Lue keskustelun säännöt.
Mikä väärin lausuttu sana ärsyttää sinua?
Kommentit (4878)
Isäni on näissä mestari.
Olumppialaiset (ja paraolumppialaiset, vielä ylimääräisellä o-kirjaimella), kolestroli, röntkeni/rönkkeni, infulenssa, bulimania (?!)... Jos korjaan, lausuu hän sanan uudestaan korjattua tavua liioitellusti (ja virheellisesti) painottaen.
Tietyissä sanoissa ja nimissä myös kahdentaa keskellä olevan konsonantin ruotsalaiseen tyyliin: kookkos, kaakkao, Miikkael, Ninttendo. Ihan joka ikinen kerta. Korjaa, jos huomautan, mutta lausuu seuraavalla kerralla taas virheellisesti. Ruotsia hän on tainnut aktiivisesti puhua viimeksi yli 50 vuotta sitten, eli se ei hänen kohdallaan kelpaa syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten Marylebone ja Holborn sitten lausutaan?
http://maryleboneonline.co.uk/guide/how-to-pronounce-marylebone/
Marylebonelle on lontoolaisillakin kaksi eri tapaa sanoa. Mikä on outoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovellus = sovellutus. Yksinkertaisesti: Miksi?
Kumpikin on oikein, mutta sovellutus on vanhempi sana. Luulen että kun termiä sovellus ruvettiin myöhemmin käyttämään tietokonesovelluksista, niin sana ikään kuin viittaa useimpien mielestä vain it-maailmaan.
Toisaalta sanoissa on pieni makuero. Sovellus on jonkun toisen valmiiksi soveltama valmis tuote, ehkä sovellutus taas kuulostaa aktiivisemmalta, esim. "tämä tuotantoprosessi on meidän yrityksemme oma sovellutus muualla käytetystä menetelmistä".
Mutta bottom line, kumpikin on oikein.
Kuitenkaan ei koskaan sanota sävellytys, vaikka muoto on sama
säveltää - sävellys
soveltaa - sovellus
Solder of fortune - Onnen juotos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ilmiselvät enääN . Ja ketä kun pitäisi sanoa kuka. Ja kollegan omituinen tapa lausua eräs c-kirjaimeen päättyvä tuotenimi (lausutaan koona, toim.huom) ks, mutta kirjata se tiedostoihin loppumaan s-kirjaimeen
Miesystäväni, joka vieläpä kärsii itse lievästä laktoosi-intoleranssista, käyttää jatkuvasti sanaa "vähälaktoositon". Olen lukuisia kertoja yrittänyt selittää tuon ilmaisun järjettömyyden, mutta aina se vain lipsahtaa uudelleen puheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullut tätä sanaa väärin lausuttuna, mutta oletan kyseisen henkilön lausuvan sen samalla tavalla kuin kirjoittaakin: rariojori (radiojodi). Ja tämä useaan kertaan muuten ihan yleiskielisessä tekstissä, missä muut d:t olivat ihan oikeilla paikoillaan.
Tsiapatta (ciabatta äännetään ilman i:tä), mootsarella-juusto (monet kahvilatyöntekijät puhuu aina mootsarellasta, vaikka se ääntyy mottsarella), kalvin klein (klain).
Lisäksi ärsyttää, ettei ymmärretä nimien osallistuvan astevaihteluun. Jopa toimittajat kirjoittavat Pirjo Lonkasta tai Petteri Orposta. Jopa meillä töissä eukot puhuivat Markkun autosta tai Riittan tuolista. Mitä v i t t u a ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stokkan Hulluilla Päivillä tai Sokoksen 3 + 1 -päivillä (en muista kummilla) oli kerran juontaja, joka puhui Tommy Hillfingeristä. Oli kukkulasormi tarjouksessa, oli fingerpie vissiin mielessä miesjuontajalla.
Vierailija kirjoitti:
Sovellus = sovellutus. Yksinkertaisesti: Miksi?
Entäpä sitten lehtileikkeleet? Ootko maistanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovellus = sovellutus. Yksinkertaisesti: Miksi?
Kumpikin on oikein, mutta sovellutus on vanhempi sana. Luulen että kun termiä sovellus ruvettiin myöhemmin käyttämään tietokonesovelluksista, niin sana ikään kuin viittaa useimpien mielestä vain it-maailmaan.
Toisaalta sanoissa on pieni makuero. Sovellus on jonkun toisen valmiiksi soveltama valmis tuote, ehkä sovellutus taas kuulostaa aktiivisemmalta, esim. "tämä tuotantoprosessi on meidän yrityksemme oma sovellutus muualla käytetystä menetelmistä".
Mutta bottom line, kumpikin on oikein.
Kuitenkaan ei koskaan sanota sävellytys, vaikka muoto on sama
säveltää - sävellys
soveltaa - sovellus
Mutta meillä on myös verbimuoto jossa teetetään jotain, ja se on muodossa
sävellyttää, josta tulee yhteisöllisestä sävellyksestä muoto sävellytys
ja sitten on verbimuoto sovelluttaa, josta saman kaavan mukaan tulisi sovellutus
(kuten jo esitin yllä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsiapatta (ciabatta äännetään ilman i:tä), mootsarella-juusto (monet kahvilatyöntekijät puhuu aina mootsarellasta, vaikka se ääntyy mottsarella), kalvin klein (klain).
Lisäksi ärsyttää, ettei ymmärretä nimien osallistuvan astevaihteluun. Jopa toimittajat kirjoittavat Pirjo Lonkasta tai Petteri Orposta. Jopa meillä töissä eukot puhuivat Markkun autosta tai Riittan tuolista. Mitä v i t t u a ?
Sukunimien kohdalla tuo ei päde, tai ainakin molemmat taivutusmuodot ovat ns oikein. Sama pätee myös nimien kanssa, joilla on toinenkin tarkoitus, esimerkiksi vaikka Helmi, taipuu tietenkin Helmin, eikä Helmen. Tuuli tulee myös vastaavista mieleen. Ja sekös vasta pahalta kuulostaa kun noita nimiä taivutetaan väärin
Kun joku toimittaja/selostaja ääntää jonkin tavallisen englanninkielisen nimen päin honkia.
Esim. Matti Kyllönen äänsi englantilaisen Johnny Herbertin sukunimen aina "her(r)bert". Ja Timo Pulkkinen nimen Sam Bird ikään kuin se olisi some bird.
Se, että vineyard äännetään "vinjaard" eikä "vainjaard". "Vinjaard"ilmeisesti kuitenkin on oikea.
Jossain kokkiohjelmassa sanottiin "tsinuski", siis ihan tarkoituksella ja moneen kertaankin vielä. Vieläkin ärsyttää kun ajattelee. Se on KINUSKI. Ei mikään helvetin tsinuski.
Vierailija kirjoitti:
Tsiapatta (ciabatta äännetään ilman i:tä), mootsarella-juusto (monet kahvilatyöntekijät puhuu aina mootsarellasta, vaikka se ääntyy mottsarella), kalvin klein (klain).
Lisäksi ärsyttää, ettei ymmärretä nimien osallistuvan astevaihteluun. Jopa toimittajat kirjoittavat Pirjo Lonkasta tai Petteri Orposta. Jopa meillä töissä eukot puhuivat Markkun autosta tai Riittan tuolista. Mitä v i t t u a ?
No huh. Suomen kielessä on paino ensimmäisellä tavulla, joten totta kai mozzarella lausutaan suomalaisittain suomea puhuttaessa suomessa. Samoin ciapatta. Tuskin sinäkään italialaista intonaatiota käytät? USA:ssa sana muuten lausutaan chabada(h).
En ymmärrä näitä tyypejä jokta oppivat yhden sanan jostain vieraasta kielestä ja sitten vaativat että se pitää lausua täsmälleen samalla tavalla suomeksi.
Lisäksi olet tietämätön median tavasta toimia: toimittajat kysyvät ao. henkilöltä, kuinka he taivuttavat oman nimensä ja sitä muotoa käytetään. Orpo ei siis taivuta niemään orvon vaan orpon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsiapatta (ciabatta äännetään ilman i:tä), mootsarella-juusto (monet kahvilatyöntekijät puhuu aina mootsarellasta, vaikka se ääntyy mottsarella), kalvin klein (klain).
Lisäksi ärsyttää, ettei ymmärretä nimien osallistuvan astevaihteluun. Jopa toimittajat kirjoittavat Pirjo Lonkasta tai Petteri Orposta. Jopa meillä töissä eukot puhuivat Markkun autosta tai Riittan tuolista. Mitä v i t t u a ?
Sukunimien kohdalla tuo ei päde, tai ainakin molemmat taivutusmuodot ovat ns oikein. Sama pätee myös nimien kanssa, joilla on toinenkin tarkoitus, esimerkiksi vaikka Helmi, taipuu tietenkin Helmin, eikä Helmen. Tuuli tulee myös vastaavista mieleen. Ja sekös vasta pahalta kuulostaa kun noita nimiä taivutetaan väärin
Mattin ja Teppon
Kun suomalaiset englantia puhuessaan alkavat ääntää saunan "soonaksi", vaikka oikea ääntämys SAU-na yritetään aina vääntä ulkomaalaisillekin rautalangasta.