Noin 50-vuotiaat naiset, jotka jatkuvasti puhuvat itsestään ja muista ikäisistään (ja vähän nuoremmistakin)

Vierailija kirjoitti:

Olen 47 v enkä todellakaan mikään mummo. Tunnen itseni nuoreksi ja mielestäni näytän ihan nuorekkaalta. Siis en nuorelta kuten20 v vaan nuorekkaalta eli terveeltä ja elinvoimaiselta ja vireältä. Tyyli on nuorekas ja pitkät hiukset. Seuraan muotia ja kuuntelen nykymusiikkia. Iho jne pysyy luultavasti iunnossa aloittamallani hormonihoidolla.

Oma lapsi on vasta ala-asteella. Menin naimisiin vasta pari vuotta sitten. Mieheni on 52 v ja hänen nuorin lapsensa, ei siis yhteinen, meni juuri ekalle luokalle. Kahdella parhaalla ystävälläni, he ovat 47 v myös, on myös lapsia, toisella lapsi on eskarissa, toisella vielä päiväkodissa. Kaikki erittäin nuorekkaita ja vireitä naisia, ei todellakaan mitään mummoja.

Seksielämäni on virkeää. Miehet katselevat yhä ja nykyään minua isketään enemmän kuin ennen. 2 v sitten joku tuntematon moottoripyöräilijä katseli minua autonratissa, kun pääsin perille kohteeseeni, niin sain tekstarin, hän oli selvittänyt rekisterinumeroni ja sitä kautta puhelinnumeroni ja otti yhteyttä ja ehdotti treffejä.

En ihan vielä ole päättänyt, mitä teen isona. Meinaan kokeilla kaikenlaisia uusia harrastuksia ja elämässäni on koko ajan aika koviakin haasteita.

Ikä on mielentila. En aio mummoutua ikinä ja ryhtyä miksikään valittavaksi tädiksi. Eiköhän nykyään löydy samanhenkistä seuraa jokaiselle. Mummot ja papat keskenään ja nuorekkaammat keskenään. Luin yhdestä ikääntymistä käsittelevästä kirjasta, että pitää varoa edes vitsailemasta sellaisella läpällä, koska puhe ja ajatukset ovat itseään toteuttavia osittain, parempi keskittyä elämässä hyvään puoleen. Jos alkaa puhua itsestään mummona, siitä tulee identiteetti ja muuttuu mummoksi.

Samaa mieltä. Siksi kartankin noita "vitsailijoita".