Elämä raskauden jälkeen APUVA

Kyllä kuuluu. Nyt alatte tietoisesti etsiä toisistanne hyviä puolia ja keskitytte niihin, tahtoa olla yhdessä tarvitaan. Olette yhdessä uuden asian edessä, lopettakaa riitely.

Kurja sanoa, mutta ei kuulu asiaan ainakaan mitenkään automaattisesti. Tai siis kyllä muakin jotkut jutut miehessä ärsytti lapsen syntymän jälkeen enemmän kuin ennenlasta, mutta ei siitä riitoja aiheutunut. Mä pidin turhat tölväisyt sisälläni ja toisaalta mies antoi "hormoni-kiukuttelujen" mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Pystyisitkö itse muuttamaan asennettasi, jos mies ei ole tarpeeksi kypsä keskustelemaan asiasta? Mieti kuinka paljon oikeasti häntä tarvitset nyt, kuinka raskasta olisi vastasyntyneen kanssa kahdestaan.

Voi kyllä, tuokin "ihanuus" on aivan normaalia ja ohimenevää. Hormonit, niistä on moneksi, toisille tulee inho lemmikkiä/miestä/muita omia lapsia kohtaan jo raskausaikana, toisille vasta synnytyksen jälkeen ja toisille ei ollenkaan. Tuolla on joku hölmö tarkoitus saada äiti keskittymään siihen vauvaansa, kaikki muu on toissijaista vauvan selviytymisen kannalta.

Pahimmillaan inho laantuu normaalitilaan vasta imetyksen loputtua, jolloin hormonitoiminnan pitäisi viimeistään normalisoitua. Jos et imetä niin univajekin voi tehdä tepposiaan. Nestehukastakin saattaa olla kyse, sekin voi oireilla melko laajakirjoisesti ja yllättävästi. Kun tiedät inhotilan olevan ohimenevä vaihe, on siihen helpompi suhtautua ja jos pystyt asiasta miehesi kanssa keskustelemaan, hänkin tietää tilanteen olevan ohimenevää ja palaavan vielä ennalleen.

Minä olen periaatteessa kahdestaan tämän lapsen kanssa. Mies tekee pitkää päivää töissä ja ei hänestä paljon apua ole minulle vauvan hoidossa. Toki ymmärrän että töissä on käytävä mutta ottaa seki vähän päähän ku sitten on harrastukset jne jne.. minä en voi tehdä mitään koska olen kokoajan lapsessa kiinni kun toinen vain elää elämäänsä niinkuin ennen lasta. Mulla väsyttää ja väsyneenä tulee sanottua tosi pahastikki välissä miehelle.. itelläki on pahamieli kokoajan kun tuntuu että tietoisesti ajan tämän meidän suhteen nurin kohta vaikka en haluais.

Meillä tuo ex-vaimon kitinä kesti 'hormoonihuuruissa' 5 vuotta kuopuksen jälkeen, vaikka hoidin lapset ja kotityöt. Sitten tuli ex. Kun ei löytynyt enää mitään ratkaisua asiaan.

Ahistaa jos en palaakkaan normaaliin? Ja joo imetän kyllä vielä. Valitan myös kaikesta kokoajan.. tuntuu että yritän pitää kaikkia lankoja käsissäni onnistumatta siinä ja se vituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ahistaa jos en palaakkaan normaaliin? Ja joo imetän kyllä vielä. Valitan myös kaikesta kokoajan.. tuntuu että yritän pitää kaikkia lankoja käsissäni onnistumatta siinä ja se vituttaa.

Älä pidä kaikkia lankoja. Sanot miehellesi että mitkä langat kuuluvat hänelle. Ja annat hänen tehdä omalla tavallaan, ei niinkuin sinä ajattelit (etkä viitsinyt sanoa ääneen).

.

Kuka käski syödä liikaa täytekakkua?

Ts. kuka päästi siemenen itämään ilman ehkäisyä?

Nauti nyt elostasi niin saatanasti!

Kyllä tuossa tilanteessa miehenkin pitäisi joustaa ja vähentää harrastuksiaan että äitikin pääsisi yksin jonnekin. Minä "pakotin" mieheni olemaan vauvan kanssa ja menin tietokone kursseille. Ekan kerran mies meni tuttavilleen siksi aikaa vauvan kanssa kun olin pois. Jännitti kaksin oloa. Toisen kerran meni anopilleni. Sitten kolmannella kerralla sanoi että kyllä me pojat kaksin pärjätään. Oppi olemaan vauvan kanssa. Lapsi jo koululainen ja tosi läheiset välit isän kanssa. "Pakota" siis mies olemaan vauvan kanssa.

Siis kauanko raskaudesta ( heh heh) on?

Ettei teitä vaan panettaisi?