Lue keskustelun säännöt.
Olenko itsekäs kumppani?
30.09.2017 |
Seurustelukumppanini mukaan olen parisuhdeasioissa itsekäs. Onko tämä totta?
– Hän ehdotti, että katsottaisiin leffaa lauantaina. Kieltäydyin, koska olin jo ehtinyt sopia menoa lauantaille. Hän harmistui, koska en suostunut perumaan menoa.
– Sanoin, että olen lähdössä joulukuussa Thaimaahan ja kysyin, varaanko lennot ja majoituksen myös hänelle. Hänen mielestään meidän pitäisi lentää johonkin lähemmäs, vaikka olin sanonut jo paljon aikaisemmin, että tänä jouluna matkustan vihdoinkin Kaakkois-Aasiaan.
– Sanoin, etten pidä lahjojen ostamisesta tai saamisesta, joten ehdotin, että veisin kumppanini ulos syömään syntymäpäivänään. Hän jäi silti kaipaamaan lahjaa.
Myönnän olevani itsenäinen ja itseriittoinen, eikä minun tee mieli tehdä tarpeettomia kompromisseja. En halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta toisaalta en pidä kohtuuttomana sitä, että huolehtii omista rajoistaan.
Kommentit (20)
Et osta lahjoja kenellekään? Vai vain miehellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei parisuhteesta voi tulla mitään ilman kompromisseja. Jos et suostu miehesi parhaaksi tekemään koskaan mitään, olet liian itsekäs. Asiat pitäisi pystyä sopimaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteesta voi tulla mitään ilman kompromisseja. Jos et suostu miehesi parhaaksi tekemään koskaan mitään, olet liian itsekäs. Asiat pitäisi pystyä sopimaan yhdessä.
Mitä kompromisseja noissa tilanteissa olisi mielestäsi pitänyt tehdä ja miksi?
Et kieltämättä kuulosta ideaalilta parisuhdekumppanilta. Tai et ainakaan empaattiselta.
Sovimme mieheni kanssa myös, ettemme osta lahjoja toisillemme virallisena syntymä-/juhlapåivänä, koska se on niin väkinäistä eikä hyviä lahjaideoita synny siten. Minulle ei kuitenkaan tulisi mieleenkään olla ostamatta tai järjestämättä mitään pikku yllätystä hänelle oikeana juhlapåivänä.
Parisuhde on kompromisseja ja toisen huomioonottamista. En itse jaksaisi itsekästä kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua tuommoinen ei haittaisi, mutta sinun rouvaa ilmeisesti haittaa. Ette ole ihan paras mahdollinen pari. Hän haluaa tiivimmän suhteen, sinä sallisit molemmille (?) enemmän omia kuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on kompromisseja ja toisen huomioonottamista. En itse jaksaisi itsekästä kumppania.
Mitä kompromisseja noissa tilanteissa olisi mielestäsi pitänyt tehdä ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on kompromisseja ja toisen huomioonottamista. En itse jaksaisi itsekästä kumppania.
Mitä kompromisseja noissa tilanteissa olisi mielestäsi pitänyt tehdä ja miksi?
Se oli yleinen mielipiteeni parisuhteesta ja koin sen sopivaksi aloittajan teemaan - itsekkyyteen.
Ja esim.: olisihan ap toki voinut ottaa huomioon miehensä mielipiteen matkan suhteen ja tehdä reissu Thaikkuihin vaikka ensi vuonna. Tai edes ajatustasolla ottaa asia huomioon lyttäämisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja esim.: olisihan ap toki voinut ottaa huomioon miehensä mielipiteen matkan suhteen ja tehdä reissu Thaikkuihin vaikka ensi vuonna. Tai edes ajatustasolla ottaa asia huomioon lyttäämisen sijaan.
Miten se asia pitäisi mielestäsi "ottaa huomioon"? Jos olet suunnitellut viikkoja tai kuukausia Thaimaan-matkaa, jota olet odottanut mahdollisesti vuosia, jättäisitkö menemättä vain siksi, että toinen ei halua lähteä mukaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että noista esimerkeistä ensimmäisessä ei ole mitään vikaa, mutta kaksi seuraavaa kuitenkin kielivät mielestäni siitä, että et ole kovin valmis kompromisseihin parisuhteessa.
Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole loputtomasti aikaa ja rahaa matkusteluun, ja moni haluaa matkustaa oman kumppanin kanssa, ihan jo sen takia, että saa viettää aikaa yhdessä. Ei tämä tietenkään välttämätöntä ole, mutta vaatii vähän keskustelua, että molemmat ovat samalla aaltopituudella. Nyt sinun tapasi toimia vaikuttaa siltä, että sinä päätät, ja toinen joko tekee niin kuin haluat tai ei osallistu asiaan ollenkaan. Eihän tuo ole mikään järkevä tapa ratkaista asioita parisuhteessa. Asiasta pitäisi keskustella ilman ultimatumia.
Ja viimeinen esimerkki: et pidä lahjojen ostamisesta, mutta kumppanisi pitää niiden saamisesta. Molemmilla on siis intressi, ja ne eivät teillä kohtaa. Hyvä ratkaisu ei ole se, että toimii oman pään mukaan välittämättä toisen tunteista. Asiasta voisi puhua ja yrittää löytää kompromissin. Keskustellessa voisit myös avata sitä, miksi et lahjojen ostamisesta pidä, ja samoin kumppanisi voisi kertoa, miksi lahjat ovat hänelle tärkeitä. Jos molemmilla on kiinnostusta toisen hyvinvointiin, vastaantuleminen ristiriidoissa on vain yksi osa toisesta välittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja esim.: olisihan ap toki voinut ottaa huomioon miehensä mielipiteen matkan suhteen ja tehdä reissu Thaikkuihin vaikka ensi vuonna. Tai edes ajatustasolla ottaa asia huomioon lyttäämisen sijaan.
Miten se asia pitäisi mielestäsi "ottaa huomioon"? Jos olet suunnitellut viikkoja tai kuukausia Thaimaan-matkaa, jota olet odottanut mahdollisesti vuosia, jättäisitkö menemättä vain siksi, että toinen ei halua lähteä mukaasi?
Oletteko siis kumppanisi kanssa seurustelleet hyvin vähän aikaa? Vai oletko suunnitellut matkaa sinä aikana, kun olette olleet yhdessä, häntä huomioimatta?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisessä kohdassa ei ole mitään vikaa, sovittua menoa ei tarvitse perua. Thaimaan matkan kanssa voisi tehdä sillä tavalla, että tänä vuonna menette Thaimaahan ja seuraavana vuonna menette sinne, minne mies haluaa. Lahjan olisit voinut ostaa miehelle, vaikka lahjojen ostamisesta et pidäkään. Tosin minä itse pitäisin ulkona syömistä lahjana, mikäli minun puolisoni maksaisi minunkin ruoat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja esim.: olisihan ap toki voinut ottaa huomioon miehensä mielipiteen matkan suhteen ja tehdä reissu Thaikkuihin vaikka ensi vuonna. Tai edes ajatustasolla ottaa asia huomioon lyttäämisen sijaan.
Miten se asia pitäisi mielestäsi "ottaa huomioon"? Jos olet suunnitellut viikkoja tai kuukausia Thaimaan-matkaa, jota olet odottanut mahdollisesti vuosia, jättäisitkö menemättä vain siksi, että toinen ei halua lähteä mukaasi?
Oletteko siis kumppanisi kanssa seurustelleet hyvin vähän aikaa? Vai oletko suunnitellut matkaa sinä aikana, kun olette olleet yhdessä, häntä huomioimatta?
-eri
Olen haaveillut joulujen viettämisestä etelässä pitkään, jo kauan ennen kumppanini tapaamista, ja tänä jouluna rahatilanne mahdollista ensi kerran matkan toteuttamisen. Jos reissu menee hyvin, lämpölomamatkailusta tulee toivon mukaan jatkuva perinne. Sen verran inhottavaa on olla koko talvi Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä oletko, AP, nainen vai mies, mutta kuulosta unelmakumppanilta minun mielestäni.
Itsenäisen ja rajoistaan kiinni pitävän ihmisen rakkaus on minusta puhtainta. Toisen kanssa ollaan vilpittömästä halusta, ja kiintymyksestä yksilöön, eikä ideaalista kuvasta siitä "mitä voimme olla ja tehdä yhdessä".
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että noista esimerkeistä ensimmäisessä ei ole mitään vikaa, mutta kaksi seuraavaa kuitenkin kielivät mielestäni siitä, että et ole kovin valmis kompromisseihin parisuhteessa.
Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole loputtomasti aikaa ja rahaa matkusteluun, ja moni haluaa matkustaa oman kumppanin kanssa, ihan jo sen takia, että saa viettää aikaa yhdessä. Ei tämä tietenkään välttämätöntä ole, mutta vaatii vähän keskustelua, että molemmat ovat samalla aaltopituudella. Nyt sinun tapasi toimia vaikuttaa siltä, että sinä päätät, ja toinen joko tekee niin kuin haluat tai ei osallistu asiaan ollenkaan. Eihän tuo ole mikään järkevä tapa ratkaista asioita parisuhteessa. Asiasta pitäisi keskustella ilman ultimatumia.
Ja viimeinen esimerkki: et pidä lahjojen ostamisesta, mutta kumppanisi pitää niiden saamisesta. Molemmilla on siis intressi, ja ne eivät teillä kohtaa. Hyvä ratkaisu ei ole se, että toimii oman pään mukaan välittämättä toisen tunteista. Asiasta voisi puhua ja yrittää löytää kompromissin. Keskustellessa voisit myös avata sitä, miksi et lahjojen ostamisesta pidä, ja samoin kumppanisi voisi kertoa, miksi lahjat ovat hänelle tärkeitä. Jos molemmilla on kiinnostusta toisen hyvinvointiin, vastaantuleminen ristiriidoissa on vain yksi osa toisesta välittämistä.
Tämän Thaimaan-matkan kohdalla ei missään vaiheessa ollut sellaista vaihtoehtoa, että en menisi matkalle. Se on reissu, jonka olen halunnut tehdä pitkään, olinpa suhteessa tai en, joten tässä tapauksessa tosiaan tein päätöksen omasta matkastani itse. En painostanut kumppania mukaan, ja minulle käy sekä yhdessä että erikseen matkustaminen.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oletko, AP, nainen vai mies, mutta kuulosta unelmakumppanilta minun mielestäni.
Itsenäisen ja rajoistaan kiinni pitävän ihmisen rakkaus on minusta puhtainta. Toisen kanssa ollaan vilpittömästä halusta, ja kiintymyksestä yksilöön, eikä ideaalista kuvasta siitä "mitä voimme olla ja tehdä yhdessä".
Näin itsekin ajattelen. -ap
Ihan oikein toimittu. Ei parisuhteen takia tarvitse luopua omista suunnitelmista ja toiveista tai tehdä asioita, jotka tuntuvat epämukavalta.
Mitä jos kumppanisi olisi kieltänyt sinua lähtemästä matkalle?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kumppanisi olisi kieltänyt sinua lähtemästä matkalle?
Ei tuollainen ole mahdollista. Seurustelukumppanilla ei ole valtaa kieltää toista lähtemästä matkalle.
No ei kai tuossa mitään. En minäkään peru sovittuja menoja vain siksi että mies keksii äkkiä haluta leffaillan. En myöskään kysy lupaa kavereiden tapaamiseen tai reissuihin.