Miten estää suhdetta muuttumasta arkiseksi vuoden, parin seurustelun jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen kierroksen pariskunta: Ei yhteisiä lapsia ja kumpikin hoitaa omat lapsensa. Asutaan eri asunnoissa. Kun ollaan yhdessä, tehdään mukavia asioita, keskitytään oikeasti toiseen ajatuksella laatu korvaa määrän. En edes halua ketään nurkkiin pyörimään kun on kiireinen viikko töissä ja illat haluaa tehdä rauhassa kotitöitä ja olla itsekseen / lapsensa kanssa. Toki tämä vaatii sitä, että kumpikin viihtyy myös itsekseen eikä roiku toisessa. On tarpeeksi sitä omaa elämää ja omia kiinnostuksenkohteita eikä perusta elämäänsä vain sille, että on se kumppani.

Tiedän, että tämä on yleistä toisen kierroksen pariskuntien keskuudessa. Siksi on niin huvittavaa, että se tuntuu olevan täysin käsittämätön ajatus, kun puhe on lapsettomasta pariskunnasta.

Ap

Se on uhka turvallisuushakuisten lisääntyjien elämänkaavalle, ja siksi sitä paheksutaan.

Minä ymmärrän aloittajaa. Elämässä oikeastaan kaikki arkipäiväistyy, jos samat asiat toistuvat samanlaisina päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Asiat ja ihmiset muuttuvat itsestäänselvyyksiksi. Monet ihmiset kyllästyvät työhönsäkin, jos se on joka päivä samaa. Minä en ainakaan ole omasta elämästäni halunnut tehdä mitään Päiväni murmelina -elokuvaa, jossa jokainen aamu alkaa täsmälleen samalla tavalla kuin eilisaamukin. 

Mun neuvoni on, että tehkää vähintään kerran kuukaudessa jotain, mikä ei ole arkista. Jotain, mikä vaatii molemmilta vähän vaivannäköä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlatkin käyvät tylsäksi, jos niitä on joka päivä,

Mutta kysymksen perusteella ymmärrän hyvin, miksi avioerot ovat niin yleisiä.

T: 36 v. onnellisesti naimisissa

Tiedoksi, että ihmisillä on nykyisin paljon enemmän erilaisia syitä olla parisuhteissa kuin 36 vuotta sitten. Kaikki eivät enää etsi loppuelämän lastenkasvatus- ja maatilanhoitosuhdetta. Sitä myöden hyvän parisuhteen omnaisuudetkin muuttuvat. Esimerkiksi minulle on tärkeää, että suhteessa on intohimoa, romantiikkaa ja seksiä. Sillä ei ole minulle väliä, asutaanko samassa asunnossa vai ei.

Ap

No riittäisikö esimerkiksi tämä: lapset on kasvatettu aikuiseksi; ennen heitä, heidän kanssaan ja heidän jälkeensä on muutettu kymmenisen kertaa maasta toiseen. Hyvää ja tyydyttävää seksiä harrastetaan edelleen ja se on välillä aika iloittelua. Meillä mieskin järjestää kynttiläillallisia sekä kotona että ravintolassa, kutsuu yllättäen työmatkalle mukaansa, valitsee 5*hotellin, kun minä olen mukana, tilaa huoneeseen sampanjaa ja mansikoita valmiiksi, vie Michelin-tähtiravintolaan jne. Ja muuten eletään ihan normaalia arkea. Mitä nyt joskus löytyy tyynyn alta vaaleanpunainen sydän, jossa lukee "Hyvää yötä rakas", jos itse on matkoilla. Ja matkalaukusta saattaa löytyä herttainen viesti paitojen välistä. Molempien toimesta.

Mutta kuten sanottu, jos on juhla joka päivä, se alkaa kyllästyttää

T: se 36 v. naimisissa ollut

Tuossa ketjussa on esimerkki sellaista arkistuneesta suhteesta, jollaista tarkoitan (ja esimerkkejä muiden reaktioista): https://www.vauva.fi/keskustelu/2988548/kohta-taas-hyva-mies-vapaana

Ap

Kai tämä vähän riippuu myös siitä, minkä ikäisiä olette? Ja mitä odotatte elämältä yleensä. Jos lapset ovat suunnitelmissanne, niin pikku hiljaa elämänne alkaa kääntyä vakiintuneemmaksi, teette enemmän asioita yhdessä, pohditte tulevaa ja alatte miettiä elämää yhdessä pidemmällä aikavälillä.

Jos taas haluatte olla vain kahdestaan, niin minusta siinä toimii hyvin tuo, että asutte erillään, ja näette harvoin. Ei siinä oikein muu toimi. Mikään suhde ei kestä intohimoisena yli kahta vuotta, etenkin jos tapaatte usein, ja harrastatte seksiä monta kertaa viikossa. 

Pidemmän päälle intohimon korvaa halu olla toisen kanssa, kiintymys ja vahva tahto olla juuri tuon toisen kanssa, jonka ajatusmaailma, arvot ja huumori tuntuvat tärkeiltä ja korvaamattomilta. Pitkissä suhteissa kysymys on myös päätöksestä, jonka tekee aina uudelleen ja uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ymmärrän, mitä ap ajaa takaa. Varmaan paras keino on juuri tuo, mitä alussa itse ehdotit: ei muuta yhteen. Mutta sitten pitää hyväksyä myös se, että sillä toisellakin on oma elämä. Eli, jos sattuu olemaan erittäinkin aktiivinen ihminen, niin tapaamiset voivat olla aika harvassa. Mutta, jos sellainen sopii myös ap:lle, niin ehkä toi olis se paras ratkaisu. Ei ala toisen naama ärsyttää niin nopeasti, kun ei nähdä koko ajan :D

Eli toisin sanoen pitkittää vain sitä alkuhuumaa kun ei ehdi kyllästyä, eli siis se on joka tapauksessa tulossa. Ihmiset tottuu hyvässä ja pahassa, vanhaa ei saa tuntumaan uudelta vaikka mitä tekisi koska ihmisen aivoja ei ole tehty niin.

Ap, ratkaisu sinulle on vaihtaa kumppania muutaman vuoden välein. Jos et kaipaa arjen jakajaa niin mikä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Kai tämä vähän riippuu myös siitä, minkä ikäisiä olette? Ja mitä odotatte elämältä yleensä. Jos lapset ovat suunnitelmissanne, niin pikku hiljaa elämänne alkaa kääntyä vakiintuneemmaksi, teette enemmän asioita yhdessä, pohditte tulevaa ja alatte miettiä elämää yhdessä pidemmällä aikavälillä.

Jos taas haluatte olla vain kahdestaan, niin minusta siinä toimii hyvin tuo, että asutte erillään, ja näette harvoin. Ei siinä oikein muu toimi. Mikään suhde ei kestä intohimoisena yli kahta vuotta, etenkin jos tapaatte usein, ja harrastatte seksiä monta kertaa viikossa. 

Pidemmän päälle intohimon korvaa halu olla toisen kanssa, kiintymys ja vahva tahto olla juuri tuon toisen kanssa, jonka ajatusmaailma, arvot ja huumori tuntuvat tärkeiltä ja korvaamattomilta. Pitkissä suhteissa kysymys on myös päätöksestä, jonka tekee aina uudelleen ja uudelleen.

 

Tuo nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa. Monet suhteet ovat intohimoisia vuosikausia. Se on ihan ihmisistä itsestään kiinni. Ja seksi nimenomaan vahvistaa intohimoa, ei kuihduta sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlatkin käyvät tylsäksi, jos niitä on joka päivä,

Mutta kysymksen perusteella ymmärrän hyvin, miksi avioerot ovat niin yleisiä.

T: 36 v. onnellisesti naimisissa

Tiedoksi, että ihmisillä on nykyisin paljon enemmän erilaisia syitä olla parisuhteissa kuin 36 vuotta sitten. Kaikki eivät enää etsi loppuelämän lastenkasvatus- ja maatilanhoitosuhdetta. Sitä myöden hyvän parisuhteen omnaisuudetkin muuttuvat. Esimerkiksi minulle on tärkeää, että suhteessa on intohimoa, romantiikkaa ja seksiä. Sillä ei ole minulle väliä, asutaanko samassa asunnossa vai ei.

Ap

Onnea! 100% varma ero sulle tiedossa 😂

Ai satavarma ero kun vaatii suhteelta intohimoa, romantiikkaa ja seksiä? No, minä ainakin olisin sitten mieluummin yksin jos noin perusjuttuja ei voi pitkässä suhteessa saada.

no sittem varmaan joudut olemaan yksin. katsoa kun mikään suhde ei pysy ikuisesti tuoreena.

Miksei noita asioita muka voisi olla pidemmissäkin suhteissa? Ei tietty ihan samalla tavalla kuin alussa mutta ei kai nyt kaikissa suhteissa romantiikka, seksi ja intohimo lopu kokonaan alun jälkeen?

Ei mutta niistä tulee ARKISIA. Kukaan ei jaksa muun elämän ja menojen ohella miettiä keinoja romantisoida tai pistää sukat pyörimään jaloissa vällyjen välissä. Joku päivä huomaat että sun puoliso on tosi ihana mutta moovit on tiedossa ja odotettavissa. Silloin pitää vaihtaa puolisoa.

Asutaan erillisissä asunnoissa samassa kaupungissa. Jaetaan arkea muutaman kerran viikossa - juurikin varmaan 3-6 kertaa / vko.

Toista vuotta näin mennään eikä ole muutoksia tulossa.

Juu, ehkä tarkoitin enemmän sitä, että alkuhuuma ja hullaannus häviävät n. 1,5 -2 vuodessa. Kyseessä on ihan aivokemia. Tämän takia moni vaihtaa kumppania juuri siinä muutaman vuoden jälkeen.

Kyllä pitkätkin suhteet ovat intohimoisia, mutta eri tavalla.

Juttelin kerran yhden miehen kanssa, joka harmitteli sitä, että 6 kk:n tapailun jälkeen tyttöystävän alaston vartalo ei enää sykähdytä samalla lailla kuin alussa... Siihen oli vaikea sanoa mitään. Kaunis tyttö oli kyseessä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlatkin käyvät tylsäksi, jos niitä on joka päivä,

Mutta kysymksen perusteella ymmärrän hyvin, miksi avioerot ovat niin yleisiä.

T: 36 v. onnellisesti naimisissa

Tiedoksi, että ihmisillä on nykyisin paljon enemmän erilaisia syitä olla parisuhteissa kuin 36 vuotta sitten. Kaikki eivät enää etsi loppuelämän lastenkasvatus- ja maatilanhoitosuhdetta. Sitä myöden hyvän parisuhteen omnaisuudetkin muuttuvat. Esimerkiksi minulle on tärkeää, että suhteessa on intohimoa, romantiikkaa ja seksiä. Sillä ei ole minulle väliä, asutaanko samassa asunnossa vai ei.

Ap

Onnea! 100% varma ero sulle tiedossa 😂

Ai satavarma ero kun vaatii suhteelta intohimoa, romantiikkaa ja seksiä? No, minä ainakin olisin sitten mieluummin yksin jos noin perusjuttuja ei voi pitkässä suhteessa saada.

no sittem varmaan joudut olemaan yksin. katsoa kun mikään suhde ei pysy ikuisesti tuoreena.

Miksei noita asioita muka voisi olla pidemmissäkin suhteissa? Ei tietty ihan samalla tavalla kuin alussa mutta ei kai nyt kaikissa suhteissa romantiikka, seksi ja intohimo lopu kokonaan alun jälkeen?

Ei mutta niistä tulee ARKISIA. Kukaan ei jaksa muun elämän ja menojen ohella miettiä keinoja romantisoida tai pistää sukat pyörimään jaloissa vällyjen välissä. Joku päivä huomaat että sun puoliso on tosi ihana mutta moovit on tiedossa ja odotettavissa. Silloin pitää vaihtaa puolisoa.

Sä puhut nyt lapsiperheistä. Lapsettomilla pariskunnilla on hyvin aikaa pitää homma mielenkiintoisena. Sen vuoksi nuo toisen kierroksen suhteet ovat usein niin antoisia.

Vierailija kirjoitti:

Juu, ehkä tarkoitin enemmän sitä, että alkuhuuma ja hullaannus häviävät n. 1,5 -2 vuodessa. Kyseessä on ihan aivokemia. Tämän takia moni vaihtaa kumppania juuri siinä muutaman vuoden jälkeen.

Kyllä pitkätkin suhteet ovat intohimoisia, mutta eri tavalla.

Arkistuminen ja intohimon puute on tosiaan eri asia kuin alkuhuuman häviäminen. Itse en edes mitään alkuhuumaa yleensä koe. Olen hyvin varovainen suhteisiin lähtijä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Asutaan erillisissä asunnoissa samassa kaupungissa. Jaetaan arkea muutaman kerran viikossa - juurikin varmaan 3-6 kertaa / vko.

Toista vuotta näin mennään eikä ole muutoksia tulossa.

Kukin taaplaa tavallaan, onnea valitsemallasi tiellä. Kaikille ei tuttu ja turvallinen yhdessäelo suju/onnistu/riitä. Toivittavasti olette molemmat samaa mieltä jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ymmärrän, mitä ap ajaa takaa. Varmaan paras keino on juuri tuo, mitä alussa itse ehdotit: ei muuta yhteen. Mutta sitten pitää hyväksyä myös se, että sillä toisellakin on oma elämä. Eli, jos sattuu olemaan erittäinkin aktiivinen ihminen, niin tapaamiset voivat olla aika harvassa. Mutta, jos sellainen sopii myös ap:lle, niin ehkä toi olis se paras ratkaisu. Ei ala toisen naama ärsyttää niin nopeasti, kun ei nähdä koko ajan :D

Eli toisin sanoen pitkittää vain sitä alkuhuumaa kun ei ehdi kyllästyä, eli siis se on joka tapauksessa tulossa. Ihmiset tottuu hyvässä ja pahassa, vanhaa ei saa tuntumaan uudelta vaikka mitä tekisi koska ihmisen aivoja ei ole tehty niin.

Itse asiassa hedonista adaptaatiota kompensoimaan on kehitetty tutkimusnäyttöön perustuvia interventioita. Nissä on usein ideana joko mielikuvaharjoittelun ja kirjoittamisen kautta tavoittaa kokemus siitä, minkälaista olisi olla ilman jotakin asiaa tai ihmissuhdetta, tai sitten käytännössä olla ilman tuota asiaa jonkin aikaa.

Pariskunnat, jotka eivät ole yhdessä joka päivä, tekevät juuri tuota, ja he osaavat kai siksi arvostaa yhteistä aikaa ja toisen seuraa enemmän.

Ap

Ei täällä nyt oikein muita neuvoja taida olla tarjolla kuin se, että näette harvoin pidätte elämänne erillään.  Jos kerrotte toisillenne avoimesti elämästänne, hyvistä ja huonoista hetkistä, pettymiyksistä ja iloista, niin kyllä se toinen vaan muuttuu tavalliseksi. Ja vaikka teillä olisi älyttömän kiinnostava ja kokeileva seksielämä, niin sekin muuttuu ennustettavaksi jossain vaiheessa. Sorry honey, se on elämää. 

Yhdellä tutullani oli n. 6 vuoden sekisuhde mieheen, joka asui toisella puolella Suomea, muta he näkivät sitten tosi harvoin, eikä kyseessä ollut kuin seksi. Jos haluat ihmissuhteen, niin ota vastaan elämä sellaisenaan kuin se tulee, äläkä murehdi liikaa arkipäiväistymistä.

Ja mieti nyt, mitä suhteelta haluat. Jos haluat perheen, niin tuolla tiellä sitä ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlatkin käyvät tylsäksi, jos niitä on joka päivä,

Mutta kysymksen perusteella ymmärrän hyvin, miksi avioerot ovat niin yleisiä.

T: 36 v. onnellisesti naimisissa

Tiedoksi, että ihmisillä on nykyisin paljon enemmän erilaisia syitä olla parisuhteissa kuin 36 vuotta sitten. Kaikki eivät enää etsi loppuelämän lastenkasvatus- ja maatilanhoitosuhdetta. Sitä myöden hyvän parisuhteen omnaisuudetkin muuttuvat. Esimerkiksi minulle on tärkeää, että suhteessa on intohimoa, romantiikkaa ja seksiä. Sillä ei ole minulle väliä, asutaanko samassa asunnossa vai ei.

Ap

Onnea! 100% varma ero sulle tiedossa 😂

Ai satavarma ero kun vaatii suhteelta intohimoa, romantiikkaa ja seksiä? No, minä ainakin olisin sitten mieluummin yksin jos noin perusjuttuja ei voi pitkässä suhteessa saada.

no sittem varmaan joudut olemaan yksin. katsoa kun mikään suhde ei pysy ikuisesti tuoreena.

Miksei noita asioita muka voisi olla pidemmissäkin suhteissa? Ei tietty ihan samalla tavalla kuin alussa mutta ei kai nyt kaikissa suhteissa romantiikka, seksi ja intohimo lopu kokonaan alun jälkeen?

Ei mutta niistä tulee ARKISIA. Kukaan ei jaksa muun elämän ja menojen ohella miettiä keinoja romantisoida tai pistää sukat pyörimään jaloissa vällyjen välissä. Joku päivä huomaat että sun puoliso on tosi ihana mutta moovit on tiedossa ja odotettavissa. Silloin pitää vaihtaa puolisoa.

Sä puhut nyt lapsiperheistä. Lapsettomilla pariskunnilla on hyvin aikaa pitää homma mielenkiintoisena. Sen vuoksi nuo toisen kierroksen suhteet ovat usein niin antoisia.

Todennäköisyys sille että kaksi ihmistä jotka jaksaa keksiä uusia juttuja koko ajan löytävät toisena on aika pieni, varsinkin nuorena kun monella on uran tekeminen ja perheen perustaminen mielessä. Mutta sovitaan sitten että on mahdollista!

Itselläni oli nuorempana sama asenne. Tapasin ihanan miehen jonka kanssa pidettiin liekkiä yllä tapaamalla harvakseltaan ja satsaamalla romanttiseen yhdessäoloon, esim. hyvin harvoin vietettiin muualla kuin reissussa useampi päivä putkeen yhdessä. Tätä kesti neljä vuotta ja sitten mies halusi vakiintua, minä en. Kipuiltiin tilannetta vuosi kunnes menin ahdistuksissani pettämään. Siitä taasen seurasi ero ja elämäni helvetillisimmät ajat. Nyt kun mietin itseäni silloin niin näen epävarman naisen joka pelkäsi kuollakseen ettei kelpaa toiselle kokonaisena, se oli vaan helppo piilottaa siihen ettei muka periaatteesta suostu vaikka tapaamaan toisen sukulaisia jottei suhteesta tule liian arkinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ymmärrän, mitä ap ajaa takaa. Varmaan paras keino on juuri tuo, mitä alussa itse ehdotit: ei muuta yhteen. Mutta sitten pitää hyväksyä myös se, että sillä toisellakin on oma elämä. Eli, jos sattuu olemaan erittäinkin aktiivinen ihminen, niin tapaamiset voivat olla aika harvassa. Mutta, jos sellainen sopii myös ap:lle, niin ehkä toi olis se paras ratkaisu. Ei ala toisen naama ärsyttää niin nopeasti, kun ei nähdä koko ajan :D

Eli toisin sanoen pitkittää vain sitä alkuhuumaa kun ei ehdi kyllästyä, eli siis se on joka tapauksessa tulossa. Ihmiset tottuu hyvässä ja pahassa, vanhaa ei saa tuntumaan uudelta vaikka mitä tekisi koska ihmisen aivoja ei ole tehty niin.

Itse asiassa hedonista adaptaatiota kompensoimaan on kehitetty tutkimusnäyttöön perustuvia interventioita. Nissä on usein ideana joko mielikuvaharjoittelun ja kirjoittamisen kautta tavoittaa kokemus siitä, minkälaista olisi olla ilman jotakin asiaa tai ihmissuhdetta, tai sitten käytännössä olla ilman tuota asiaa jonkin aikaa.

Pariskunnat, jotka eivät ole yhdessä joka päivä, tekevät juuri tuota, ja he osaavat kai siksi arvostaa yhteistä aikaa ja toisen seuraa enemmän.

Ap

Ok, kuulostaa siltä että sulla on homma hallussa kun kerran tieteellistä tutkimusnäyttöä ja hienoja teorioita löytyy. Mitä siis teet täällä?