Ei koskaan yksin kotona
Olen onnellisesti avoliitossa, lapset jo isoja. Kaipaan yksinoloa, päivä päivältä enemmän. Mieheni on aina kotona, tekee lyhyttä päivää töissä. Aamulla lähdemme samaan aikaan ja kun tulen töistä (teen usein pitkää päivää) mieheni on kotona. Aina kotona. Ja ihana on mieheni, rakastan häntä ja siksi en oikein osaa tätä asiaa hänelle sanoa, koska hän ei koe samoin. Haluaisin enemmän kuin mitään olla yhden päivän ja yön tai vaikka viikonlopun Yksin kotona. Voi luoja että tunnen tarvitsevani sitä. Onko muilla samaa? ja miten ihmeessä tämän asian otan esille. Tuntuu että meinaan tukehtua. Vaikka kaikki on ihan hyvin.
Kommentit (9)
Vaihtakaa miehiä tuon yhden kanssa, jonka mies tekee iltavuoroja ja viikonloppuja.
Minulla sama tilanne. Moni neuvoo, että harrasta, mene ulos. Se ei kuitenkaan toimi. Kyse on nimenomaan siitä, että tarvitsen aikaa yksin KOTONA. Ihan vain hengähtämiseen täydessä hilijaisuudessa. Ihan vain olemiseen, akkuni lataamiseen.
Toivon, ap, että vielä saamme sen yksinolon aikamme!
Haluan joskus olla yksin kotona. Teen pidempää päivää, jotta voin joskus olla päivän yksin kotona.
Eihän tuossa muuta vaihtoa ole kuin puhua suoraan.
Tilaa kaipaavana ihmisenä valitsin miehen, jolla on haastava työ jonka puitteissa on paljon poissa ja myös harrastus jonka puitteissa saattaa olla päiviäkin poissa. Ja parisuhteemme perustuu taitoon keskustella.
Harrastanki, käyn 3 kertaa vkossa salilla ja nautin siitä täysin ja lenkkeilen lähes joka ilta noin tunnin, mutta kun nimenomaan haluisin olla Kotona yksin. Ihanaa että muillakin samat ajatukset.
ap
Ehdota hemmolle jotain harrastusta?
Minulla myös sama tarve ja meillä on asia ratkaistu niin, että mies lähtee lasten kanssa mökille 2-3 kertaa vuodessa. Muuten on vaikeaa järjestää aikaa yksin, ellei nyt jotain pikaista puistoreissua lasketa. Siis niin, että mies lähtee lasten kanssa tunniksi puistoon. Se ei mulle riitä.
2-3 kertaa vuodessa olen 5-7 päivää yksin kotona. Yleensä ensimmäiset 2-3 päivää siivoan hullun lailla, sitten iskee tylsyys ja makaan pari päivää sohvalla tekemättä mitään. Viimeisenä päivänä sitten herään kuudelta, käyn juoksulenkillä, leivon pakastimen täyteen pullaa ja piirakkaa, siivoan kaapit, pesen ikkunat, kuuraan saunan, maalaan leikkimökin, konmaritan lasten vaatteet ja anopin viime vuoden lahjat jne jne ja illalla olen tyytyväinen, kun perhe vihdoin ja viimein vuodelta tuntuneen loman jälkeen tulevat kotiin :)
Minullakin on sama yksinolon tarve ja yleensä minulla on 1 tai 2 vuorokautta viikossa, jolloin saan olla ilman miestä.
Onko kesämökkiä? Muuta vastaavaa?