Tyhjän nauraminen
Mitä mieltä ootte sellaisesta ihmisestä, joka koko ajan nauraa ja hihittää ilman aihetta? Tää mun työkaveri ei oo mitenkään iloinen ja hauska ihminen, mutta alkoi niin kauheesti taas ärsyttää tää käytös, että kirjoitimpa tännekin.
Joskus tekee mieli kysyä, mikä noin kovasti naurattaa tai näytänkö jotenkin hassulta, kun sua noin kovasti naurattaa...
En ole ainoa, jolle tää tyyppi nauraa. Muutkin on siitä puhuneet. Se on jonkinlaista hermostuneisuutta, tiedän sen mutta silti se ärsyttää
Kommentit (21)
Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Näinhän sitä ennen sanottiin, jos penskat käkättivät ilman syytä. Tai sitten todettiin: Itku pitkästä ilosta.
Minulla oli joskus myös työkaveri, joka tuntui hymyilevän silmät viirulla lähes jatkuvasti. Tuli mieleeni, että taisi hakea hyväksyntää. Vaikka olimme aika paljon tekemisissä vapa-ajallakin, niin en kyllä koksaan päässyt perille hänen todellisesta luonteestaan.
Ennemmin räkänokastakin mies tulee kuin tyhjän naurajasta.
Mä oon tuollainen ja joudun joskus todella keskittymään, että käyttäydyn normaalisti. Yksi mikä ihan aiheuttaa itsesääliä, on hermostuneena vastaaminen johonkin kysymykseen ja sellainen naurahdus viimeisessä tavussa. Teen todella töitä, että osaisin lopettaa tuon...
Tämä henkilö ei oo kovin huumorintajuinen, tuskin hänellä on omaa hauskaakaan. Hän on sosiaalisesti hyvin rajoittunut, ei käy vapaa-aikana missään, ei osallistu koskaan työpaikan kemuihin ja pikkujouluihinkaan. AP
Hyvä aloitus. Olen nähnyt esimerkiksi sellaisen, joka naureskeli ja sitten naama meni taas sekunnin sadasosassa peruslukemille, kun meni roolista pois. Sitten heti kun sanoi jotain, naureskeli taas. Sitä oli todella outoa seurata. Eestaas se meni siinä naureskelussaan ja totisuudessaan. Ei kovin luottamusta herättävää.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sellainen ihminen. Välillä se hävettää (junassa tms.) ja mietin mitä muut ajattelee.
Mutta kaikki jotka mut tuntee on tottuneet, vaikka toisinaan se toki on hermostuttavaa.Useimmiten kun multa kysytään mikä naurattaa, vastaus on: ei mikään.
Ei millään pahalla, mutta sietääkin hävettää. Olet teennäinen.
Minä naurahtelen, kun puhun jollekkin. Se on jotakin epävarmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä ootte sellaisesta ihmisestä, joka koko ajan nauraa ja hihittää ilman aihetta? Tää mun työkaveri ei oo mitenkään iloinen ja hauska ihminen, mutta alkoi niin kauheesti taas ärsyttää tää käytös, että kirjoitimpa tännekin.
Joskus tekee mieli kysyä, mikä noin kovasti naurattaa tai näytänkö jotenkin hassulta, kun sua noin kovasti naurattaa...
En ole ainoa, jolle tää tyyppi nauraa. Muutkin on siitä puhuneet. Se on jonkinlaista hermostuneisuutta, tiedän sen mutta silti se ärsyttää
Se on kirjoiTINPA! Muahahaahah LOL hohoho tättärää! :D
Minulla on joskus väsymys aiheuttanut tuota, se on ihan hirveää kun sen tiedostaa, mutta sille ei voi mitään. Tyhmimmät ja turhimmatkin jutut alkaa naurattaa. Varsinkin jos seura ei ole kovin tuttua, niin sitä yrittää olla normaalisti, mutta se vain ruokkii sitä ilmiötä. Yrittää siis pidätellä naurua, ettei herätä huomiota, mutta se ikäänkuin kasvaa kunnes ei voi enää pidätellä.
Arja Koriseva on juuri tuollainen käkättäjä. Yhtään lausetta ei voi sanoa, ilman että nauraa lopussa. Erittäin rasittava tapaus.
Joillakin on virne kasvoilla vaikka puhe olisi pedofiliasta tai massamurhista. Kerran tv:ssä oli sellainen haastateltava. Se oli pelottavan ja oudon näköistä. Pärstä pitää olla peruslukemilla joskus, kun ei todellakaan ole naurun paikka! Jos ei kykene, niin hoitoon. Sitäpaitsi harva suomalainen on oikeasti hauska ihminen muille.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on joskus väsymys aiheuttanut tuota, se on ihan hirveää kun sen tiedostaa, mutta sille ei voi mitään. Tyhmimmät ja turhimmatkin jutut alkaa naurattaa. Varsinkin jos seura ei ole kovin tuttua, niin sitä yrittää olla normaalisti, mutta se vain ruokkii sitä ilmiötä. Yrittää siis pidätellä naurua, ettei herätä huomiota, mutta se ikäänkuin kasvaa kunnes ei voi enää pidätellä.
Normaalisti aikuisella on itsehillintää ja tilannetajua, miten käyttäytyä eri tilanteissa mutta niitäkään ei ole kaikille suotu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä henkilö ei oo kovin huumorintajuinen, tuskin hänellä on omaa hauskaakaan. Hän on sosiaalisesti hyvin rajoittunut, ei käy vapaa-aikana missään, ei osallistu koskaan työpaikan kemuihin ja pikkujouluihinkaan. AP
Nauraminen voi olla defenssi, puolustusmekanismi. Suurta epävarmuutta siis. Sillä naurulla on tekemistä vain sen oman pään kanssa,
ei liity muihin mitenkään.
No eiköhän tässä maailmassa ole negatiivista ihan tarpeeksi, anna toisen nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä henkilö ei oo kovin huumorintajuinen, tuskin hänellä on omaa hauskaakaan. Hän on sosiaalisesti hyvin rajoittunut, ei käy vapaa-aikana missään, ei osallistu koskaan työpaikan kemuihin ja pikkujouluihinkaan. AP
Nauraminen voi olla defenssi, puolustusmekanismi. Suurta epävarmuutta siis. Sillä naurulla on tekemistä vain sen oman pään kanssa,
ei liity muihin mitenkään.
Se on siis valehtelua. Siksi se onkin niin epämiellyttävää. Aivan kuin muut eivät muka tajuaisi, että se on teeskenneltyä ja defenssi. Sama kuin kirjoittaisi otsaansa että olen epävarma ja valehtelen muka nauramalla.
Itselläni väsymys vaikuttaa usein siiten että suunnilleen kaikki naurattaa eikä sille tule loppua. Muiden mielestä ärsyttävää ja minulle itselleni noloa.
Ne on jotenkin outoja, jotka kertovat tarinaa ja sitten lopuksi nauravat sille itse.
Mä olen sellainen ihminen. Välillä se hävettää (junassa tms.) ja mietin mitä muut ajattelee.
Mutta kaikki jotka mut tuntee on tottuneet, vaikka toisinaan se toki on hermostuttavaa.
Useimmiten kun multa kysytään mikä naurattaa, vastaus on: ei mikään.