Lue keskustelun säännöt.
Saako masentunut näyttää hyvältä?
04.10.2017 |
siis tarkoitan että on siisti ja ajanmukaiset vermeet päällä ja huoliteltu meikki ym. vai onko se vain normaalien etuoikeus?
Kommentit (33)
Jos haluaa salata sairauden, niin on pakko näyttää hyvältä. Jos taas erehtyy kertomaan sairaudesta, niin ihmiset luulevat teeskentelijäksi, jos ei näytä perseestä reväistyltä. Eli ei saa masentunut näyttää hyvältä eikä masentunut saa myös poistua kotoaan, koska sehän tarkoittaa, ettei mitään sairautta edes ole. Jos on yhtään voimia tehdä jotakin, esim. pitää hygieniasta ja vaatteista huolta tai käydä kaupungilla kiertelemässä, niin olet tietenkin jo terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä voi olla kyllästynyt, haluaa pitää yllä kulisseja, tylsistynyt vaikka työhönsä mutta masennus on jotain täysin muuta.
Masentunut ihminen on kyvytön. Ei lähde töihin, tee ruokaa, siivoa, pese pyykkiä, ei ulkoilemaan, ei näe ystäviään,
Jos joku elää pinnallisesti ja kuvittelee olevansa masentunut niin jossain kohtaa tällä ihmisellä ei riitä käsitys mitä on masennus.
Vierailija kirjoitti:
Sitä voi olla kyllästynyt, haluaa pitää yllä kulisseja, tylsistynyt vaikka työhönsä mutta masennus on jotain täysin muuta.
Masentunut ihminen on kyvytön. Ei lähde töihin, tee ruokaa, siivoa, pese pyykkiä, ei ulkoilemaan, ei näe ystäviään,
Jos joku elää pinnallisesti ja kuvittelee olevansa masentunut niin jossain kohtaa tällä ihmisellä ei riitä käsitys mitä on masennus.
Just, sinähän nähtävästi siis tiedät...(et oikeasti)
Mä ole vaikeasti masentunut ja esim. teen ruokaa, siivoan, pesen pyykkiä ja ulkoilen.
ite ollut vaikeasti masentunut, ollut osastolla, melkein tapoin itseni, ollut psykoosissa, silti meikkasin, hiukset nätisti, vaatteet päälle, kulissit ylle ja töihin viimeiseen asti......nykyään en välitä mitä muut ajattelee ja laittaudun ihan omaksi ilokseni. Jos joku päin naamaa sanoo jotain niin saattaapa olla että on viimeinen kerta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sitä voi olla kyllästynyt, haluaa pitää yllä kulisseja, tylsistynyt vaikka työhönsä mutta masennus on jotain täysin muuta.
Masentunut ihminen on kyvytön. Ei lähde töihin, tee ruokaa, siivoa, pese pyykkiä, ei ulkoilemaan, ei näe ystäviään,
Jos joku elää pinnallisesti ja kuvittelee olevansa masentunut niin jossain kohtaa tällä ihmisellä ei riitä käsitys mitä on masennus.
Juu ei. Olen ollut masentunut kymmenisen vuotta enkä ole koko ajan voinut vain olla kyvytön kaikkeen. Vaikean masennuksen kautenakin joudun joskus hoitamaan asioita ja vaikka keskivaikeassa masennuksessa näen kavereitakin.
Miksi masennuksesta on joillain niin mustavalkoinen käsitys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset luulevat, että masennus tarkoittaa täydellistä koomassa olemista? Tosi hassuja kuvitelmia ihmisillä edelleen tästä sairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa salata sairauden, niin on pakko näyttää hyvältä. Jos taas erehtyy kertomaan sairaudesta, niin ihmiset luulevat teeskentelijäksi, jos ei näytä perseestä reväistyltä. Eli ei saa masentunut näyttää hyvältä eikä masentunut saa myös poistua kotoaan, koska sehän tarkoittaa, ettei mitään sairautta edes ole. Jos on yhtään voimia tehdä jotakin, esim. pitää hygieniasta ja vaatteista huolta tai käydä kaupungilla kiertelemässä, niin olet tietenkin jo terve.
Ei ihmisestä näe ulkokuoresta kaikki.
Mutta masennus on se että tippuu pois jaksamisesta. Kovin pinnallinen ei masentunut ole.
Se että näyttää hyvältä vaatii jaksamista muttei tuo että toimii elämässä olisi sitä että käsittelee raskaita asioita..
Voi olla väsynyt ja puhki ilman masennusta. Ei kaikkia asioita tahdo jakaa muille ja taas joku toinen tekee niin sinua helpommin.
Varmasti tässä maassa moni peittää ongelmia mutta kaikki eivät tiedä mitä on masennus. Onko se sinulle diagnosoitu ja miten hoidat itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse saan jotain iloa laittautumisesta. En koe olevani niin surkea kun näytän paremmalta ja voin keskittyä hetkeksi ihan muihin kuin masentaviin juttuihin.
Lääkäriin en uskalla mennä kovin laittautuneena, koska olen tarpeeksi kuullut masennuksen mitätöinnistä jos henkilö näyttää laittautuneelta. Minulla on muutenkin tapana kerätä itseäni ennen lääkäriä niin, etten tosiaan ole yhtä surkean oloinen kuin olisin kotona. Omakannasta olen lukenut olevani siistin oloinen ilman meikkaamistakin ja jos olen vaikka hymyillyt, sekin lukee siellä.
jos masentunut niin ei voi käydä töissä ja taas jos kotona niin sekin huono? päättäkää nyt mikä olisi se oikea tapa? Musta masentuneita kohdellaan täällä muutenkin kuin halpaa makkaraa, eihän meillä ole edes ihmisoikeuksia enää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masenutunut ei saa mitään. Teit niin tai näin aina se on väärinpäin.
-Lepäät uupumustasi pois sängyssä ja yrität kerätä voimia. Väärin. Ota niskasta kiinni!
-Lähdet jossain vaiheessa ulkoilemaan. Väärin! Et ole masentunut kun jaksat raahautua uloskin. Mene vaan suoraan töihinkin sitten siitä!
-Et pysty käymään suihkussa tai harjaamaan hiuksiasi. Väärin! Ei ihme että masentaa, kun et vaivaudu pitämään edes hygieniastasi huolta!
-Näät vaivaa, että saat kyntesi lakattua. Väärin väärin väärin!
-Syöt tai et syö. Väärin
-Itket tai naurat. Väärin!
-Olet kiltti tai kipakka. Väärin molemmat.
-Haet apua! Väärin!
-Yrität kertoa itsetuhoaikeistasi. Erittäin väärin! Erittäin pahaa huomiohuoraamista ja paskan kaatamista toisten niskaan.
-Vaikenet! Ihan väärin. Miksi et puhu! Ei ihme että on paha olla, kun yksin yrität selvitä
-Otat lemmikin. Väärin.
-Et ota lemmikkiä. Väärin! Tyhmä mikset ota se piristäisi?
-Syöt lääkkeitä. Väärin
-Et syö lääkkeitä. Ihan hirveää.
Onhan niitä jotka ovat siivonneet kotinsa tiptop-kuntoon ja käyneet suihkussa ja laittautuneet siististi/nätisti - ja päättäneet päivänsä syvästi masentuneina oman käden kautta.
Ja ihmiset ihmettelevät miten on mahdollista kun se oli aina niin nauravainen ja reipas.
Eli masennuksella on monet kasvot ja ilmenemismuodot, touhukkuudesta ja "hyväntuulisuudesta" saati hyvältä näyttämisestä ei voi päätellä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masenutunut ei saa mitään. Teit niin tai näin aina se on väärinpäin.
-Lepäät uupumustasi pois sängyssä ja yrität kerätä voimia. Väärin. Ota niskasta kiinni!
-Lähdet jossain vaiheessa ulkoilemaan. Väärin! Et ole masentunut kun jaksat raahautua uloskin. Mene vaan suoraan töihinkin sitten siitä!
-Et pysty käymään suihkussa tai harjaamaan hiuksiasi. Väärin! Ei ihme että masentaa, kun et vaivaudu pitämään edes hygieniastasi huolta!
-Näät vaivaa, että saat kyntesi lakattua. Väärin väärin väärin!
-Syöt tai et syö. Väärin
-Itket tai naurat. Väärin!
-Olet kiltti tai kipakka. Väärin molemmat.
-Haet apua! Väärin!
-Yrität kertoa itsetuhoaikeistasi. Erittäin väärin! Erittäin pahaa huomiohuoraamista ja paskan kaatamista toisten niskaan.
-Vaikenet! Ihan väärin. Miksi et puhu! Ei ihme että on paha olla, kun yksin yrität selvitä
-Otat lemmikin. Väärin.
-Et ota lemmikkiä. Väärin! Tyhmä mikset ota se piristäisi?
-Syöt lääkkeitä. Väärin
-Et syö lääkkeitä. Ihan hirveää.
Niin totta! 😑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä voi olla kyllästynyt, haluaa pitää yllä kulisseja, tylsistynyt vaikka työhönsä mutta masennus on jotain täysin muuta.
Masentunut ihminen on kyvytön. Ei lähde töihin, tee ruokaa, siivoa, pese pyykkiä, ei ulkoilemaan, ei näe ystäviään,
Jos joku elää pinnallisesti ja kuvittelee olevansa masentunut niin jossain kohtaa tällä ihmisellä ei riitä käsitys mitä on masennus.
Just, sinähän nähtävästi siis tiedät...(et oikeasti)
Mä ole vaikeasti masentunut ja esim. teen ruokaa, siivoan, pesen pyykkiä ja ulkoilen.
En alapeukuttanut enkä ole se, jota kommentoit, mutta teidän molempien tekstit muistuttivat taas jälleeen kerran siitä, että masennus käsite on yhä vaikeammin ymmärrettävissä koska se vaikuttaa tarkoittavan enemmän ja vähemmän eri asioita riippuen siitä kuka siitä puhuu...
- Mutta itse kysymykseesi, niin kyllä minusta masentunut, kuten kuka tahansa sairas tai sarastava voi laittautua tai pyrkiä laittautumaan ja näyttämään hyvältä.
Eri asia on sitten jaksaako. Ei sairaalla toisin sanoen ole mikään velvollisuus tälläytyä. Olisi tylsää, jos sairaiden tulisi näyttää joltain erityiseltä. Yhtä hyvin voisi kai kysyä, että pitäsi sairaat varmuuden vuoksi merkitäkkin jollain merkillä. että me "terveemmät" erottaisimme "sairaammat" joukosta ja tietäsimme varoa tartuntoja.
Minusta ei. Mutta varmasti on niitäkin, että kaikkien mielestä ei voi edes olla oikeasti sairas (/ masentunut), jos tai kun pystyy ajattelamaan, että mille mahd. näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse saan jotain iloa laittautumisesta. En koe olevani niin surkea kun näytän paremmalta ja voin keskittyä hetkeksi ihan muihin kuin masentaviin juttuihin.
Lääkäriin en uskalla mennä kovin laittautuneena, koska olen tarpeeksi kuullut masennuksen mitätöinnistä jos henkilö näyttää laittautuneelta. Minulla on muutenkin tapana kerätä itseäni ennen lääkäriä niin, etten tosiaan ole yhtä surkean oloinen kuin olisin kotona. Omakannasta olen lukenut olevani siistin oloinen ilman meikkaamistakin ja jos olen vaikka hymyillyt, sekin lukee siellä.
Mun mielestä laittautuminen on myös keino irrottautua sairaudesta. Ihmiset (ja sinä itse) eivät keskity pelkästään siihen sun sairauteen. Normaali kommunikointi voi jopa onnistua ja se auttaa mieltä hieman piristymään, kun kaikki ei pyöri sairauden ympärillä. Kaikki tuollaiset pienet jutut, mitä vaan pystyy tekemään, niin kannattaa yrittää tehdä, koska ne tuo jotain vaihtelua ja sisältöä siihen arkeen ja tyhjyyteen. Ei kai kukaan masennusta sairastava napsahda täysin toimintakykyiseksi joka osa-alueella tuosta noin vain. Ensin makaa sängyssä ilman, että pystyy tekemään mitään, ja seuraavana päivänä osaakin jo tehdä kaiken? Heh. Käviskin niin! Omaa toimintakykyä pitää kehittää pienin askelin. Itsestä huolehtiminen on yksi oleellinen askel matkalla takaisin aktiiviseen ja toimintakykyiseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
ite ollut vaikeasti masentunut, ollut osastolla, melkein tapoin itseni, ollut psykoosissa, silti meikkasin, hiukset nätisti, vaatteet päälle, kulissit ylle ja töihin viimeiseen asti......nykyään en välitä mitä muut ajattelee ja laittaudun ihan omaksi ilokseni. Jos joku päin naamaa sanoo jotain niin saattaapa olla että on viimeinen kerta.
ap
Uskoakseni vankilassa on vielä ikävämpää olla masentunut.
Mä ainakin olen keskivaikeasti masentunena laittautunut huolellisemmin. Se tuo iloa ja saa olon tuntumaan vähän ihmismäisemmältä. Ei paljon kiinnostanut mitä muut ajatteli. Lääkäriin/psykiatrille mennessä jätin meikkaamaatta kun tiesi jo etukäteen itkettyvänsä, mutta sinnekin pukeuduin aina kauniisti.
Ei mua muutenkaan kiinnosta kaikkein suurimpien idioottien mielipiteet siitä millainen mun pitäisi tai ei pitäisi olla tai mitä tehdä. Ne joiden mielipiteet merkitsee, näkee tilanteen niin läheltä että tietää missä mennään oli päivän asu mikä vaan.
Siis ei tietenkään masentunut voi meikata ja pitää huolta ulkonäöstä. Jos esim. syöpäpotilas laittaa huulipunaa, niin ei hän silloin ole oikeasti uupunut syöpähoidoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa salata sairauden, niin on pakko näyttää hyvältä. Jos taas erehtyy kertomaan sairaudesta, niin ihmiset luulevat teeskentelijäksi, jos ei näytä perseestä reväistyltä. Eli ei saa masentunut näyttää hyvältä eikä masentunut saa myös poistua kotoaan, koska sehän tarkoittaa, ettei mitään sairautta edes ole. Jos on yhtään voimia tehdä jotakin, esim. pitää hygieniasta ja vaatteista huolta tai käydä kaupungilla kiertelemässä, niin olet tietenkin jo terve.
Ei ihmisestä näe ulkokuoresta kaikki.
Mutta masennus on se että tippuu pois jaksamisesta. Kovin pinnallinen ei masentunut ole.Se että näyttää hyvältä vaatii jaksamista muttei tuo että toimii elämässä olisi sitä että käsittelee raskaita asioita..
Voi olla väsynyt ja puhki ilman masennusta. Ei kaikkia asioita tahdo jakaa muille ja taas joku toinen tekee niin sinua helpommin.
Varmasti tässä maassa moni peittää ongelmia mutta kaikki eivät tiedä mitä on masennus. Onko se sinulle diagnosoitu ja miten hoidat itseäsi?
Huoh.
Musta tulee sitä pinnallisempi, mitä masentuneempi olen. En jaksa silloin keskittyä asioihin joista normaalisti pitäisin, kuten kielten opiskeluun, kirjoihin, ystäviin jne. Silloin keskityn vain itseni puunaamiseen. Se vie ajatuksia pois paskasta jota en jaksa käsitellä.
Mulla on diagnosoitu vaikea masennus.
Mua ärsyttää aina, kun sanotaan, että jos on masentunut, ei voi jaksaa mitään. Sitä kun on niin monentasoista olemassa, sitä vaikeaakin. Jos on todella huonossa kunnossa, tarvitsee osastohoitoa. Jotkut selviävät avohoidolla. Joku jaksaa sitä ja joku tätä. Voi kun ihmiset tämän ymmärtäisivät.
No saa, mutta kieltämättä mäkin ajattelen niin, että ei pidä olla liian hyvännäköinen kun menee esim. lääkärille. Ihmiset on kuitenkin erilaisia. Mä laittautuisin vaikka olisin menossa tappamaan itseni.