niin nopeasti löytää uuden. Eikä ole kyse siitä, että kelpaisi kuka vaan, vaan ihan hienoja ihmisiä ovat löytäneet rinnalleen. Joko vähäksi tai pysyvämmäksi aikaa. Itse tässä jo kolmatta vuotta tallustellut itsekseen. Toisaalta tunnistan eron meissä, he nyt vaan ovat sosiaalisempia ja tutustuvat mielellään uusiin ihmisiin, minussa taas on enemmän tuota mitä sinussa, että enimmäkseen on vaan liian helppoa olla yksin niin kynnys edes tutustua potentiaaliseen kumppaniin on korkeampi. Ja ehkä omat suojamuurit liian korkealla.
Myös allekirjoitan tuon saman kaihon, että niin kivaa ja helppoa on yksin, niin kyllä sitä kuitenkin toisinaan, nykyään ehkä yhä useammin kaipaisi siihen rinnalle sen ihan erityisen miehen, jonka kanssa jakaa asioita. Ehkä se alkaa aika olla kypsä hakeutua aktiivisemmin niiden uusien tuttavuuksien pariin meikäläiselläkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään sillä mielellä että parisuhteen haluaisin. Miehiä oli ja meni sen neljän vuoden aikana. Sitten sattuman kautta tuli vastaan lopulta mies jonka halusin ja hän minut.
16-vuotta siihen meni enkä ole laskenut montako miestä kävin läpi. Ehkä satoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helppoa se naisilla on.Miehen on järjestettävä koko ohjelma,keksittävä puhuttavaa,maksettava treffit,luettava naisen ajatuksia kun mitään negatiivista ei voi sanoa ääneen jne...
No pitäiskö sun siirtyä suoraan deittaamaan miehiä, kun on niin helppoa?
Arlii kirjoitti:
Lopeta deittailu...
Mä deittailin eron jälkeen ainakin 20 miestä. Olin sinkkuna 5 vuotta. Olin todella turhautunut ja ajattelin että tästä ei tuu mitään.
Heti kun päätin että en enää aktiivisesti etsi kumppania ja lopetin deittailun, nyxä käveli vastaan. Kirjaimellisesti käveli vastaan yhdessä harrastuksessa :)
Mä oon siinä vaiheessa että oon tavannut monta, seukannut noin 8 kanssa, kaikkien kanssa noin 4kk ja nyt lopettanut etsimisen.
Ihan turha näköjään yrittää tindermiesten kanssa mitään, kaikki ovat niin erilaisia kuin minä ja niillä innokkaimmissa yhteydeottajissa ja seurustelun aloittajissa on yleensä jokin todella pielessä.
Itse nyt opettelen elämään itsekseni jalat maassa ja tyytyväisenä elämään, uskon että parempi sopiva tulee vastaan jossain muualla kuin verkossa, jos tulee. Ei ole väliä vaikkei tulisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vähän päälle vuoden sinkkuna ja olen tavannut viisi eri miestä sen aikana. Kolme heistä olisi halunnut seurustella mun kanssa mutta itseäni ei kiinnostanut. Tällä hetkellä haluaisin löytää "sen oikean".
Nämä miehet olen tavannut tinderistä, yhteisten tuttujen kautta tai työpaikalta.
En ollut edes eronnut kun oikea käveli eteen. Nyt yhdessä yli 20v.
Erosin avio-exästä 24 vuotta sitten. Reilut 3 vuotta sitten tapasin nykyisen miesystäväni. Hän on ensimmäinen, jonka kanssa voisin kuvitella sitoutuvani avo- tai jopa avioliittoon.
Pariinkymmeneen vuoteen mahtui puolikymmentä vajaan vuoden - kolmen vuoden seurustelua, lukuisia lyhyemmäksi jääneitä tapailuja ja lukemattomia treffejä. Ihan mahdoton laskea.
Jos tämä suhde päättyykin, en enää viitsi edes yrittää. Sitten haen vain seksiä silloin kun huvittaa mutta en enempää.
Pitkästä liitosta eron jälkeen oli yksi laastarisuhde jonka lopetettua aika nopeasti eteen tuli nykyinen mies jonka kanssa onnellisena jo 5 vuotta. Juttelin netissä useamman kanssa mutten treffeille asti lähtenyt ennen kuin tuntui hyvältä ja sitten heti kolahtikin molemmilla.
Alue: Aihe vapaa
Olitko sinä yksi heistä? Vai mistä tiesit, että jokaisen kanssa meni vuosi. - Itse, tosin miehenä en ole tarvinnut vuottakaan sen selvittämiseen, että olisiko naisesta minulle kumppaniksi, tai kokeeko hän (nainen), että minä saattaisin olla hänelle "se" oikea, sillä olen ollut sekä itse jättäjä että jätetty. -
Yleisemmin minusta on joskus tuntunut sille, että on oikeasti ihmisiä jotka eivät kai ollenkaan osaa tai kykene olemaan yksin vaan aina on oltava joku -kuka tahansa- kumppani. En tiedä kuvittelevatko vielä näin toimiessaan näyttävänsä vielä exälleen (tai exilleen), että katsokaa nyt minkä menettivät, kun mä sain kato tällaisen "saaliin." - esitelleen sitä viimeisintä kumppaniehdokastaan, jonka kanssa on jo ehtinyt aatella yhteen muuttoa vaikka ensitapaamisesta on pian kuukausi.
Oman kokemukseni mukaan tällaiseen tyoperyyteen sortuvat yleisemmin miehet.
Toki myönnän, että josku olen ollut hivenen mustasukkainen vastaavasti niille kavereilleni, jotka ovat samassa ajassa kuin itse olen ollut kokoa ajan sinkku löytämään monin tavoin fiksuja ja filmaattisia kumppaneita rinnalleen - asettuneet yhteen - eronneet -ja löytäneet taas uuden.
Vika voi olla paljossa myös minussa koska toisaalta viihdyn välillä pelottavankin hyvin itsekseni, hukaten itseni milloin töihini milloin muihin askareihini Mutta aina välillä havahdun siihen, että olisi enemmän kuin kivaa, jos vierellä olisi joku vallan erityinen; sillä vaikka paljon on asioita ja juttuja, mitä voi jakaa ystävien tai vaikka perheen (sisaruten ja vanhempien) kanssa, niin jotkin asiat minusta vain kuuluu oikeastaan ainoastaan parisuhteeseen.