Lue keskustelun säännöt.
Noin 50-vuotiaat naiset, jotka jatkuvasti puhuvat itsestään ja muista ikäisistään (ja vähän nuoremmistakin)
02.10.2017 |
naisista vanhoina ja mummoinna. Vitsailevat dementialla ja tena-vaipoilla. Onko työpaikallanne tällaisia naisia ja mieltä olette heistä? Usein ovat hyvin kiinnostuneita toisten ikävuosista, kyselevtä kuinka vanha se on jne..
Kommentit (21)
En ole koskaan törmännyt tällaisiin. Monet kyllä puhuvat siitä, miten ihanaa on olla mummu ja ovat aivan sekaisin lapsenlapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan törmännyt tällaisiin. Monet kyllä puhuvat siitä, miten ihanaa on olla mummu ja ovat aivan sekaisin lapsenlapsistaan.
Tuohan on ihan eri asia.
Oman kokemuksen mukaan viisikymppisenä joko luovuttaa ja mummoutuu, tai sitten alkaa elää uutta nuoruutta ja puhuu itsestään tyttönä.
Siis eikö toi nyt oo ihan normaalia läpänheittoo? Tietysti jos ei mistään muusta osaakaan puhua niin menee yli ja on outoa mutta osana keskusteluja varsinkin jos porukassa on useampi samaa ikää oleva niin en näe tuossa mitään kummallista tai kyselemisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan viisikymppisenä joko luovuttaa ja mummoutuu, tai sitten alkaa elää uutta nuoruutta ja puhuu itsestään tyttönä.
Kannattaisi elää terveellisemmin, jos jo 5-kymppisenä tuntuu tuolta.
Muista liikunta ja ajottainen paasto + hyvä hammashygienia: et mummoudu ennen aikojasi. Minä olen pian 50 ja minulla on vielä alaikäisiä lapsia itsellänikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentavia tyyppejä, jotka yrittävät vetää alas masennukseensa muita.
Mutta mehän olemme jo mummoikäisiä. Sehän on vain realismia.😊T. mummeli 54v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on läpänheittoa. Jotkut naiset kaikissa ikäluokissa ovat vaan niin totisia torvensoittajia, ettei heihin uppoa mikään huumori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta mehän olemme jo mummoikäisiä. Sehän on vain realismia.😊T. mummeli 54v.
Muista nyt, että osa tehnyt lapset paljon myöhemmin ja nykyiset nuoret aikuiset tekevät lapsia myöhemmin. Meitä viisikymppisiä joilla suht nuoret lapset jotka eivät tee itse lapsia vielä kymmeneen vuoteen on paljon. Itse en kysele kenenkään ikää työpaikalla enkä juuri puhu omista asioistanikaan, enemmän kuuntelen kahvihuoneessa niiden 30+ naisten hartaita keskusteluja parhaista lastenvaatteista ja lasten harrastuksista. Meillä töissä me 50+ naiset olemme johtotehtävissä, usein kahvilla ja lounailla intoilemme työhön liittyvistä jutuista tai yleisistä asioista.
Kyllä minä sanon alle viisikymppisille miehille, että meneppäs/haeppas nuoremmuuttasi. Vaikka olenkin nuorekas N55.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä, ja onhan se aika väsynyt vitsi. Mutta vielä pahempaa, kun 30-40-vuotiaatkin jo viljelevät mummoläppää, "sitä kun on näin vanha ja väsynyt ni ei sitä viikonloppuna jaksa enää mihinkään lähteä/mummo vetää nyt villasukat jalkaan ja painelee katsomaan telkkaria/kyllä tää mummo niin suivaantui, kun nuoret.....". Mummous ei ole ikäkysymys, se on mielentila. :) Itse oon 40 enkä kyllä suostu puhumaan itsestäni edes vitsillä mummona, apua! :D
Vierailija kirjoitti:
Se on läpänheittoa. Jotkut naiset kaikissa ikäluokissa ovat vaan niin totisia torvensoittajia, ettei heihin uppoa mikään huumori.
Ei se ole huumoria vaan elämänasenne, mikä näkyy kyseisissä ihmisissä muissakin asioissa. Negatiivisuus ja huono itsetunto aiheuttavat. Nämä naiset eivät arvosta itseään eivätkä muita naisia. Ilmenee myös ämmittelynä ja eukotteluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä tuollaista ole tullut vastaan, mitä ap kuvaa. Olen kyllä huomannut että aika monet 50-vuotiaat naiset ovat vähän liian karuja ja yksioikoisia jutuissaan ja suhtautumisessaan toisiin. Asiat yksinkertaistetaan ja joka ikiseen tilanteeseen halutaan soveltaa jotain "halki poikki ja pinoon"-periaatetta. Herkästi tilanteet tulkitaan negatiivisesti ja suhteessa toisiin on kontrolloiva sävy. Ihan kuin osalta ihmisiä katoaisi siinä iässä kyky tajuta vivahteita ja huomioida toista ihmistä vuorovaikutuksessa. Sellainen persoonallisuuden muuttuminen kulmikkaaksi.
Olen hoitoalalla töissä ja jotenkin tämän näkee hoitajissa erityisen hyvin, tai ehkä se on ihan sama missä ammatissa ihminen on. Hoitoalalla se on kuitenkin huono asia.
Eivät kaikki viisikymppiset tietenkään muutu sellaisiksi, mutta moni tuntuu muuttuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mehän olemme jo mummoikäisiä. Sehän on vain realismia.😊T. mummeli 54v.
Muista nyt, että osa tehnyt lapset paljon myöhemmin ja nykyiset nuoret aikuiset tekevät lapsia myöhemmin. Meitä viisikymppisiä joilla suht nuoret lapset jotka eivät tee itse lapsia vielä kymmeneen vuoteen on paljon. Itse en kysele kenenkään ikää työpaikalla enkä juuri puhu omista asioistanikaan, enemmän kuuntelen kahvihuoneessa niiden 30+ naisten hartaita keskusteluja parhaista lastenvaatteista ja lasten harrastuksista. Meillä töissä me 50+ naiset olemme johtotehtävissä, usein kahvilla ja lounailla intoilemme työhön liittyvistä jutuista tai yleisistä asioista.
Muista sinä, että osa on tehnyt lapset noin kolmikymppisenä ja hieman alle. Äitini ja anoppini tulivat mummoiksi 55-vuotiaina ja niin tuli monen muunkin saman ikäisen kaverin äidit. Aika moni 50+ nainen on myös siivooja, kassa, lähihoitaja jne. Vai johtajia kaikki... Kyllä on taas itseriittoisuus huipussaan.
14 jatkaa: tässä huumorin lajissa ärsyttää minua se häpeä, mitä tunnetaan kun vanhetaan. Mummo on heille haukkumasana, vanheneminen kirous. He eivät ole sinut vanhenemisen kanssa ja terapoivat itseään "läpänheitolla". Hauskaa kerran, kaksi. Jos jonkun läpänheitto pyörii jatkuvasti ko. aiheessa kyse ei ole enää huumorista. Huumori on hyvä tapa käsitellä asiaa, mutta turha olettaa, että se vanheneminen olisi yhtä kamalaa kaikille.
Jaa, no kyllä me mun parin ystävän kanssa heitetään mummo-läppää itsestämme. Ei nyt tenoista, mutta tuota vanhuusiän dementiaa syytetään aina, kun jotain unohdetaan tai vaikka avaimet on hukassa. Työpaikkajutuista en osaa sanoa mitään, kun olen koko ikäni ollut yksinyrittäjä. Aiemmin heitettiin huulta äitiydestä, raskaudesta jne. Mulle kyllä ihan normaalia arkihuumoria ja usein tilannekomiikkaa.
En kyllä pidä itseäni mitenkään mummoutuneena, sillä tavalla mitä minä sen negatiivisena asiana ymmärrän. Toisaalta minussa on aina tainnut asua sisäinen mummo, kun tykkään tehdä kaikenlaista mitä mummot ennenvanhaan tekivät: pukeudun mekkoihin ja hameisiin ja neuletakkeihin, pidän hiuksia nutturalla, neulon ja teen muutenkin paljon käsitöitä, leivon, marjastan, hoidan puutarhaa ja viherkasveja, kierrätän kaiken mahdollisen, en koskaan shoppaile, ostan vain mitä tarvitsen, en ole koskaan kuunnellut rokkia tai poppia ja rappiä en ymmärrä alkuunkaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mehän olemme jo mummoikäisiä. Sehän on vain realismia.😊T. mummeli 54v.
Muista nyt, että osa tehnyt lapset paljon myöhemmin ja nykyiset nuoret aikuiset tekevät lapsia myöhemmin. Meitä viisikymppisiä joilla suht nuoret lapset jotka eivät tee itse lapsia vielä kymmeneen vuoteen on paljon. Itse en kysele kenenkään ikää työpaikalla enkä juuri puhu omista asioistanikaan, enemmän kuuntelen kahvihuoneessa niiden 30+ naisten hartaita keskusteluja parhaista lastenvaatteista ja lasten harrastuksista. Meillä töissä me 50+ naiset olemme johtotehtävissä, usein kahvilla ja lounailla intoilemme työhön liittyvistä jutuista tai yleisistä asioista.
Ei se silti poista sitä tosiasiaa että olemme mummo_ikäisiä_. Emme nuorennu siitä että teemme lapset vanhoina :) t. 48v 4-vuotiaan äiti.
Olen 47 v enkä todellakaan mikään mummo. Tunnen itseni nuoreksi ja mielestäni näytän ihan nuorekkaalta. Siis en nuorelta kuten20 v vaan nuorekkaalta eli terveeltä ja elinvoimaiselta ja vireältä. Tyyli on nuorekas ja pitkät hiukset. Seuraan muotia ja kuuntelen nykymusiikkia. Iho jne pysyy luultavasti iunnossa aloittamallani hormonihoidolla.
Oma lapsi on vasta ala-asteella. Menin naimisiin vasta pari vuotta sitten. Mieheni on 52 v ja hänen nuorin lapsensa, ei siis yhteinen, meni juuri ekalle luokalle. Kahdella parhaalla ystävälläni, he ovat 47 v myös, on myös lapsia, toisella lapsi on eskarissa, toisella vielä päiväkodissa. Kaikki erittäin nuorekkaita ja vireitä naisia, ei todellakaan mitään mummoja.
Seksielämäni on virkeää. Miehet katselevat yhä ja nykyään minua isketään enemmän kuin ennen. 2 v sitten joku tuntematon moottoripyöräilijä katseli minua autonratissa, kun pääsin perille kohteeseeni, niin sain tekstarin, hän oli selvittänyt rekisterinumeroni ja sitä kautta puhelinnumeroni ja otti yhteyttä ja ehdotti treffejä.
En ihan vielä ole päättänyt, mitä teen isona. Meinaan kokeilla kaikenlaisia uusia harrastuksia ja elämässäni on koko ajan aika koviakin haasteita.
Ikä on mielentila. En aio mummoutua ikinä ja ryhtyä miksikään valittavaksi tädiksi. Eiköhän nykyään löydy samanhenkistä seuraa jokaiselle. Mummot ja papat keskenään ja nuorekkaammat keskenään. Luin yhdestä ikääntymistä käsittelevästä kirjasta, että pitää varoa edes vitsailemasta sellaisella läpällä, koska puhe ja ajatukset ovat itseään toteuttavia osittain, parempi keskittyä elämässä hyvään puoleen. Jos alkaa puhua itsestään mummona, siitä tulee identiteetti ja muuttuu mummoksi.
Se on semmosta kun valmistautuu kuolemaan.