Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen sisko sai lapsen - Nyt suuttui, kun en halua sen kanssa auttaa
06.10.2017 |
Tilanne se, että olen miehen kanssa ollut pitkät pätkät. Meillä kaksi lasta 7v ja 3v. Etenkin esikoisen vauva-aika oli todella vaikea, nuoremman taas huomattavasti helpompi. Ollaan koko lasten elämän ajan miehen kanssa oltu työelämässä. Mies kolmivuorotyössä ja minä teen arkisin virastoaikaa. Ristiin mennään kodissamme aikuisten kesken todella usein niin, että vain toinen on kotona; lapsille tämä on aina ollut hyvä, koska pienenäkin päivähoitopäivät olivat lyhyitä ja niitä oli vain n.10-13kpl/kk. Ja nyt kun isompi meni kouluun on usein isä kotona, kun lapsi tulee koulusta. Ei tarvitse aina jäädä iltsuun. Elämä sujuu ja vauva-ajat on takanapäin.
Miehen siskolla on vanhemman lapsemme ikäinen lapsi aiemman miehensä kanssa. Jakoivat lusikat ja lapsen viikko-viikko periaatteella asumaan, kun lapsi oli vuoden ikäinen. Siskon lapsi oli kuulemma niin helppo, että naureskellen kuunteli, kun selitin miten helvetillistä itselläni ensimmäisen kanssa oli. Työelämässä tämä sisko tekee parin kuukauden sesongit ja niiden välissä sitten on useamman kuukauden työttömänä. Hänellä ei siis ole mitään tajua siitä mitä on, kun on lapsi (saati kaksi) jaloissa 24/7, saati siitä kun työelämässä ollaan päiväkotirumbineen ympäri vuoden. Toisen lapsen sai muutama kuukausi takaperin uuden miehen kanssa.
En olettanut aikanaan, että tämä miehen sisko esikoistamme saati toista lasta olisi hoitanut. Muutaman kerran kysyttiin, jos tuli oikein tiukka paikka (esim. hammaslääkäriaika, molempien vanhempien päällekkäin osunut työasia illalle tmv.), mutta aina siskollansa löytyi joku syy, että ei voinut paria tuntia auttaa. Oli tyttöjen iltaa (kun "kerrankin oli vapaata") tai sitten oli väsynyt tai oli treffit. Jep. Ei mitään kummoista, mutta harvoina kertoinakaan ei apua tullut.
No ei siinä MLL ja naapurin luotettava varamummoksi ylennetty täti on ollut korvaamaton apu. Muuten on pärjätty ihan hyvin miehen kanssa kahdestaankin. Mikään salaisuus ei ole, että en vauvoista oikein perusta ja nautin suuresti, kun omat lapset on näinkin isoja.
Miehen sisko on totta kai nyt äitiyslomalla. Ja vanhempi lapsi edelleen vuoroviikkoilee kahden kodin väliä - eli sisko saa olla rauhassa myös yhden kanssa vuoroviikot. Jatkuvalla syötöllä on kuitenkin ihan alusta asti kysynyt hoitoapua; on kampaajaa, on väsynyt, haluaa miehensä kanssa käymään kahdestaan jossain, on sitä ja on tätä. Minullakin on sitä ja tätä; työ ja isot lapset, eikä mitään mielenkiintoa hoitaa hänen vauvaansa. Aikansa minua pommitti, kunnes sanoin suoraan, että minä en ole tähän oikea ihminen. Minulla ei ole mitään syytä oman jaksamisen kustannuksella vauvaa katsoa ja toisekseen muistutin siitäkin, että nuo pienet vauvat ei vaan oo mun juttu muutenkaan. Käskin olla mieheeni - omaan veljeensä - yhteydessä jos apuja kaipaa. Minulta ei irtoa. Mainitsin myös MLL:n lastenhoitajista, jotka on olleet meille oikein hyvät.
No tulos; olen veemäinen mulkero, joka ei ymmärrä ja kovaa syyllistämistä siitä, miten minulla on velvollisuus auttaa. No ehkä muuten olisi, jos kyseessä olisi vastavuoroista hommaa.
Kommentit (17)
No ei oo velvollisuutta. Itsellä on samanlaine nkäly, onpi mulla hoidattanut vauvansa kun lähti bilettämään lankomiehen kanssa arki-iltana, meikä meni sit aika väsähtäneenä töihin seuraavana aamuna kun oli 3kk ikäistä hoitanut koko yön. Muuttonsa: "kato ei pysty ku oon NIIN allerginen ja kun on noi vauvatkin" (teki 3 lasta 3 vuoden sisään, miksi?), remppansa: sama syy kuin miksi ei voi muuttaa itse jne jne jne. Sit ois kerran tarvittu lankomiestä apuun noin 1 tunniksi, niin ko. akka soitteli sen tunnin noin 2 min völein, jonka jälkeen lanko lähtikin sitten kotiin, homma johon apua pyydettiin ei edennyt mihinkään. Apu loppui sit ihan niin kuin siihen. Sen jälkeen ovat rakennelleet taloa ja muuttaneet ihan ilman mun minkäännäköistä osallistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhasta suuttu. Ei sen lapsen hoito sulle kuulu mitenkään.
Miksi se ylipäänsä sulta kysyy eikä veljeltään? Ihan oikein ohjata kyselyt siihen suuntaan. Vaiika kysyähän aina saa. Painostamisessa ja syyllistämisessä meneekin sitten se raja.
Älä ota itseesi. Kannattaa yrittää kuitenkin pitää välit ehjänä, välillä harmittaa niellä kiukkunsa mutta pitkässä juoksussa se on yleensä sen arvoista. Toivottavasti jämäkkä ei riittää jatkossa.
Tuo ihmistyyppi on karmea! Olettaa, että kaikki ihmiset ovat hänen tarpeitaan varten ja velvollisia auttamaan.
En kyllä tuntisi yhtään huonoa omaatuntoa tilanteessasi, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se ylipäänsä sulta kysyy eikä veljeltään? Ihan oikein ohjata kyselyt siihen suuntaan. Vaiika kysyähän aina saa. Painostamisessa ja syyllistämisessä meneekin sitten se raja.
Älä ota itseesi. Kannattaa yrittää kuitenkin pitää välit ehjänä, välillä harmittaa niellä kiukkunsa mutta pitkässä juoksussa se on yleensä sen arvoista. Toivottavasti jämäkkä ei riittää jatkossa.
No on kyllä aika tahditonta kysellä jatkuvalla syötöllä, varsinkin jos kyse on jostain kampaajasta tms itseaiheutetusta menosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se ylipäänsä sulta kysyy eikä veljeltään? Ihan oikein ohjata kyselyt siihen suuntaan. Vaiika kysyähän aina saa. Painostamisessa ja syyllistämisessä meneekin sitten se raja.
Älä ota itseesi. Kannattaa yrittää kuitenkin pitää välit ehjänä, välillä harmittaa niellä kiukkunsa mutta pitkässä juoksussa se on yleensä sen arvoista. Toivottavasti jämäkkä ei riittää jatkossa.
No on kyllä aika tahditonta kysellä jatkuvalla syötöllä, varsinkin jos kyse on jostain kampaajasta tms itseaiheutetusta menosta.
No joo, olen kyllä samaa mieltä että on toki tahditonta ja tilannetajutonta tykitellä tuolla tavalla, mutta ei varsinaisesti asiatonta. Ilmeisesti oli kuitenkin lopettanut kyselynsä tuohon suoraan vastaukseen ja purkaa nyt harmistustaan kiukuttelemalla. Ehkä se siitä rauhoittuu jos antaa olla eikä lähde itse käyttäytymään samoin. Toivotaan ainakin. Tsemppiä ap.
Ohis, mutta en ole ikinä tajunnut että kampaajan takia tarvitaan perheen ulkopuolelta lastenhoitoapua, jos perheessä kaksi aikuista kuitenkin on. Näitä on muutama omassakin tuttavapiirissä. Nykyään kampaajalle saa aikoja myös iltaisin ja viikonloppuisin, eikö se puoliso voi hoitaa sen aikaa lapsia? Mikään pakkohan kampaaja-aikaa ei ole pakko ottaa sellaiseen koloon, ettei puolisolle käy se lasten vahtiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noloa luulla, että vauvan äitinä saisi käydä kampaajalla. Kun vauvan saa, menettää elämänsä. Kestäköön sen, kun on lapsia hankkinut.
Vierailija kirjoitti:
Noloa luulla, että vauvan äitinä saisi käydä kampaajalla. Kun vauvan saa, menettää elämänsä. Kestäköön sen, kun on lapsia hankkinut.
Nonoa luulla, että parisuhteessa isä voisi hoitaa hetken omaa lastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noloa luulla, että vauvan äitinä saisi käydä kampaajalla. Kun vauvan saa, menettää elämänsä. Kestäköön sen, kun on lapsia hankkinut.
Nonoa luulla, että parisuhteessa isä voisi hoitaa hetken omaa lastaan?
Opetelkaa ihmiset tunnistamaan sarkasmi.
Minä olisin v****illut, että "onhan se noloa kieltäytyä, kun sinä autoit meitä niin usein silloin kun meidän kuopus oli vauva. Mutta tää nyt vaan ei ole mun juttu."
Vai lieneekö hän kieltäytynyt antamasta teille apua, koska tiesi, ettei tulisi kuitenkaan saamaan koskaan vastapalvelusta? Nyt sitten pyytää sinulta lapsenhoitoapua vain todistaakseen itselleen, että oli aikanaan ihan oikeassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään apua ei tietenkään tarvitse antaa ja kiukuttelu on törkeää. Ihmettelen kuitenkin, millaiseen sävyyn aloittaja puhuu tuosta aiemmasta lastenhoitoavun puutteesta. Jos syyksi kieltäytymiseen on voinut esittää treffit tai väsymyksen, niin mitä ilmeisimmin lastenhoitotarve on keksitty vasta aivan viime hetkellä ja oletettu että toinen peruu sen vuoksi omat suunnitelmansa. Minusta sellainen on täysin kohtuuton vaatimus. Lastenhoidosta sovitaan hyvissä ajoin etukäteen, ja jos tarve tulee viime hetkellä niin tietysti voi aina kysyä, mutta jos joku peruu sovitut menonsa lastenhoidon vuoksi niin kyllä se on sori vaan se lapsen oma vanhempi.
Taitaa olla taas kaksi itsekästä sättimässä kilpaa toisiaan.
Niin siis ongelmahan ei ole kyseinen daami, vaan se, että mikä tahansa sun syy on kieltäytyä auttamasta häntä, niin se aiheuttaa sulle henkilökohtaisesti negatiivisia tunteita. Et siis ole itsellesi rehellinen, jolloin reagoit noin voimakkaasti muiden avunpyyntöihin sen sijaan, että sanoisit, ettet halua tai ei ole aikaa hoitaa muiden lapsia ja jatkaisit elämääsi. Sun ei todellakaan tarvitse uhrautua kenenkään puolesta ja ainoo, millä on merkitystä on se, miksi koet niin valtavaa syyllisyyttä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No väkisinkin omatunto meinasi tuossa koputella; kun fakta on, että hyvin pienin myönnytyksin pystyisin vauvaa silloin tällöin hoitamaan - jos haluaisin. Mutta en halua. En pidä vauvoista ja oma arki sujuu isompien lasten kanssa mukavasti - on aikaa tehdä kivoja asioita ja molemmat osaa puhua, syödä, pukea, olla vaipatta jne. Ja toisaalta kun itse tietää, miten kipeästi sitä olisi taukoa ja apuja toisinaan tarvinnut (jopa kaupassa käynti yksin olisi ollut juhlaa ennen miehen tehdessä yllättäen tulpavuoroja jne. jääkaapin huutaessa tyhjänä - tarkoitus kun oli kaupassa kun mies olisi tullut töistä), mutta pikkuisen hammasta purtiin ja kaikki sujui. Olen aina miettinyt, että lapsia on tehtävä niin monta kuin itse jaksaa hoitaa.
Olen muutenkin luoteeltani sellainen, että rakastan yksinoloakin ja omia juttuja (nikkaroinnit, käsityöt jne.) joita teen monesti lasten mentyä unille. Ja täydet yöunet; olen omat valvomiseni jo valvonut ja epämääräiset itkukitinäni selvitellyt.
Miehen sisko siirtyi pommittamaan miestäni (tällekin viikolle olisi kahta hoitokeikkaa kysynyt; isomman lapsen vanhempainilta ja eräät sisustuskutsut, joihin olisi rauhassa halunnut mennä) ja ilmoitti, että olemme hyvin itsekkäitä. Jep. Totta. Mutta entä sitten; miehellä oli noihin väleihin ihan oikea työeste (iltavuorot) ja minä en tosiaan vain halua vauvaa katsoa; riittää kun omat hoidan päivähoidosta ja iltusta kotiin ja sitten katsotaan mitä keksitään.
Voisithan tyrkätä omat lapsesi hänelle hoitoon vuorostasi? Tehän olette vielä kotona jumissa itsekin, kun on 3 v ja 7 v lapset? Miehen kanssa kahdenkeskinen hemmotteluloma? Jos miehen sisko suostuu, niin kyllä kait te yhtä vauvaa pari tuntia illoin tällöin katsotte vapaata viikonloppua vastaan? Eihän vauvan ole hyvä olla kauaa erossa äidistään!
Alue: Aihe vapaa
No sinulla ei todellakaan ole mitään velvollisuutta hoitaa kälysi lapsia. Lakkaisin vastaamasta viesteihinkin tuossa tilanteessa tai laittaisin, että laitapa tämä kysely "Pekalle" (=miehellesi). Sun ei tarvitse kuunnella tuollaisia pyyntöjä, eikä kokea mitään syyllisyyttä.
Vastavuoroinen apu on hieno juttu, mutta usein se ei ole mahdollista pikkulapsiperheiden välillä, koska pk-lapset ja pienet koululaiset tarvitsevat rauhallista aikaa omien vanhempiensa kanssa omassa kotonaan. Ja tässähän ei tosiaan mitään vastavuoroisuutta ole edes ollut.