Yksinäisyys

heikosti

No tiukkaa tekee, varsinkin nyt kun olen äitiyslomalla.

Perhe ja työkaverit juurikin 

Vierailija kirjoitti:

Perhe ja työkaverit juurikin 

Niin, tarkoitin sillä tavalla pintapuolisia suhteita ettei niistä saa käytännössä mitään vaan ovat siis käytännön sanelemaa oleilua samassa paikassa. Jos on hyvät välit perheeseen tai työkavereihin ja heidän kanssa puhuu ja tekee asioita mielellään, niin silloin ei ole varsinaisesti yksin, vaikka toki kaikki tuntevat joskus yksinäisyyttä. Mutta että jos viikosta useimpina päivinä ei puhu kenenkään ihmisen kanssa kuin ehkä "ei ole plussakorttia" , niin miten sitä on tarkoitus sietää..

Heikosti. Ei ole niitä sukulaisia eikä työkavereitakaan (etätyö). Aloitin opinnot, poistaa tavallaan yksinäisyyttä. Koko ajan painaa joku essee tai tentti, niin ei mihinkään ehtisi kuitenkaan.

Kerran kysyin täällä samaa. Moni kertoi lemmikin olevan parasta lohtua, ja seuraa tietysti myös.

Radion kuuntelusta, musiikista, luonnossa kulkemisesta ja liikunnasta sai myös moni lohtua.

Vierailija kirjoitti:

No tiukkaa tekee, varsinkin nyt kun olen äitiyslomalla.

k

Oletko käynyt perhekahviloissa, leikkipaikoilla jne?

 On. Olen ainoastaan kerran jutellut toisen ihmisen kanssa viimeisen 5 viikon aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe ja työkaverit juurikin 

Niin, tarkoitin sillä tavalla pintapuolisia suhteita ettei niistä saa käytännössä mitään vaan ovat siis käytännön sanelemaa oleilua samassa paikassa. Jos on hyvät välit perheeseen tai työkavereihin ja heidän kanssa puhuu ja tekee asioita mielellään, niin silloin ei ole varsinaisesti yksin, vaikka toki kaikki tuntevat joskus yksinäisyyttä. Mutta että jos viikosta useimpina päivinä ei puhu kenenkään ihmisen kanssa kuin ehkä "ei ole plussakorttia" , niin miten sitä on tarkoitus sietää..

No jostain syystä olen tuntenut itseni yksinäiseksi vuosikausia vaikka on hyvät työtoverit töissä ja mukavaa on kun vanhempia ja sisaruksia tapaa. Heistä olenkin kiitollinen, koska silloin unohtaa oman surkeutensa.

Kaikki lomat onkin sitten päivä päivältä tuskempaa

Päivät menee tietokoneella maleksiessa kunnes se alkaa väsyttämään ja pitää ottaa päiväunet. Sen jälkeen ilta jatkuu edelleen tietokoneella ja television ääressä.

Hyvin. Olen onnellinen.

Olen miettinyt että auttaisiko edes parisuhde tai ystävät yksinäsyyteen kun tosi moni sanoo olevansa yksinäinen vaikka olisi näitä molempia, vai onko kaikki ihmiset oikeasti yksinäisiä ja ystävät ja puolisot vain auttaa unohtamaan sen. Vai miksi jotkut jolla on paljon hyviä ihmissuhteita kuitenkin kertoo tuntevansa itsensä usein yksinäisiksi.

Varsin hyvin. En pahemmin välitä ihmisistä (vaikka olenkin hyvin empaattinen ihminen). Ulkomailla matkustellessa on jotenkin helpompaa tutustua ihmisiin.

Viihdyn yksin loistavasti! Olen yleensä netissä ja rentoudun niin. En ajattele lainkaan yksinäisyyttä tai kärsi siitä. Töissä pitää olla koko ajan sosiaalinen ja puhua. Ihana rauha odottaa tyhjässä kodissa, jota ei ole kukaan sotkemassa. Ystävyyssuhteiden ylläpito vaatii hirveästi energiaa, jota minulla ei kai ole. Kaikki orastavat ystävyyssuhteet ovat sammuneet ajan saatossa osittain kai omaa syytäni. Olen aina ollut tällainen, eikä minulla ole koskaan ollut ystäviä. Toko on juttukaveriata harrastuksen merkeissä, ja jonkun kanssa tunnen jopa jonkinlaista ystävyyttä, vaikka emme muuten pidä yhteyttä millään tavalla. Kaipa olen outo, mutta tykkään siitä, että ei ole kukaan häiritsemässä. Seurustelen, mutta sekin on etäsuhde. Kaverini on samanlainen kuin minä. 

Huonosti, mutta kaikkeen tottuu. Parempi sekin kuin muiden pilkan kohteena. Elättelen toivetta edes yhdestä kaverista.

Teen paljon töitä. Otin päätoimen ohelle sivutyönkin, vaikka toimeentulon puolesta ei tarvitsisi. No, ahne olen myös ja raha kelpaa. Mutta tärkeää on sekin, että lomalla ja vapailla on seuraa ja tekemistä.

Minulla ei ole kuin nettituttavia ja perheeni kanssa olen tekemisissä muutaman kerran viikossa, siinäpä se. Oikeita ystäviä ei ole ollut vuosiin, teeskentelijät ja pahanpuhujat olen tiputtanut kelkasta yksi toisensa jälkeen. En ole koskaan seurustellut. Missään en käy koska häpeän ulkonäköäni (minulle huomautellaan siitä jatkuvasti ja minulle ollaan tahallaan ilkeitä), joten miten niitä ihmisiä tapaisi kasvotusten?

N24

Missäpäin asutte? Jos vaikka samalla suunnalla? Löytäisitte toisenne?

Onko seurakunnalla mitään toimintaa? Entä SPR:n ystäväsysteemi. Sen koulutuksen kun käy niin varmasti löytyy ystävä!

Vierailija kirjoitti:

Onko muita kellä ei ole mitään ihmissuhteita, tai korkeintaan sellaisia pintapuolisia (sukulaiset tai työkaverit) , eli toisin sanoen vietät suurimman osan ajasta yksin? Miten tulette toimeen tulematta hulluksi ja masentumatta?

Eipä ole kummosia suhteita. oma äiti, soittaa n,kerran kuussa jos ei minusta mitään kuulu. veli samoin. toinen veli ei ikinä. työkaverit,koulukaverit,naapurit yms tutut nostaa kättä jos nähhään,eikä kaikki ees morjesta. olen kutsunut käymään kylässä,kahvilla. kukaan ei tule. kellekkän en ole mitään tehnyt enkä pahaa ikinä puhunut,. en tiedä missä vika? tätä jatkunut n10v, tv:tä katselen ja omia hommia puuhailen, eikä enää nykyään edes vieraita jaksais hyysätä..

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole kuin nettituttavia ja perheeni kanssa olen tekemisissä muutaman kerran viikossa, siinäpä se. Oikeita ystäviä ei ole ollut vuosiin, teeskentelijät ja pahanpuhujat olen tiputtanut kelkasta yksi toisensa jälkeen. En ole koskaan seurustellut. Missään en käy koska häpeän ulkonäköäni (minulle huomautellaan siitä jatkuvasti ja minulle ollaan tahallaan ilkeitä), joten miten niitä ihmisiä tapaisi kasvotusten?

N24

Olet sitten samanlainen kuin minäkin. Kaikki kohdat täsmää ikää myöten. Jos tapaisin sinut jossain niin voisin olla ystäväsi, mutta en minäkään kyllä paljon kotoa lähde. Harmi ettei niitä hyviä ystäväehdokkaita sitten ikinä tuolla kadulla tapaa. Terveisin 24 nainen.

Kyllä ja olen vakavasti masentunut. Olin tosin silloinkin kun vielä oli ystäviä.