Millainen lapsuus oli tuntemallasi skitsofreenikolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellinen, hyvä, turvallinen, huolehtiva, aina kuunneltiin kun oli asiaa. Ydinperhe, 1 sisarus ja koko lapsuus samassa talossa joka on nykyään mummola. Terapiassa ei löytynyt mitään lapsuudessa tapahtunutta mikä selittäisi sairastumisen. Itsestäni puhun tässä, erilaistumaton skitsofrenia tarkemmin sanottuna.

Ehkä teillä oli liiankin kivaa ja mukavaa. Kielteisistä asioista puhumista välteltiin liikaa? 

Puhuttiin ikäviäkin asioita. Kuolemat ja hautajaiset olivat luonnollinen juttu jossa itkettiin ja surtiin, kivut ja säryt otettiin vakavasti kun niistä menin kertomaan, varhaislapsuudessa olin paljon sylissä varsinkin kipeänä. Kylällä oli pari ns. kylähullua joista myös puhuttiin avoimesti kotona. Samoin käsiteltiin sukulaisen itsemurhayritys ja kerrottiin kuinka sotien jälkeen kaikki rintamalta palanneet eivät enää kestäneetkään elämää vaan päätyivät riistämään itseltään hengen. Pystyin myös puhumaan ensimmäisen poikaystäväni väkivaltaisuudesta, pystyin myös kertomaan skitsofreniasta helposti. Aina on kotona tuettu ja kannustettu, vaikka opinnot sairastumiseni takia menivätkin vähän penkin alle ja keskeytin parikin tutkintoa.

Sairastuin jo pikkulapsena ja vanhempani ovatkin sanoneet nyt kun tietävät mistä on kyse, että merkit olivat näkyvissä, mutta muuten helppona lapsena niihin ei osattu kiinnittää huomiota sen kummemmin. Olin erilainen kuin muut, mutta eipä silloin 80-luvulla tavalliset duunarit mitään diagnooseja pystyneet tekemään kun lääkäritkään eivät olleet ihan varmoja mikä minua vaivaa. Lääkitys on kuitenkin auttanut paljon, joten kai ne lääkärit oikeaan osuivat diagnoosissaan. =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin jo pikkulapsena ja vanhempani ovatkin sanoneet nyt kun tietävät mistä on kyse, että merkit olivat näkyvissä, mutta muuten helppona lapsena niihin ei osattu kiinnittää huomiota sen kummemmin. Olin erilainen kuin muut, mutta eipä silloin 80-luvulla tavalliset duunarit mitään diagnooseja pystyneet tekemään kun lääkäritkään eivät olleet ihan varmoja mikä minua vaivaa. Lääkitys on kuitenkin auttanut paljon, joten kai ne lääkärit oikeaan osuivat diagnoosissaan. =)

Kiinnostaisi tietää minkälaisia merkkejä oli näkyvissä? Millä tavalla olit erilainen?

Tässä Päivi Rissanen, joka sai mm. skitsofrenia-diagnoosin, mutta jolla oikeasti oli dissosiatiivinen identiteettihäiriö:

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/paivi_rissanen_viet…

Narsistin lapsia ovat olleet kaikki jotka tunnen.

Erittäin huono lapsuus.

Skitsofrenia-alttius voi olla periytyvää, mutta sairastumiseen tarvitaan aina jotain muutakin. Usein vastaus löytyy huonosta kasvu-ympäristöstä, kaltoinkohtelusta, kiusaamisesta tms.

En osaa sanoa, mikä versio kuulemistani kertomuksista on totta. Mikä on varmaa, isä oli niukasti elävä maanviljelijä, joka kärsi jonkinlaisesta sotatraumasta. Vahva sukurasitus asiaan.

Tavallinen, onnellinen lapsuus. Tai no, vanhemmat erosivat kun lapsi oli aika pieni, mutta tätähän tapahtuu nykyään paljon. Ero oli siinä, että kun muut lapset kertoivat pelkäävänsä mörköjä kaapissa tai sängyn alla, tämä kuuli ääniä tai "näki" kuinka seinän/tapetin raosta tuli jotain.  Luonnollisesti laitettiin pienellä lapsella sen piikkiin, että pahoja unia, ehkä liikaa elokuvia tai videopelejä....

Vierailija kirjoitti:

Isä oli väkivaltainen alkoholisti ja äiti kuoli syöpään. Kyseinen henkilö myös kärsi koko peruskoulun ajan koulukiusaamisesta.

Järkyttävä ja surullinen kohtalo. Eli ei käytännössä vanhempia ja koulussa kiusaamista. Eli ei turvassa kotona eikä koulussa. Sitten myöhemmin, kun oma elämä alkaisi niin sairastuukin vakavasti. Mm. tällaisten kohtaloiden takia tuntuu aika raa'alta monien stereotypiomainen käsitys skitsofreenikoista väkivaltaisina, jotka pitäisi eristää muusta maailmasta. Toivottavasti kehityttäisiin siinä, että näitä pystyttäisiin ennaltaehkäisemään, mm. kartoittamalla kotioloja. Ehkä monet on vielä pelastettavissa.

Oma arvioni. Asioista ei puhuttu niiden oikeilka nimillä, pinnan alla kyti puhumattomua asioita jotka aiheuttivat pelkotiloja lapselle. Eli lapsen vaistotessa jotain koki olevansa hullu. Turvattomuus, liikaa yksin selviämistä. Päähän osunut isku onnettomuudessa. Syömisongelman tuoma vitamiinipuutos. Mahdollinen seksuaalinen hyväksikäyttö jonkun taholta.

Tämä nykyinen arvioni. Voi olla väärässä.

Jos olisin tutkija lähtisin tutkimaan myös ravinnon merkitystä.

Ihmisillä on pahojakin kokemuksia, mutta eivät sairastu tähän tautiin.

On joku tutkimuksen tapainen jossa Kiinassa aluellaa jossa oli paljon nälänhätää oli myös paljon skitsofreniaa.

Voisiko sairauden puhkeamisen käynnistää joku vitamiinipuutos?

Asperger isä, joka väkivaltainen ja arvaamaton äitiä ja lapsia kohtaan. Uskonnollisia. Varhaislapsuudessa muuttivat usein. Köyhyyttä ja työttömyyttä. Teininä kannabis tuli kuvioihin, joka kai lopulta laukaisi skitsofrenian.

tupakointi.

kuulemma bakteeri aiheuttaa sen viimeisten tutkimusten mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma arvioni. Asioista ei puhuttu niiden oikeilka nimillä, pinnan alla kyti puhumattomua asioita jotka aiheuttivat pelkotiloja lapselle. Eli lapsen vaistotessa jotain koki olevansa hullu. Turvattomuus, liikaa yksin selviämistä. Päähän osunut isku onnettomuudessa. Syömisongelman tuoma vitamiinipuutos. Mahdollinen seksuaalinen hyväksikäyttö jonkun taholta.

Tämä nykyinen arvioni. Voi olla väärässä.

Jos olisin tutkija lähtisin tutkimaan myös ravinnon merkitystä.

Ihmisillä on pahojakin kokemuksia, mutta eivät sairastu tähän tautiin.

On joku tutkimuksen tapainen jossa Kiinassa aluellaa jossa oli paljon nälänhätää oli myös paljon skitsofreniaa.

Voisiko sairauden puhkeamisen käynnistää joku vitamiinipuutos?

Meillä ainakin syötiin todella monipuolisesti, saatiin myös vitamiinilisiä tarpeen mukaan, oli ehkä jopa vähän neuroottista terveellisyys ruokavaliossa. Esim karkkia emme juurikaan saaneet syödä. Siskollani kuitenkin puhjennut skitsofrenia varhaisaikuisuudessa. Kyllä se on se henkinen puoli, jota on lapsuudenkodin perheessä vähätelty ja laiminlyöty, lisäksi kaikki vastoinkäymiset... Itselleni tuskin enää puhkeaa skitsofreniaa, vaikka samanlainen lapsuus monelta osin ollut siskoni kanssa. Olen kyllä sitä vähän pelännytkin, tavallista herkempi kun ehkä kuitenkin olen. Ikää kuitenkin jo 35v..

Kaverin vanhemmat olivat ihan kauheita, äiti oli kylmä ja halveksiva, isä samoin, lisäksi väkivaltainen riehuja kännissä. Kaveriani kohdeltiin todella julmasti, veljeä pidettiin kaikessa parempana. Ihmettelin jo lapsena, miten tuollaisia vanhempia voi olla. Skitsofrenia puhkesi nuorena aikuisena.

Aikaansa nähden normaali (syntynyt 50-luvulla). Lapsuudessa ei ollut oikeastaan mitään varsinaista vikaa, mutta geneettinen alttius ja oletettavasti armeijassa saatu kohtelu laukaisivat skitsofrenian.

Sekin että armeija saattoi laukaista, on vähän sellanen juttu että loppujen lopuksi vaikkei olisi mennyt armeijaan niin sen olisi varmaan laukaissut jokin muu, armeija tuskin on ollut juuri muuta kuin se viimeinen pisara joka katkaisi kamelin selän.

Äidin kuolema nuorena, alkoholisti-isä ja huostaanotto, myöhemmässä elämässä koettu totaalinen burnout laukaisi.

Älykkäitä koko perhe, mutta väkivaltainen isä.

Yksi työskentelee psykiatrian klinikkalla, toinen on hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, anteeksi: Voiko dissosiaariohäiriöstä kehittyä skitsofrenia?

Ei, mutta se on kyllä aiemmin saatettu virheellisesti diagnosoida skitsofreniaksi. Traumaperäisestä dissosiaatiohäiriöstä ei ole aiemmin ollut tietoa.

Dissosiaatiohäiriön hoidossa ei ole tarkoitus "tappaa" persoonan osia, vaan saada ne hyväksymään toisensa. Siis ihmisen pitää hyväksyä persoonansa eri puolet.

Eikö se ole geeneissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellinen, hyvä, turvallinen, huolehtiva, aina kuunneltiin kun oli asiaa. Ydinperhe, 1 sisarus ja koko lapsuus samassa talossa joka on nykyään mummola. Terapiassa ei löytynyt mitään lapsuudessa tapahtunutta mikä selittäisi sairastumisen. Itsestäni puhun tässä, erilaistumaton skitsofrenia tarkemmin sanottuna.

Ehkä teillä oli liiankin kivaa ja mukavaa. Kielteisistä asioista puhumista välteltiin liikaa? 

Tämä! Parilla kaverilla on mielenterveysongelmia. Masennusta lähinnä. He ovat juurikin kuplassa kasvaneita. Kaikki oli aina hyvin. Nyt aikuisena heidän on vaikeampi kestää vastoinkäymisiä.

Tunnen kaksi skitsofreenikkoa. Toisella ollut väkivaltainen isä ja äiti puolestaan väkivaltatilanteissa täysin välinpitämätön ( ei koskaan puuttunut isän toimiin mitenkään eikä edes sanonut mitään). Toisella isä oli alkoholisti ja äiti taas joutui pitkäaikaissairauden takia viettämään paljon aikaa sairaalassa, jolloin perheen lapset joutuivat käytännössä huolehtimaan itse itsestään.