Arvostele syksyinen runoni
syksyn tuulissa hiljenemme
pisaroina muistot putoilee
pilvet matelevat ylitsemme
kaikki värit taittuu harmaaseen
syksy saapuu
ja kuukin tanssii kasvoillasi kylmää tanssiaan
lähtisitkö todellakin kanssani tänä yönä taivaan ostamaan
minä olen valmis jos tahdot niin
minulla on lokava ikäkuu
ikäväni sinuun aina ikäkuun tullen täysikuusta heijastuu
Kommentit (24)
Alku oli ihan OK, mutta loppuosassa tyyli muuttui täysin vähän niin kuin kliseisten pop-lyriikoiden tyyppiseksi ja sanakikkailuksi.
Vierailija kirjoitti:
Runossa oli minusta hienoa, miten aiheena ollut syksy muuttui ikävästä ja värittömästä mahdollisuuksia sisältäväksi ja vivahteikkaaksi. Niin se usein menee: rajan ylittämisen kohdissa voi olla vaikea luopua aiemmasta ja hyväksyä uusi, mutta sitten kun se uusi, esim. syksy, on päällä, ei melkein voi muuta kuin nähdä sen kätkevän sisäänsä toivoa ja mahdollisuuksia.
Tuo "lokava ikäkuu" -sanaväännös ei oikein avautunut minulle semanttisesti. "Lokava" on vielä ihan runollinen uudissana ja sopii runon aiheeseen, mutta mitä "ikäkuu" tarkoittaa runon semantiikassa?
Minulle tuli ikäkuusta mieleen, että jos ajatellaan vuoden kuvaavan ihmiselämää niin jokaisella on ikäkuu se kuukausi mihinkä kohtaan oma elämänvaihe sijoittuisi. Itseni ikäkuu on siis elokuu, vielä kolmannes jäljellä.
Syyskuu kiusaa minua , yksinäistä.
Siellä ne irvistelevät kuunsirpillä jalkoja heiluttaen , kiusaavat minua.
Minun ihastukset.
Oletko Pähkinä? Runosi on kuin kirjoittamansa.