Uusi takki jää käyttämättä kiusauksen vuoksi... ?

melilea:

Kurja kai sitä on kiusatuksi tulla. ärsyttää kyllä myös tuon yhden lapsen käytös. Ja jotenkin toivoisi omaltakin, että osaisi edes VÄHÄN puolustautua! Kysyin että kai hän nyt sentään sanoi, ettei se mikään tyttöjen takki ole, mutta ei kuulemma..

Meillä on tytöllä vähän samaa vikaa, siis ettei osaa puolustautua. Tyttö kylläkin vielä eskarissa, mutta ei tosiaan osaa sanoa tai tehdä mitään, kun joku tönii tai puhuu ilkeyksiä. Toivoisi vain, että oppisi vahvemmaksi ja reippaammaksi, eikä niin lannistuisi noista sanomisista. Se kuitenkin on varmaa, että just kouluiässä noita ikäviä tilanteita tulee jatkuvasti eteen, eri asia sitten kuinka kukin niistä selviää... Lasten maailma on rankkaa:(

...se meissä aikuisissa se vika on, kun ei kasvateta lapsia suvaitsevaisuuteen ja siihen että kaikki ollaan arvokkaita vaatteisiin katsomatta. Itse olen ihan pienestä pitäen yrittänyt " takoa" mukeloitteni päähän, että ketään ei haukuta ja jos näet esim. koulun pihalla luokkatoverin, käyt hänet pyytämässä mukaan leikkeihin. Olen sanonut, että vahva ei ole se joka pilkkaa tai haukkuu ja saa kaverit siihen mukaan, vaan se on vahva, jolla on selkärankaa puolustaa sitä heikompaa isoakin kiusaajaporukkaa vastaan.. aika hyvin on oppi mennyt perille ja silti poika on todella suosittu kaveripiirissä. Johtunee siitä kun pyrkii ottamaan muutkin huomioon.



No jotain negaa tästäkin juontuu..open mielestä.. jos on jotain häikkää, niin poikamme on varmasti siinä osallisena (ei kuulemma kiusaa ketään, eikä lyö) mutta on ottanut puheet niin todesta että juoksee auttamaan kiusattua. Ja sanoo kovalla äänellä mielipiteet jopa opelle, eikä todella aina ole samaa mieltä. Selitä sitten siinä miksi hänellä käytös 7 ja yhdellä luokkansa koulukiusaajalla 9. (Ope ei kuulemma huomaa kun kiusaa muita, menee lauman mukana)



Joten välistä mietin, että oisko pitänyt opettaa olla sekaantumatta ja lähtä vaan pois. (se taas sotii minun moraalia vasten) Mutta olen vain sitten sanonut, että ihan sama mikä käytösnumero, kunhan kunnioitat muita, et kiusaa, et lyö vaan olet rehellinen ja käyt koulusi kunnialla noudattaen koulun yleisiä sääntöjä...



Ja lopuksi..nykyään " ns tyttöjen väri" sopii myös pojille tosi hyvin. Meillä poika pitäisi vain nykyään punaisia puseroita ja kieltämättä se on hänen väri ja kasvatti pitkän tukan...ahaa...ja kaverit välistä pilke silmäkulmassa sanoo häntä " Liisaksi" . Ja tytöt sen kun soittelee ja kyselee, että alatko oleen mun kanssa..



Teit mielestä ihan oikein, kun sait neuvoteltua takin pojan päälle ja poikasi voi näyttää ihan konkreettisesti, ettei välitä kiusaajista, ettei heillä ole häneen otetta.



Hauskaa viikonloppua!!



terveisin Santtu

Tuosta puolustautumisesta, se ei ole välttämättä kovin helppoa. Meillä myös vasta eskarilaisen kanssa sitä ollaan harjoiteltu kuukausitolkulla. Ollaan juteltu siitä mitä kaverit voivat sanoa ja miten hän voi suhtautua ja siitä ettei kavereita kannata varauksetta uskoa. Lisäksi kotona kehutaan aina kun on osannut pitää puoliaan ja tarvittaessa voi saada pientä palkintoakin. Lisäksi meillä on puhuttu paljon siitä mikä on tasapuolista ja että toisten puoliakin pidetään. Tämä puoliensa pitäminen on eskarin jälkimmäisen puoliskon prioriteetti nro 1. Pikkuhiljaa lukuisten keskustelujen ja toistojen jälkeen on poika oppinut jo jotain.



Meillä takkiasian kanssa olisi toimittu varmaankin vastaavasti. Juteltu pojan kanssa ja juteltu että yrittäisi vielä pitää ja varsinkin sen vuoksi koska itse tykkäisi takista. Lisäksi meillä olisi juteltu paljon tuosta puolensa pitämisestä ja jos olisi myöhemmin toiminut niin, niin olisi kehuttu kovasti (mahdollisesti luvattukin jotain siitä hyvästä). Meillä kun tämä puoliensa pitäminen on ollut niin pinnalla pidemmän aikaa, niin luultavasti tälläinen pikkuasia olisi meillä puitu varsin perusteellisesti.

No, takki oli taas koulussa, ja taas oli kiusattu. No, kysyin sitten että oliko hän vastannut niinkuin oli sovittu, mutta ei kuulemma, koska tämä kiusaaja olikin Matti eikä Liisa. Olin sanonut, että jos Liisa vielä noin sanoo, niin vastaat sitten... :) Lapsen logiikkaa!



Löysin muutes Franklin sarjasta (en tiedä onko Suomessa tuo mainio kilpikonna tunnettu..) hyvän esimerkin samantyylisestä tilanteesta, ja sitä sitten myös luettiin yhdessä. Loppujen lopuksi myös poika on sitä mieltä, että tyhmää parin kiusaajan takia jättää hieno ja mieluinen takki käyttämättä, ja aikoo siis takkia jatkossakin käyttää.



Surullista kyllä minusta, että näitä " kilttejä" lapsia pitää noinkin nuorena jo rueta " kovettamaan" . Minusta ennemminkin noiden kiusaajien olisi muututtava, mutta kaipa se aina on niin ollut, että nuo " vahvat" jyräävät heikommat alleen. Ja vaikka periaatteessa kai kaikki vanhemmat ovat kiusaamista ym vastaan, mutta käytännössä joskus tuntuu, että oman lapsen käytökselle ollaan sokeita. Esim leikkipuistossa joskus näkee pienen tyrannin, joka jakaa kaikki leikit ja roolit, ja monesti siinä samalla tulee pahastikin syrjityksi joitakin lapsista. Ja vanhemmat ovat vain iloissaan siitä, että heidän lapsensa on niin reipas ja sosiaalinen ja ilmiselvästi johtajatyyppiä.



Eli sinä keskimmäinen kirjoittaja (en muista nimimerkkiäsi..) : älä ihmeessä muuta kasvatustapojasi! Minä ainakin olisin oikein ylpeä lapsesta!! Noista pienempien / heikompien puolustajista taitaa olla koulun pihallakin kova pula.

Vanhemmat usein ihan turhaan jättävät ottamatta yhteyttä opettajaan tällaisissa tilanteissa. Opettajan tehtävänä on kuitenkin koulussa huolehtia, että ketään ei kiusata millään tavoin. Ei lasten tarvitse muuttua toisenlaisiksi kuin mitä he luonteeltaan ovat ja perheiden muuttaa hyviä kasvatuskäytäntöjään, vaan koulun säännöt on luotava sellaisiksi, että kaikilla on koulussa hyvä ja turvallinen olla ja näistä säännöistä on tiukasti pidettävä kiinni, kaikki yhdessä.



mietiskelee Tituliini, ope

Hyvin muistan, kun nyt jo 18-vuotias abiturienttimme oli ensimmäisiä vuosia koululaisena ja valitsi " vääränvärisen" takin - silloin oli näitä kansitakkeja ja kaupassa olisi ollut tummansinisiäkin, mutta poika tahtoi vaalean lilan värisen takin.

Koulussa sitten alkoi isompien poikien taholta tulla sanomista tästä " tyttöjen" takista, jonka lisäksi pojalla vielä oli nahkakengät, vaikka olisi pitänyt olla lenkkarit.

Tästä vaateasiasta ja ihmisen valinnanvapaudesta käytiinkin keskustelua useampana päivänä ja poika kyllä käytti itse valitsemaansa takkia, kun oli itsekin sitä mieltä,että muut eivät saa päättää hänen pukeutumisestaan, mutta nahkakengät jäivät kuitenkin käyttämättä. Koska poika oli isokokoinen ja kasvoi hurjaa vauhtia, niin jäi tämä po. takkikin nopeasti pieneksi ja sittemmin takit olivat enemmän tummanpuhuvia, kunnes viime keväänä osti punaisen kevättakin - värikkäistä vaatteista poikamme on aina pitänyt, mutta ei erottumisesta joukosta, kuten hän yläasteelle mennessään sanoi " haluan olla huomaamaton" (ei niin helppoa, kun on aina ollut muita vähintään päätä pidempi).

No niin miettikääs nyt sitten vanhemmat taas vähän. Ei tarvitse mennä kauemmas kun tohon vaatteet ja tarvikkeet palstalle missä suurinpiirtein kaikki äidit on ihan sairaita niiitten samperin kalliiden reimatecien sun muiden MERKKIvaatteiden perään. Jos suoraan synnäriltä viedään vauva johonkin putiikkiin ja yhtään alle 100 euron vaatetta ei osteta niin oisko tällä asialla yhteyttä tähän viestiin. Tämä ei ole kateutta vaan järjen ääntä. Meidän lapset on puettu viimeisen päälle, mutta myös kasvatettu viimeisen päälle.

Hän on aina tykännyt punaisesta ja pukeutuu siihen omasta halustaan, taosin minä kannustan koska minusta on upeaa ettei poikani ole osa sitä masentavan näköistä musta-harmaa-tummansininen - massaa johon 99,9% pojista kuuluu kiusaamisen pelossa ilmeisesti.



Poikani ei piittaa jos joku sanoo vaatetta tyttöjen vaatteeksi, hänestä se on hieno ja se riittää. Mahtavaa!



Kysy pojaltasi, haluaako hän olla rohkea vai heikko. Heikko mukautuu ryhmän naljailuiden mukaan (ja saa sitten tästä lähdin tehdä sitä aina), rohkea ja vahva tekee mitä itse tahtoo. Muista että muu luokka panee taatusti merkille jos takkia ei enää näy, ja tietää että poikasi on sellainen jonka saa toimimaan niinkuin muut haluaa, jatkossakin.

Enpä tiedä, tuskin pelkääminen sinänsä heikkoutta osoittaa enkä niin sanonutkaan, vaan se miten siihen reagoi ja miten toimii. On minusta tietynlaista henkistä heikkoutta, jos ei uskalla pukeutua omasta mielestään hienoon omaan takkiinsa, jos joku sille nauraa.



En nyt tarkoita että lapsen pitäisikään aina olla vahva kaikessa, mutta jos tälle tielle lähtee jo pienenä, niin sitä saa sen saman kaveriporukan edessä tehdä aina.



Minusta vanhemman kuuluisi kannustaa lasta siihen että jonkun ääliön mielipiteen pelossa ei kannata omaa elämäänsä elää hissutellen ja anteeksi pyydellen, vaan pää pystyssä rohkeasti tehdä niinkuin itsestä hyvä on. Esim aloittaa lilan takin pukemisesta päälleen, vaikka jollain tytöllä onkin samanlainen (voi kauheaa???).

En tiedä onko tuo " heikko" ihan oikea sana tämänikäisistä puhuttaessa, mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Itse olisin ehkä käyttänyt pikemminkin sanaa " herkkä" tai johdateltava, miellyttämisenhaluinen.. Jotka piireet varmaan kyllä saattavat johtaa " heikkoon" aikuiseen.

Mutta joo, tästä episodista oli se hyvä puoli, että poika uskalsi pitää päänsä, ja takki oli kuin olikin käytössä näihin helteisiin asti. Ja kappas vain , ekojen päivien jälkeen kukaan ei viitsinyt edes kiusata. Eli luultavasti ensi kerran vastaavaan tilanteeseen joutuessaan pojan onkin jo helpompi olla " rohkea" .

Juuri tuota tarkoitin!



Nyt kun siitä selvittiin, poikasi näki että vaikka kiusaaminen pelotti, hän selvisi siitä kun näytti että hän uskaltaa pitää takkiaan naljailuista huolimatta. Jos takkia ei olisi enää laitettu päälle, kiusaajat olisivat voittaneet ja helposti vielä.



Eiköhän ensi kerta ole sitten jo helpompi!