Miten estää suhdetta muuttumasta arkiseksi vuoden, parin seurustelun jälkeen?

Mun mielestä arkipäiväistyminen on ihana asia. Mulla on hyvä olla tässä arjessa ja elämä on ihanan tavallista. On kivaa, ettei toista tarvitse ikävöidä erossa ollessa sydän verillä. On ihanaa, että toinen on tavallaan itsestäänselvyys, joka vaan nyt kuuluu elämään. Meillä on tosi hyvä suhde. Yhdessä ollaan oltu 7v. En kaipaa alkuhuuman millään tasolla. Näin on hyvä.

Eli kysynkin, mitä siinä tuoreudessa ja alkuhuumassa on tavoittelemisen arvoista?

Kotoisuus ja tuvallisuus vs. uutus ja jännitteisyys: https://goodmenproject.com/featured-content/mating-captivity-7-ways-bri…

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arkipäiväistyminen on ihana asia. Mulla on hyvä olla tässä arjessa ja elämä on ihanan tavallista. On kivaa, ettei toista tarvitse ikävöidä erossa ollessa sydän verillä. On ihanaa, että toinen on tavallaan itsestäänselvyys, joka vaan nyt kuuluu elämään. Meillä on tosi hyvä suhde. Yhdessä ollaan oltu 7v. En kaipaa alkuhuuman millään tasolla. Näin on hyvä.

Eli kysynkin, mitä siinä tuoreudessa ja alkuhuumassa on tavoittelemisen arvoista?

En tiedä, oliko kysymyksesi retoriseksi tarkoitettu, mutta ihmiset nyt vain haluavat suhteilta eri asioita. Kaikki eivät tarvitse "kumppania arkeen".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä varmaan pahinta aikaa nyt. Lapsia kaksi, 7v ja 2v. Molemmat meistä kolmivuorossa eri vuoroissa eli toinen töissä, toinen lasten kanssa. Yhdessä pääsee nukkumaan viikonloppuisin. Kolmen viikon syklissä yksi viikko sellainen kun ollaan yhdessä kotona lasten kanssa, puolison yövuoro, minun aamuvuoro. Silloin ollaan ilta yhdessä. Viikolla harrastuksia ja viikonloppuisin myös. Aikuisten aikaa ei juuri ole. Aika oravanpyörä ja tuntuu että elämä pelkkää aikataulua ja suorittamista. Kyllä on koetellut suhdetta ja ero käynyt lähellä. Itse oli joskus niin varma ettei meille nyt niin voi käydä. Kyllä se vaan kåy. Arki etäännyttää. Varsinkin meidän systeemillä.

Ei siinä auta kun viikonloppuisin muksut vaan hoitoon ja elokuviin, syömään,kahdestaan lenkille jne. Vaikka mitä. Pääasia että saadaan keskitettyä ajatukset toisiimme. Lisäksi käytössä on sopimusseksi, eli koitetaan vähintään kerran viikossa touhuta ettei läheisyys häviä kun halit ja pusut arkena on vähissä. Sänkyyn mennään vaikka ei aina huvittaisi/jaksaisi. Josko se siitä piristyisi.

M36[/quot

Liikaa tai vääränlaisia harrastuksia?

Onko mahdollista ja järkevää muuttaa samaan vuoroon, ainakin kun pienempi lapsi on n. kuusivuotias?

Mitä mieltä olette, kannaatako kaksi lasta saada ennemmin kahden, viiden vai kymmenen vuoden välein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arkipäiväistyminen on ihana asia. Mulla on hyvä olla tässä arjessa ja elämä on ihanan tavallista. On kivaa, ettei toista tarvitse ikävöidä erossa ollessa sydän verillä. On ihanaa, että toinen on tavallaan itsestäänselvyys, joka vaan nyt kuuluu elämään. Meillä on tosi hyvä suhde. Yhdessä ollaan oltu 7v. En kaipaa alkuhuuman millään tasolla. Näin on hyvä.

Eli kysynkin, mitä siinä tuoreudessa ja alkuhuumassa on tavoittelemisen arvoista?

En tiedä, oliko kysymyksesi retoriseksi tarkoitettu, mutta ihmiset nyt vain haluavat suhteilta eri asioita. Kaikki eivät tarvitse "kumppania arkeen".

Ap

Kuulostaa siltä, että sä haluat lelun, jota panna ja jonka kanssa käydä treffeillä silloin, kun sulle sopii. Koska jos ei halua kumppania arkeen, niin mitä muuta se toinen on kuin seksi- ja treffinukke?

Menee kyllä ohi aiheen, mutta kun sinkkuna en ymmärrä: miten elämä muuttuu paremmaksi lapsiperheessä avioeron myötä, jos puolisot edes jotenkin tulevat juttuun, vaikka kiireisiä ja väsyneitä ovatkin? Eikö erosta tule vain enemmän ongelmia arkipäivään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arkipäiväistyminen on ihana asia. Mulla on hyvä olla tässä arjessa ja elämä on ihanan tavallista. On kivaa, ettei toista tarvitse ikävöidä erossa ollessa sydän verillä. On ihanaa, että toinen on tavallaan itsestäänselvyys, joka vaan nyt kuuluu elämään. Meillä on tosi hyvä suhde. Yhdessä ollaan oltu 7v. En kaipaa alkuhuuman millään tasolla. Näin on hyvä.

Eli kysynkin, mitä siinä tuoreudessa ja alkuhuumassa on tavoittelemisen arvoista?

En tiedä, oliko kysymyksesi retoriseksi tarkoitettu, mutta ihmiset nyt vain haluavat suhteilta eri asioita. Kaikki eivät tarvitse "kumppania arkeen".

Ap

Kuulostaa siltä, että sä haluat lelun, jota panna ja jonka kanssa käydä treffeillä silloin, kun sulle sopii. Koska jos ei halua kumppania arkeen, niin mitä muuta se toinen on kuin seksi- ja treffinukke?

Jos nuo ovat ne vaihtoehdot, jotka keksit, ei sinulla tule olemaan mitään annettavaa tälle ketjulle.

Ap

Kyllä mä ymmärrän, mitä ap ajaa takaa. Varmaan paras keino on juuri tuo, mitä alussa itse ehdotit: ei muuta yhteen. Mutta sitten pitää hyväksyä myös se, että sillä toisellakin on oma elämä. Eli, jos sattuu olemaan erittäinkin aktiivinen ihminen, niin tapaamiset voivat olla aika harvassa. Mutta, jos sellainen sopii myös ap:lle, niin ehkä toi olis se paras ratkaisu. Ei ala toisen naama ärsyttää niin nopeasti, kun ei nähdä koko ajan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arkipäiväistyminen on ihana asia. Mulla on hyvä olla tässä arjessa ja elämä on ihanan tavallista. On kivaa, ettei toista tarvitse ikävöidä erossa ollessa sydän verillä. On ihanaa, että toinen on tavallaan itsestäänselvyys, joka vaan nyt kuuluu elämään. Meillä on tosi hyvä suhde. Yhdessä ollaan oltu 7v. En kaipaa alkuhuuman millään tasolla. Näin on hyvä.

Eli kysynkin, mitä siinä tuoreudessa ja alkuhuumassa on tavoittelemisen arvoista?

En tiedä, oliko kysymyksesi retoriseksi tarkoitettu, mutta ihmiset nyt vain haluavat suhteilta eri asioita. Kaikki eivät tarvitse "kumppania arkeen".

Ap

Kuulostaa siltä, että sä haluat lelun, jota panna ja jonka kanssa käydä treffeillä silloin, kun sulle sopii. Koska jos ei halua kumppania arkeen, niin mitä muuta se toinen on kuin seksi- ja treffinukke?

Jos nuo ovat ne vaihtoehdot, jotka keksit, ei sinulla tule olemaan mitään annettavaa tälle ketjulle.

Ap

No, mitä muuta annettavaa sulla on parisuhteseen, jos et halua sen kehittävän alkuhuumaa pidemmälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arkipäiväistyminen on ihana asia. Mulla on hyvä olla tässä arjessa ja elämä on ihanan tavallista. On kivaa, ettei toista tarvitse ikävöidä erossa ollessa sydän verillä. On ihanaa, että toinen on tavallaan itsestäänselvyys, joka vaan nyt kuuluu elämään. Meillä on tosi hyvä suhde. Yhdessä ollaan oltu 7v. En kaipaa alkuhuuman millään tasolla. Näin on hyvä.

Eli kysynkin, mitä siinä tuoreudessa ja alkuhuumassa on tavoittelemisen arvoista?

En tiedä, oliko kysymyksesi retoriseksi tarkoitettu, mutta ihmiset nyt vain haluavat suhteilta eri asioita. Kaikki eivät tarvitse "kumppania arkeen".

Ap

Kuulostaa siltä, että sä haluat lelun, jota panna ja jonka kanssa käydä treffeillä silloin, kun sulle sopii. Koska jos ei halua kumppania arkeen, niin mitä muuta se toinen on kuin seksi- ja treffinukke?

Jos nuo ovat ne vaihtoehdot, jotka keksit, ei sinulla tule olemaan mitään annettavaa tälle ketjulle.

Ap

No, mitä muuta annettavaa sulla on parisuhteseen, jos et halua sen kehittävän alkuhuumaa pidemmälle?

Tosiaan, jos et ymmärrä, mitä muuta voi olla kuin alkuhuuma ja arkipäiväistynyt suhde, kommenteistasi on tuskin mitään hyötyä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ymmärrän, mitä ap ajaa takaa. Varmaan paras keino on juuri tuo, mitä alussa itse ehdotit: ei muuta yhteen. Mutta sitten pitää hyväksyä myös se, että sillä toisellakin on oma elämä. Eli, jos sattuu olemaan erittäinkin aktiivinen ihminen, niin tapaamiset voivat olla aika harvassa. Mutta, jos sellainen sopii myös ap:lle, niin ehkä toi olis se paras ratkaisu. Ei ala toisen naama ärsyttää niin nopeasti, kun ei nähdä koko ajan :D

Olen samaa mieltä. Tämä liittyy tuohon yhteen aikaisempaan kommnenttiin myös: kun toinen ei ole aina saatavilla, vaan hänelle on oma, mielenkiintoinen elämänsä, kiinnostus ja jännite pysyy paremmin yllä. Rottakokeissakin epäsäännölliset palkkiot toimivat paremmin kuin täydellisen ennustettavat. :D

Ap

Toisen kierroksen pariskunta: Ei yhteisiä lapsia ja kumpikin hoitaa omat lapsensa. Asutaan eri asunnoissa. Kun ollaan yhdessä, tehdään mukavia asioita, keskitytään oikeasti toiseen ajatuksella laatu korvaa määrän. En edes halua ketään nurkkiin pyörimään kun on kiireinen viikko töissä ja illat haluaa tehdä rauhassa kotitöitä ja olla itsekseen / lapsensa kanssa. Toki tämä vaatii sitä, että kumpikin viihtyy myös itsekseen eikä roiku toisessa. On tarpeeksi sitä omaa elämää ja omia kiinnostuksenkohteita eikä perusta elämäänsä vain sille, että on se kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlatkin käyvät tylsäksi, jos niitä on joka päivä,

Mutta kysymksen perusteella ymmärrän hyvin, miksi avioerot ovat niin yleisiä.

T: 36 v. onnellisesti naimisissa

Tiedoksi, että ihmisillä on nykyisin paljon enemmän erilaisia syitä olla parisuhteissa kuin 36 vuotta sitten. Kaikki eivät enää etsi loppuelämän lastenkasvatus- ja maatilanhoitosuhdetta. Sitä myöden hyvän parisuhteen omnaisuudetkin muuttuvat. Esimerkiksi minulle on tärkeää, että suhteessa on intohimoa, romantiikkaa ja seksiä. Sillä ei ole minulle väliä, asutaanko samassa asunnossa vai ei.

Ap

Onnea! 100% varma ero sulle tiedossa 😂

Ai satavarma ero kun vaatii suhteelta intohimoa, romantiikkaa ja seksiä? No, minä ainakin olisin sitten mieluummin yksin jos noin perusjuttuja ei voi pitkässä suhteessa saada.

no sittem varmaan joudut olemaan yksin. katsoa kun mikään suhde ei pysy ikuisesti tuoreena.

Riippuu miehestä. Jos miehestä tulee ällö, niin nainen ei jaksa innostua...

Vierailija kirjoitti:

Toisen kierroksen pariskunta: Ei yhteisiä lapsia ja kumpikin hoitaa omat lapsensa. Asutaan eri asunnoissa. Kun ollaan yhdessä, tehdään mukavia asioita, keskitytään oikeasti toiseen ajatuksella laatu korvaa määrän. En edes halua ketään nurkkiin pyörimään kun on kiireinen viikko töissä ja illat haluaa tehdä rauhassa kotitöitä ja olla itsekseen / lapsensa kanssa. Toki tämä vaatii sitä, että kumpikin viihtyy myös itsekseen eikä roiku toisessa. On tarpeeksi sitä omaa elämää ja omia kiinnostuksenkohteita eikä perusta elämäänsä vain sille, että on se kumppani.

Tiedän, että tämä on yleistä toisen kierroksen pariskuntien keskuudessa. Siksi on niin huvittavaa, että se tuntuu olevan täysin käsittämätön ajatus, kun puhe on lapsettomasta pariskunnasta.

Ap

Mun mies on siitä hyvä, että on aina haasteellinen ja jännittävä seksiäijä, että en kyllästy. Pelkästään se haastava kiusaava ilme pitää mut koukussa. Nami.

Jos mies on tylsä, niin pitää joko sietää tai etsiä parempi...

Sellaiset miehet jotka odottavat kotitöiden jälkeen että nyt on heidän vuoro siellä muna kädessä, joutuvat kyllä vaihtopenkille aika äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlatkin käyvät tylsäksi, jos niitä on joka päivä,

Mutta kysymksen perusteella ymmärrän hyvin, miksi avioerot ovat niin yleisiä.

T: 36 v. onnellisesti naimisissa

Tiedoksi, että ihmisillä on nykyisin paljon enemmän erilaisia syitä olla parisuhteissa kuin 36 vuotta sitten. Kaikki eivät enää etsi loppuelämän lastenkasvatus- ja maatilanhoitosuhdetta. Sitä myöden hyvän parisuhteen omnaisuudetkin muuttuvat. Esimerkiksi minulle on tärkeää, että suhteessa on intohimoa, romantiikkaa ja seksiä. Sillä ei ole minulle väliä, asutaanko samassa asunnossa vai ei.

Ap

Onnea! 100% varma ero sulle tiedossa 😂

Ai satavarma ero kun vaatii suhteelta intohimoa, romantiikkaa ja seksiä? No, minä ainakin olisin sitten mieluummin yksin jos noin perusjuttuja ei voi pitkässä suhteessa saada.

no sittem varmaan joudut olemaan yksin. katsoa kun mikään suhde ei pysy ikuisesti tuoreena.

Miksei noita asioita muka voisi olla pidemmissäkin suhteissa? Ei tietty ihan samalla tavalla kuin alussa mutta ei kai nyt kaikissa suhteissa romantiikka, seksi ja intohimo lopu kokonaan alun jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Toisen kierroksen pariskunta: Ei yhteisiä lapsia ja kumpikin hoitaa omat lapsensa. Asutaan eri asunnoissa. Kun ollaan yhdessä, tehdään mukavia asioita, keskitytään oikeasti toiseen ajatuksella laatu korvaa määrän. En edes halua ketään nurkkiin pyörimään kun on kiireinen viikko töissä ja illat haluaa tehdä rauhassa kotitöitä ja olla itsekseen / lapsensa kanssa. Toki tämä vaatii sitä, että kumpikin viihtyy myös itsekseen eikä roiku toisessa. On tarpeeksi sitä omaa elämää ja omia kiinnostuksenkohteita eikä perusta elämäänsä vain sille, että on se kumppani.

Aikalailla sama kuin meillä. Pariskuntana toisiinsa sitoutuneina pian 19 vuotta! Omat asunnot eri paikkakunnilla ja suhde on kestänyt juuri sen vuoksi kun emme asu vakituisesti yhdessä.