Ystävä on online Fb.ssa eikä lue viestiäni - tulee vähän paska fiilis

Facebook ei ole luotettava viestintäväline! Sitä käytetään monilla eri laitteilla ja monenlaisilla asetuksilla. Viesti, joka on sulle tärkeä, saattaa vilahtaa toisella ohi täysin huomaamatta jo pelkästään välineen ominaisuuksien takia. Ymmärtäkää tämä!

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis tilanne on se, että lähetin hänelle Messengerillä ihan hauskan viestin iltapäivällä, ja ihmettelin illemmalla, ettei ole vastannut mitään. Samalla huomasin, että hänhän on ollut Fb.ssä läsnä jo aikoja sitten, ja silloinkin oli. 

Hän saattaa jokus vastata monen päivän viiveellä, tai jättää vastaamatta kysymyksiini. Sen takia ehkä olen vähän herkempi hänen tapauksessaan. Sitten just kun alan luottamaan taas häneen, niin ignoroi taas. Koskaan en oikein osaa ennakoida sitä. Ehkä meillä on myös vaan tosi erilainen temperamentti ja vastaustempo.

Siis mistä tiedät, että hän on ollut fb:ssä läsnä? Itse olen laittanut messengeristä piiloon tiedon, koska olen aktiivinen. Siis näyn aina ei-aktiivisena. Kuitenkin jos saan joltakin messengerin kautta viestin ja käyn katsomassa ja vaikka vastaamassa sen niin olen tällöin aktiivinen. Siis jos joku varta vasten käy klikkaamassa viesti-ikkunani messengerissä auki. Niin siellä voi näkyä vaikka " 2 min sitten aktiivinen"  Eli tämä tieto tulee näkyviin niille, jotka varta vasten ovat käyneet "stalkkaamassa" ns. messengerprofiiliani eli tätä viesti-ikkunaa. Mutta "julkisesti" esim. siinä fb:n chattipalkissa saattaa näkyä vaikka "aktiivinen 24h sitten" esim. silloin, kun olen oikeasti ollut vaikka aktiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Normaalia.

Suurinosa mun ystävistä ei yleensä vastaa heti viestiin ja usein unohtavat kokonaan.

Soittelevat sitten esim. viikon päästä ja kyselevät suullisesti lisää.

Itsekin tykkään mielummin keskustella puhelimessa tai kasvotusten puhuen, enkä viestitse.

Facebook-keskusteluissa ystävyyttään elävät ihmiset sitäpaitsi laittaa usein jotain aivan turhaa ja arkista, mitä muiden ystävien kanssa ei edes puhuta.

Tyyliin mitä tekevät juuri sillä hetkellä, mitä ostivat kaupasta, millainen päivä oli töissä jne.

Tulee fiilis, ettei henkistä yhteyttä ole kun tollasia juttuja pitää kertoa.

Mulla tulee toisinaan laitettua jotakin ihan arkistakin höpöhöpöä. Asun ja elän yksin, eikä ole ketään siis jakamassa arkea kanssani, siksi tulee joskus impulssiivisuudessa häirittyä ihmisiä ihan tylsilläkin asioilla. Tuntuuhan se kurjalta kun usein niihin ei vastata, vaikka kuvittelisi laittavansa jonkun ihan hauskankin jutun.

Olenkin vähentänyt tuota kovasti, mutta samalla olo on aika yksinäinen, ei ihmiset oikein ehdi tavata tai puhua puhelimessakaan, mielestäni whatsapp-viesti on aika lempeä tapa olla yhteydessä, koska siihen voi vastata vähän viiveelläkin, harvempi malttaa olla vastaamatta puhelimeen kun soittaa ja sitten kuulee selvästi vastaajasta että on häirinnyt tämä olemista, kun vastaus on "en ehdi nyt puha, heippa" ja taustalla joku hirveä älämölö.

Mutta sellaista tämä elämä on, melkein läheisimmät välit on nykyään työkavereihin, kun siellähän sitä eniten aikaansa viettää, töissä. Heille voi joskus kertoa niitä arkisiakin asioita, joutuvat ainakin esittämään kiinnostunutta jotta eivät vaikuttaisi epäkohteliailta ja itse saan ede hieman kertoa omasta elämästäni jollekkin.

Kuka laittaa nykyään tekstareita, kun whatsappikin on keksitty? :D Mulla on isovanhemmatkin whatsappissa.

Mistä tiedät että on oikeasti online? Mullakin on kirjautuminen aina päällä läppärissä vaikka en tosiaaan käy fb.ssa edes joka päivä.

Jos hän mieltää sinut raskaaksi ihmiseksi, eikä jaksa vastata. Kuinka usein viesteilet hänelle? Ehkä olisi aika ripustautua johonkin toiseen ihmiseen, joka jaksaa kuunnella. Monella on omiakin murheita eikä jaksa olla jatkuvasti tarvittaessa paikalla oleva olkapää. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko tällainen henkilö, jonka viestit on sellaisia omien asioiden vuodatusta ja muiden pitäisi olla läpi vuorokauden valmiina vastaanottamaan tämän valitustulvan tai milloin mitäkin?

aloituksen luettuani mulla tuli myös tämä mieleen just toi omien asioiden kirjoittaminen, ehkäpä rasittavin ihmistyyppi ja usein just sellanen joka pitää yhteyttä vaan silloin kun on tarve kirjotella omia asioita

Miksi

a) kirjoittelet viestejä tälle kaverille, kun kerran tiedät jo millainen hän on

b) kyttäät jotain online-aikoja ylipäätään

Kai se nyt on jokaisen oma asia milloin käy facessa tekemässä mitäkin ilman että joku siitä edes mielessään asettaa ketään tilille. Ikäänkuin hänellä olisi jokin valtava velvollisuus vastata heti juuri sinun viestiisi kun kerran on kirjautuneenakin. Ihan kuin vanhaan etanapostitse toimineeseen kirjeenvaihtoaikaan olisi pitänyt sillä siunaaman hetkellä kun kirjeen sai alkaa kynä sauhuten väsäämään vastausta.

Tässä on syy miksi olen whatsappissakin piilottanut läsnäoloni lukukuittauksia myöden.

Pepusta on kuitenkin se, jos oikeasti jättää vallan vastaamatta. Ainakin silloin jos on esitetty selkeästi kysymyksiä, joihin odotetaan vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalia.

Suurinosa mun ystävistä ei yleensä vastaa heti viestiin ja usein unohtavat kokonaan.

Soittelevat sitten esim. viikon päästä ja kyselevät suullisesti lisää.

Itsekin tykkään mielummin keskustella puhelimessa tai kasvotusten puhuen, enkä viestitse.

Facebook-keskusteluissa ystävyyttään elävät ihmiset sitäpaitsi laittaa usein jotain aivan turhaa ja arkista, mitä muiden ystävien kanssa ei edes puhuta.

Tyyliin mitä tekevät juuri sillä hetkellä, mitä ostivat kaupasta, millainen päivä oli töissä jne.

Tulee fiilis, ettei henkistä yhteyttä ole kun tollasia juttuja pitää kertoa.

Mulla tulee toisinaan laitettua jotakin ihan arkistakin höpöhöpöä. Asun ja elän yksin, eikä ole ketään siis jakamassa arkea kanssani, siksi tulee joskus impulssiivisuudessa häirittyä ihmisiä ihan tylsilläkin asioilla. Tuntuuhan se kurjalta kun usein niihin ei vastata, vaikka kuvittelisi laittavansa jonkun ihan hauskankin jutun.

Olenkin vähentänyt tuota kovasti, mutta samalla olo on aika yksinäinen, ei ihmiset oikein ehdi tavata tai puhua puhelimessakaan, mielestäni whatsapp-viesti on aika lempeä tapa olla yhteydessä, koska siihen voi vastata vähän viiveelläkin, harvempi malttaa olla vastaamatta puhelimeen kun soittaa ja sitten kuulee selvästi vastaajasta että on häirinnyt tämä olemista, kun vastaus on "en ehdi nyt puha, heippa" ja taustalla joku hirveä älämölö.

Mutta sellaista tämä elämä on, melkein läheisimmät välit on nykyään työkavereihin, kun siellähän sitä eniten aikaansa viettää, töissä. Heille voi joskus kertoa niitä arkisiakin asioita, joutuvat ainakin esittämään kiinnostunutta jotta eivät vaikuttaisi epäkohteliailta ja itse saan ede hieman kertoa omasta elämästäni jollekkin.

Höpöttelyssä ja viestien laitossa ei ole mitään väärä. Eikö ole ihan normaalia, että ystävien kanssa ollaan yhteydessä. :-) Tässä ehkä närkästystä herätti se, että koit loukkauksena ettei sinun viestiin vastattu, vaikka ystäväsi oli fb:ssa paikalla. Jos hän on ystäväsi niin miksi et luota siihen, että hän kuitenkin myöhemmin vastaa sinulle? Onko hänellä kiireinen elämäntilanne? Joskus vain on hetkiä, jolloin ei pysty olemaan aktiivisesti niiden rakkaidenkaan ystävien kanssa tekemisissä mutta ystävyys on myös sitä, että luottaa siihen, että se ystävyys kantaa, vaikka heti viestiin ei pystyisikään vastaamaan. Tuntuu ehkä, että purat yksinäisyyden tunteen ystävääsi.

Minäkin näyn ilmeisesti 24/7 online-tilassa, vaikka en olisi koko fb:ssa käynyt viikkoon.

Läppärillä ja puhelimella olen koko ajan kirjautuneena sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalia.

Suurinosa mun ystävistä ei yleensä vastaa heti viestiin ja usein unohtavat kokonaan.

Soittelevat sitten esim. viikon päästä ja kyselevät suullisesti lisää.

Itsekin tykkään mielummin keskustella puhelimessa tai kasvotusten puhuen, enkä viestitse.

Facebook-keskusteluissa ystävyyttään elävät ihmiset sitäpaitsi laittaa usein jotain aivan turhaa ja arkista, mitä muiden ystävien kanssa ei edes puhuta.

Tyyliin mitä tekevät juuri sillä hetkellä, mitä ostivat kaupasta, millainen päivä oli töissä jne.

Tulee fiilis, ettei henkistä yhteyttä ole kun tollasia juttuja pitää kertoa.

Mulla tulee toisinaan laitettua jotakin ihan arkistakin höpöhöpöä. Asun ja elän yksin, eikä ole ketään siis jakamassa arkea kanssani, siksi tulee joskus impulssiivisuudessa häirittyä ihmisiä ihan tylsilläkin asioilla. Tuntuuhan se kurjalta kun usein niihin ei vastata, vaikka kuvittelisi laittavansa jonkun ihan hauskankin jutun.

Olenkin vähentänyt tuota kovasti, mutta samalla olo on aika yksinäinen, ei ihmiset oikein ehdi tavata tai puhua puhelimessakaan, mielestäni whatsapp-viesti on aika lempeä tapa olla yhteydessä, koska siihen voi vastata vähän viiveelläkin, harvempi malttaa olla vastaamatta puhelimeen kun soittaa ja sitten kuulee selvästi vastaajasta että on häirinnyt tämä olemista, kun vastaus on "en ehdi nyt puha, heippa" ja taustalla joku hirveä älämölö.

Mutta sellaista tämä elämä on, melkein läheisimmät välit on nykyään työkavereihin, kun siellähän sitä eniten aikaansa viettää, töissä. Heille voi joskus kertoa niitä arkisiakin asioita, joutuvat ainakin esittämään kiinnostunutta jotta eivät vaikuttaisi epäkohteliailta ja itse saan ede hieman kertoa omasta elämästäni jollekkin.

Höpöttelyssä ja viestien laitossa ei ole mitään väärä. Eikö ole ihan normaalia, että ystävien kanssa ollaan yhteydessä. :-) Tässä ehkä närkästystä herätti se, että koit loukkauksena ettei sinun viestiin vastattu, vaikka ystäväsi oli fb:ssa paikalla. Jos hän on ystäväsi niin miksi et luota siihen, että hän kuitenkin myöhemmin vastaa sinulle? Onko hänellä kiireinen elämäntilanne? Joskus vain on hetkiä, jolloin ei pysty olemaan aktiivisesti niiden rakkaidenkaan ystävien kanssa tekemisissä mutta ystävyys on myös sitä, että luottaa siihen, että se ystävyys kantaa, vaikka heti viestiin ei pystyisikään vastaamaan. Tuntuu ehkä, että purat yksinäisyyden tunteen ystävääsi.

Ei ollut ap tuo jonka kirjoitukseen vastasit :) Itse kirjoittelen enemmän whatsappissa kuin facessa. Mutta vastaavia tunteita toisinaan käyn läpi ap:n kanssa. Itselläni tosin niin läheiset välit ystäviini, että saatan nämä tuntemukset sanoa heille ihan ääneenkin ja siis asiallisesti tietenkin, eikä mitenkään syyllistämällä/marttyroimalla. Useimmiten se auttaa, eikä tunnu enää niin alakuloiselta kun voin asiasta keskustella ja saada toisenkin näkökannan.

Ehkä ap:nkin kannattaisi kokeilla?

Minulla on facebook aina auki pöytäkoneella kun olen kotona mikä ei tarkoita sitä että olisin koneella koko ajan. 

Mä olen 24/7/365 Facebookissa online. Paitsi ne pari kertaa vuodessa, kun buuttaan tietokoneen. En silti ole 24/7/365 tietokoneen ääressä seuraamassa Facebookia.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 24/7/365 Facebookissa online. Paitsi ne pari kertaa vuodessa, kun buuttaan tietokoneen. En silti ole 24/7/365 tietokoneen ääressä seuraamassa Facebookia.

Miksi ihmeessä? Etkö osaa laittaa asetuksista itseäsi offline? Eikö hävetä, että ihmiset luulee että istut naama fesessä 24/7?

Silloin kun vielä olin fb:ssä, käytin sitä puhelimella ja olin aina online, vaikka saatoin oikeasti käydä siellä 1x päivässä tai viikossa. En vaan viitsinyt uloskirjautua. Myös kaikki ilmoitukset viesteistä laitoin asetuksista pois.

Ei tuossa ole mitään ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 24/7/365 Facebookissa online. Paitsi ne pari kertaa vuodessa, kun buuttaan tietokoneen. En silti ole 24/7/365 tietokoneen ääressä seuraamassa Facebookia.

Miksi ihmeessä? Etkö osaa laittaa asetuksista itseäsi offline? Eikö hävetä, että ihmiset luulee että istut naama fesessä 24/7?

Enemmän mua hävettäisi, jos kokisin tarpeelliseksi ilmaista Facebookissa lähteväni vessaan (offline), palaavani vessasta (online), lähteväni kauppaan (offline), tulevani kaupasta (online), meneväni keittämään kahvia (offline), tulevani takaisin koneelle (online), vastaavani puhelimeen (offline), lopettavani puhelun (online), katsovani telkkaria (offline), lopetavani telkkarin katsomisen (online), lähteväni viemään koiraa ulos (offline), palaavani kotiin (online) jne jne jne. Mitä se kenellekään kuuluu, olenko koneella vai en?

Loukkaantumisesi antaa ymmärtää, että mielestäsi kaverin pitäisi olla sinun käytettävissäsi, kun sinä haluat. 

Ei hänen tarvitse.

Itse ainakin vastailen ystävien viesteihin silloin kuin haluan ja minulla on sopiva hetki. Joskus vastaan heti, joskus vasta monen päivän päästä. Joskus on käy ikävä kyllä niinkin, että unohdan vastata, kun luen viestin liian kiireisellä hetkellä ja sen jälkeen asia pyyhkiytyy täydellisesti mielestä. Eivät nämä asiat kerro mitään siitä, kuinka tärkeitä ystävät minulle ovat. He ovat todella rakkaita ja tietävät sen kyllä. Introverttinä en vain jaksa aina olla yhteyksissä, enkä ota asiasta paineita.

Asiakysymyksiin yritän tietysti vastata mahdollisimman pian, jos minulta tarvitaan jotakin tietoa.

Kuulostat myös hieman sosiaalisesti kömpelöltä.  Ehkä "hauska juttusi" aiheuttaa vastaanottajassa hämmennystä, eikä hän ole varma, mitä hänen oletetaan vastaavan. Siksi vastaaminen voi tuntua raskaalta ja hän lykkää asiaa eteenpäin.