Oliko vanhemmillasi ns. itäauto, kun olit pieni?
Lada,Skoda, Wartburg jne. Jos oli niin mikä malli? Entä miltä tuntui, kun muut perheet ajoi länsiautoilla?
Kommentit (28)
Meillä oli vielä kauempaa idästä, pieni riisikippo.
Meillä oli mosse. Isä oli saanut halvalla jostain työkaveriltaan. 70-luvulla sellainen oli riittävä syy koulukiusaamiseen. Seuraava auto meillä olikin mersu, kun äiti palasi työelämään yrittäjäksi ja tarvitsi auton. Vanha sekin oli, sen ajan autoksi, mutta joka tapauksessa iso mersu.
Ei. Meillä oli vaan uusia Bemareita.
Oli. Länsiautot tuli Suomeen pääosin käytettyinä, joten jos halusi uuden auton, niin se oli Wartburg. Autojen maahantuonti vapautui vasta 1962 ja vielä silloinkin itäautojen maahantuontia helpotettiin bilateraalikaupan takia. Muilla perheillä lähitienoolla ei edes ollut autoa, joten enpä osannut tuntea häpeää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli mosse. Isä oli saanut halvalla jostain työkaveriltaan. 70-luvulla sellainen oli riittävä syy koulukiusaamiseen. Seuraava auto meillä olikin mersu, kun äiti palasi työelämään yrittäjäksi ja tarvitsi auton. Vanha sekin oli, sen ajan autoksi, mutta joka tapauksessa iso mersu.
Lisään vielä, että naapurustossamme ei monellakaan ollut autoa, taisi olla Morris mini naapurin ajokortti-ikään ehtineillä pojilla. En minä tajunnut, miksi se Mosse oli silloin niin paha asia enkä tajunnut mitään eroa autojen välillä, lapsi kun olin. Vasta aikuisena tajusin, että se oli 70-luvulla kommareiksi miellettyjen auto.
Ei ollut meillä, mutta koulukaverin perheellä kyllä! Muistan aina, kuinka kamalasti hävetti olla sen Ladan kyydissä, kun johonkin hiihtokisoihin mentiin.
Meillä oli Zastava. En muista koskaan hävenneeni sitä. Nyt harmittaa, että meillä ei enää ole sitä! Se olisi aika tyylikäs.
Ei ollut. Sen sijaan meillä oli joku vanha ja käytetty satunnaisen merkin auto, muistan pösön ja volkkarin ja datsunin ja olen kuullut tarinoita sitikasta, jota en muista.
Itä-autoja ei hävetty, niihin suhtauduttiin huvittuneella nostalgialla, camp-hengessä.
Meillä oli Lada. Talvipakkasilla käynnistyi aina, kuskattiin sitten bemariperheen lapsia kouluun;)
Ei ollut. Meillä oli Mersu, Ford, Saab ja Toyota Carina.
Meillä oli lada 1200, ei tarvinnut kuljettaa kouluun mutta ei kukaan kyllä kiusannutkaan.
Oli yhteenaikaan Wartburg ja myöhemmin hankkivat farmari-Ladan.
Iskällä oli työautona lisäksi vielä Moskovits ' pick-up'.
(sillä taas haettiin milloin halkoja, milloin tiiliä, isoja maalisankoja, betonia jne. tavaraa kotiinkin kätevästi.)
Ei ollut. Olen sen verran nuori, että lapsuudessani autot olivat japanilaisia tai Länsi-Saksasta.
Meillä oli Ladoja ja mä rakastin niitä. 😃 Selkeästi en osannut vielä hävetä, koska auton merkki on mulle tosi tärkeä aina.
Ei meillä koskaan ollut autoa, asuttiin aina keskustassa. Isällä (65) ei ole edes ajokorttia. Äidillä oli, luopui siitä juuri (70).
Ei ollut itäautoa. Syntymän aikaan oli ollut farmarimallin Ford Taunus 17M ja sen jälkeen Ford Transit melkein koko lapsuuden ajan, uutena ostettu ja oli yli kymmenen vuotta.
Oli. Vanhemmillani oli sellainen pyöreälamppuinen Lada, väri oli räikeän oranssi. Joskus 80-luvulla.
Ei