Lue keskustelun säännöt.
Olen pedofiilin uhri ja sain kostoni.
monta elämää pilalla
03.10.2017 |
Minua käytettiin hyväksi seksuaalisesti 70-luvulla. Hyväksikäyttö jatkui jollain tavalla jopa 80-luvulla Tosin eri henkilöiden toimista. En osannut kertoa siitä kenellekään, häpesin.
Sain selville tämän pahimman tekijän p-numeron ja soitin hänelle.
Hän ei tuntunut olevan mitenkään pahoillaan, kertoi rakastavansa minua (Olen 50, hän jotain 78 nyt)
Soitin usemmankin kerran ja kerroin että olen joutunut mielisairaalaan ja olen nyt sairaseläkkeellä hänen iljettävien tekojensa tähden.
Kerroin kostavani hänelle ja pilaavani hänen elämänsä. Hän naureskeli ja kertoi iljettävään sävyyn, että minä 12-vuotias olisin ollut halukas.
Kostin hänelle kertomalla kirjeen hänen lapsilleen mitä iskä oli tehnyt. Rikosoikeudellisesti tämä rikos oli jo vanhentunut, joten poliiseista ei ollut enää apua.
Kommentit (39)
No helpottiko? Pääsit pois mielisairaalaata ja palasit työelämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole saanut oikeutta lapsuudessa koetuista rikoksista mutta olen nykyään kohtaan hyvin kostonhimoinen ja kostan kyllä kaikki koetut isommat vääryydet.
Vierailija kirjoitti:
No helpottiko? Pääsit pois mielisairaalaata ja palasit työelämään?
Miksi saan tästä kommentista kettuilevan ja vähättelevä vaikutuksen? Toivottavasti joku oikaisee mielikuvani.
Ohis.
Vierailija kirjoitti:
No helpottiko? Pääsit pois mielisairaalaata ja palasit työelämään?
Helpottiko mikä? Toki olen päässyt jo sairaalasta, jo vuosia sitten, en kylläkään työkykyisenä.
Ylimielistä pedofiilia kohtaan tekemäni kosto helpottaa tietysti hieman. Keljuttaa vain hänen lapsensa jotka saivat kuulla hyväksikäytön minulta. Pedofiili olisi voinut nöyrtyä ja pyytää edes anteeksi ja hävetä.
Varmaan niitä lapsia kiinnostaa hirveästi jonkun tuntemattoman höyrypääeukon jutut. Ja vielä vähemmän kirjeen välityksellä, kun nyt eletään kuitenkin someaikaa. Keksi nyt herran jestas parempi provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole saanut oikeutta lapsuudessa koetuista rikoksista mutta olen nykyään kohtaan hyvin kostonhimoinen ja kostan kyllä kaikki koetut isommat vääryydet.
Ymmärrän sinua. Raivon tunne ja semmoinen "perkele kukaan ei enää alista minua".
En osaa neuvoa sinua, ystävä. Tukahdutetut raivontuneet ovat psyykkisesti ja fyysisesti raskaita.
hanki kuitenkin apua mielenterveystoimistosta tms. Joskus voit kohdata jonkun muun samanlaisen ja sitten on kummallakin huono olla.
Tiedän miltä tuntuu, mutta hae apua, saa sitä kyllä. Ja hyvä että tunnistit tuon kostonhimon, Olet oikealla tiellä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No helpottiko? Pääsit pois mielisairaalaata ja palasit työelämään?
Helpottiko mikä? Toki olen päässyt jo sairaalasta, jo vuosia sitten, en kylläkään työkykyisenä.
Ylimielistä pedofiilia kohtaan tekemäni kosto helpottaa tietysti hieman. Keljuttaa vain hänen lapsensa jotka saivat kuulla hyväksikäytön minulta. Pedofiili olisi voinut nöyrtyä ja pyytää edes anteeksi ja hävetä.
Tulkitsenko oikein: olosi ja elämäsi parani merkittävästi koston ansiosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5 kirjoitti:
Varmaan niitä lapsia kiinnostaa hirveästi jonkun tuntemattoman höyrypääeukon jutut. Ja vielä vähemmän kirjeen välityksellä, kun nyt eletään kuitenkin someaikaa. Keksi nyt herran jestas parempi provo.
Miksi alapeukut? Miettikää mitä itse tuumaisitte, jos saisitte joltain tuntemattomalta kahelilta epämääräisen oloisen kirjeen, jossa väitettäisiin isänne nussineen lapsia kymmeniä vuosia sitten ilman mitään todisteita. Eiköhän monella lentäisi se suoraan roskikseen.
0/5 kirjoitti:
Varmaan niitä lapsia kiinnostaa hirveästi jonkun tuntemattoman höyrypääeukon jutut. Ja vielä vähemmän kirjeen välityksellä, kun nyt eletään kuitenkin someaikaa. Keksi nyt herran jestas parempi provo.
Miksi sait päähäsi että olen
- tuntematon höyrypääeukko? Olen "eukko" kyllä siinä mielessä, että olin 70- luvulla 12-vuotias tyttö- lapsi jota hän klähmi ja pussaili kuin "eukkoa". En myöskään ollut tuntematon tuon pedofiilin lapsille-
Pääsin sairaalasta 2000-Luvun puolella joten tämän pedofiilin lapset olivat n,40-45. Ja kyllä ihan oikeat paperi-kirjeet kulkevat vielä tänäpäivänä postissa! Lähetän n. 13 korttia tai kirjettä vuodessa
Myöskään en ollut ollenkaa tuntematon. he olivat koulutovereitani ja tuttuja yhteisistä harrastuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskaltavatko antaa pienten lastensa olla kahden papan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
0/5 kirjoitti:
Varmaan niitä lapsia kiinnostaa hirveästi jonkun tuntemattoman höyrypääeukon jutut. Ja vielä vähemmän kirjeen välityksellä, kun nyt eletään kuitenkin someaikaa. Keksi nyt herran jestas parempi provo.
Miksi sait päähäsi että olen
- tuntematon höyrypääeukko? Olen "eukko" kyllä siinä mielessä, että olin 70- luvulla 12-vuotias tyttö- lapsi jota hän klähmi ja pussaili kuin "eukkoa". En myöskään ollut tuntematon tuon pedofiilin lapsille-
Pääsin sairaalasta 2000-Luvun puolella joten tämän pedofiilin lapset olivat n,40-45. Ja kyllä ihan oikeat paperi-kirjeet kulkevat vielä tänäpäivänä postissa! Lähetän n. 13 korttia tai kirjettä vuodessa
Myöskään en ollut ollenkaa tuntematon. he olivat koulutovereitani ja tuttuja yhteisistä harrastuksista.
Et kuitenkaan ole ilmeisesti sukua heille, eli pitäisikö sinua sitten kutsua höyrähtäneeksi perhetutuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahaa. Tämän vuoksi hyväksikäytetty yltäväni on ilkeä välillä, ja hyvinkin puolustuskannalla. Testaa ystävyyttämme, ja karkoittaa osat ystävät pois käytöksellään.
Perhe ei halua uskoa, vaikka faktat ovat tiskissä. Kieltoreaktio on tosi tavallista. Hyvää kirjeessä on se, että voi suojella lastenlapsia. Kun osaavat varoa.
Ja oliko sinulla esittää todisteita noille väitteillesi, vai noinko vain ne lapset uskoivat entistä mielisairaalapotilasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monta elämää pilalla kirjoitti:
Minua käytettiin hyväksi seksuaalisesti 70-luvulla. Hyväksikäyttö jatkui jollain tavalla jopa 80-luvulla Tosin eri henkilöiden toimista. En osannut kertoa siitä kenellekään, häpesin.
Sain selville tämän pahimman tekijän p-numeron ja soitin hänelle.
Hän ei tuntunut olevan mitenkään pahoillaan, kertoi rakastavansa minua (Olen 50, hän jotain 78 nyt)
Soitin usemmankin kerran ja kerroin että olen joutunut mielisairaalaan ja olen nyt sairaseläkkeellä hänen iljettävien tekojensa tähden.
Kerroin kostavani hänelle ja pilaavani hänen elämänsä. Hän naureskeli ja kertoi iljettävään sävyyn, että minä 12-vuotias olisin ollut halukas.
Kostin hänelle kertomalla kirjeen hänen lapsilleen mitä iskä oli tehnyt. Rikosoikeudellisesti tämä rikos oli jo vanhentunut, joten poliiseista ei ollut enää apua.
Minun mielestäni erittän hienosti toimittu! Toivottavasti sai tämän kansion omassa elämässäsi nyt vihdoinkin kiinni! Mitäänhän nuo iljetykset eivät pelkää niin paljoa kuin totuutta. Hänen lapsilla on oikeus kuulla, mitä isukki on elämässään tehnyt. Ainoa harmi on se että kumpa sinulla olisi ollut voimia kirjoittaa tuo kirje jo kauan aikaa sitten. Tsemppiä sinulle, elämässäsi aukeaa nyt ihan uusi luku. Voit olla varma että vaikka hyväksikäyttäjäsi kuinka välinpitämätöntä näyttelisikin, tuo osui ja upposi.
Kai äänitit käymänne puhelun? Helpompi uskoa.
Tuontyyppiset tekijät ovat läpimätiä ja vain onnellisia kuullessaan että heillä on ollut voimakas vaikutus jonkun elämään. Jokainen normaali ihminen on tietysti tuollaisen yläpuolella.
Elämä on epäreilua eikä paha saa palkkaansa. Voi vaan keskittyä pitämään itsensä kasassa.
On todella harmi että terapioihin pääseminen on kovin hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
No helpottiko? Pääsit pois mielisairaalaata ja palasit työelämään?
Tyyppi vittuilee pedofiilin uhrille... Sanon nyt suoraan sen mitä kaikki ajattelee: tuhoa itsesi, ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Kai äänitit käymänne puhelun? Helpompi uskoa.
Niin totta! Puhelun-äänittäjälaitteet on kaikilla. Hieno neuvo!
Vierailija kirjoitti:
Kai äänitit käymänne puhelun? Helpompi uskoa.
äänitimme millä. ei ollut mitään koneita
Siis "kirjoittamalla kirjeen" jne