Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako nyt uskoa sitä pientä ääntä sisällä, joka sanoo ei? Tapasin miehen, jollaista en aikaisemmin ole tavannut.
01.10.2017 |
Ensisilmäyksellä tuli tunne, että tuo saattaa olla 'se oikea' ja ilmeisesti myös hän ihastui aika ensi näkemältä. Ei tule mieleen ihmistä joka ymmärtäisi minua paremmin. Vaikuttaa ihan täydelliseltä matchilta.
Toisaalta aivan häviävän olemattoman pieni ääni sisimässä sanoo ei. En ole edes aina varma onko sitä 'ääntä' olemassakaan. On tullut mieleen että entä jos tämä kääntyisikin vain yhdeksi niistä surullisista narsisti tuhosi elämäni- tarinoista, joissa sanotaan että jotain hälytysmerkkejä oli? Toisaalta pari kertaa mies on punastunutkin niin ei kai hän joku täysin tunteetonkaan voi olla? Ihan ensinäkemällä tätä 'sisäistä ääntä' ei ollut, vasta nyt tullut.
Kommentit (55)
1/55
|
01.10.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata uskoa, mitta kannattaa miettiä. Miksi se sanoo "ei?. Jos sillä on hyvä syy, sun kannattaa ottaa se huomioon.
Uskon tosin, että joku toinenkin voi olla 'se oikea ' joka mahdollisesti tulee vielä vastaan? Ei ole niin, etten voisi enää ajatella itseäni kenenkään muun kanssa. Nautin kyllä tämän miehen seurasta paljon, ihan mitä tahansa tehdään tai missä vaan ollaan.
ap
Tutustu rauhassa, kyllä niitä merkkejä alkaa näkyä jo viikkojenkin päästä! Yleensä ihmiset on normaaleja ja kivoja, oikeita narsisteja on ihan tositosi pieni prosentuaalinen porukka, vaikka tämän palstan perusteella muuta voisi luulla. :)
Mä olen kerran rakastunut päätä pahkaa ensisilmäyksellä, se oli nykyinen mieheni ja lasteni isä, jolle puhkesi vuosien kuluessa alkoholismi. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt jo alkuaikoina tajuta se. Olen kuitenkin myös tajunnut etsineeni ehkä tiedostamattani hänenlaistaan kumppania, koska olen lapsuuteni elänyt alkoholistiperheessä. Jos sinulla ei ole tällaista selvittämätöntä asiaa riippanasi, niin tuskin hullun lailla myöskään rakastuisit ihmiseen joka tulee sinua varmasti satuttamaan.
Eli itse kannatan tervettä varovaisuutta ja optimismia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuohon edelliseen vielä lisään, että on nykyään raitistunut ja ihana mies muuten. On ollut ihana aina palata siihen alkuaikojen ensisilmäyksellä -fiilikseen, se pitää huuman jotenkin yllä. :)
Kuuntele sun sisäistä ääntä. Mä tutustuin aivan ihanaan mieheen ja alkuun mietin miten voikaan olla noin "täydellinen", kaikki tuntui liian täydelliseltä ollakseen totta. Meillä oli kivaa, mutta välillä tuli outoja fiiliksiä, jotenkin oli sellainen olo, että joku mättää vaikka kaikki on ihan ok. Ja puolen vuoden jälkeen herra sekosi ja pimahti aivan totaalisesti. Kulissit kaatui ja tuli todellinen narsistiluonne esiin. Huh huh. Toivon, että oon päässyt hänestä lopullisesti eroon. Välillä tulee outo fiilis ja pelkään edelleen, että se on jossain lähellä tai seuraa mua. Tästä lähin kuuntelen tarkemmin vaistojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko sulla jotain syytä epäillä jotain mätää tässä jutussa? Onko miehessä tai hänen käytöksessään, tekemisissään tai tekemättä jättämisissään tai puheissaan jotain epäilyttävää vai onko tämä vain sinun omaa pelkään tulevani jätetyksi -fiilistä?
Jos miehen käytöksessä joku epäilyttää, suhtaudu asiaan vakavasti. Jos vaan omat tunteesi on epävarmat tai pelkäät pettyväsi, anna palaa ja uskalla elää. Ikinä ei voi olla saravarma mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy siltä pieneltä ääneltä sisälläsi "Miksi ei?"
Vierailija kirjoitti:
Tutustu rauhassa, kyllä niitä merkkejä alkaa näkyä jo viikkojenkin päästä! Yleensä ihmiset on normaaleja ja kivoja, oikeita narsisteja on ihan tositosi pieni prosentuaalinen porukka, vaikka tämän palstan perusteella muuta voisi luulla. :)
Mä olen kerran rakastunut päätä pahkaa ensisilmäyksellä, se oli nykyinen mieheni ja lasteni isä, jolle puhkesi vuosien kuluessa alkoholismi. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt jo alkuaikoina tajuta se. Olen kuitenkin myös tajunnut etsineeni ehkä tiedostamattani hänenlaistaan kumppania, koska olen lapsuuteni elänyt alkoholistiperheessä. Jos sinulla ei ole tällaista selvittämätöntä asiaa riippanasi, niin tuskin hullun lailla myöskään rakastuisit ihmiseen joka tulee sinua varmasti satuttamaan.
Eli itse kannatan tervettä varovaisuutta ja optimismia!
Voinko kysyä, mistä sun olisi mielestäsi pitänyt ymmärtää tuleva alkoholismi? Mitkä asiat oli merkkejä siitä? Jos ei siis kuitenkaan juominen ollut vielä liiallista siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota rauhallisesti!
Olen katunut etten ole joskus tuota ääntä kuunnellut. Se mies oli sitten pettäjänarsisti.
Kuuntele vaistoasi. Ihmiset jotka herättävät epäluulot eivät käyttäydy kuten muut ihmiset ja yleensä se tarkoittaa että ovat kasvaneet jotenkin vinoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustu rauhassa, kyllä niitä merkkejä alkaa näkyä jo viikkojenkin päästä! Yleensä ihmiset on normaaleja ja kivoja, oikeita narsisteja on ihan tositosi pieni prosentuaalinen porukka, vaikka tämän palstan perusteella muuta voisi luulla. :)
Mä olen kerran rakastunut päätä pahkaa ensisilmäyksellä, se oli nykyinen mieheni ja lasteni isä, jolle puhkesi vuosien kuluessa alkoholismi. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt jo alkuaikoina tajuta se. Olen kuitenkin myös tajunnut etsineeni ehkä tiedostamattani hänenlaistaan kumppania, koska olen lapsuuteni elänyt alkoholistiperheessä. Jos sinulla ei ole tällaista selvittämätöntä asiaa riippanasi, niin tuskin hullun lailla myöskään rakastuisit ihmiseen joka tulee sinua varmasti satuttamaan.
Eli itse kannatan tervettä varovaisuutta ja optimismia!
Voinko kysyä, mistä sun olisi mielestäsi pitänyt ymmärtää tuleva alkoholismi? Mitkä asiat oli merkkejä siitä? Jos ei siis kuitenkaan juominen ollut vielä liiallista siinä vaiheessa.
Alkuvaiheessa hän ei juonut usein, mutta juominen oli nyt jälkiviisaana ajatellen suhteettoman tärkeää, eli sille piti raivata aikaa että sai sitten juoda kunnolla kun oltiin esimerkiksi juhlissa. Vähätteli määriä ja kun alkoi tulla ylilyöntejä, niistä ei saanut puhua. Muiden juominen otettiin esille herkästi, jotta omasta ei tarvitse keskustella.
Nyt kun olen itse toipunut läheisenä, huomaan helposti tiettyjä käyttäytymismalleja joita juovilla alkoholisteilla on. Yksi on esimerkiksi läheisten mielistely tietyissä vaiheissa "kiertoa" jotta juominen onnistuisi. Toisaalta tunnistettavissa on myös se karsea kuivahumala, kireys kun tekee mieli muttei pysty juomaan. Ja se laukeaa kun tietää että pääseekin juomaan vaikka illalla. Sairas maailma, mutta oli 30 vuotta elämästäni ainoa mistä tiesin.
Mikä kiire sinulla on tietää? Anna vuoden kulua ja kuulostele sitten vieläkö ääntä kuuluu.
17 vuotta sitten kolahti kertasilmäyksellä erittäin kovaa. Nyt ollaan naimisissa ja edelleen kovin rakastuneita. Ihana mies! Älä kuuntele sitä eitä, se on vaan epävarmuutta, jota jokainen kokee. Onnea matkaan. <3
Siis kuuletko oikeasti ääniä jotka sanovat mitä pitää tehdä??
Älä ainakaan kiirehdi antamaan kotiavaintasi.
Onko miehellä kiire sitoutumaan?
Onko kiinnostunut kaikista menoistasi koko ajan?
Yritä pitää järki mukana kun päätät jotain.
Mitä tiedät miehen menneisyydestä:
Onko ollut "huonoja ja hulluja" naisystäviä? Väkivaltaa? Paljon alkoholia? Mitä mieltä äiti ja sisarukset ovat hänestä, tapaavatko miestä mielellään?
Vierailija kirjoitti:
Siis kuuletko oikeasti ääniä jotka sanovat mitä pitää tehdä??
En kuule :) Yhtä hyvin voisin puhua sisäisestä tunteesta.
ap