Suomi100 - Psykiatrinen poli ei suostu ottamaan hoitoon
Lääkäri laittanut lähetteen psy polille, jonka asiakkaana olen aikaisemmin ollut useamman vuoden. Nyt tuli kirje kotiin, että eipä tartte tulla, keskustele lääkärin kanssa mieluummin jatkosta.
Työterveyden kautta mahdollista saada korkeintaan kolme käyntiä psykologilla, sen vuoksi päädyttiin poliklinikkaan. Jono toki sinne neljä viikkoa.
Kiva, kiitosta vaan. Ehkä tässä taas säästetään sitten, harmi että töissä pitää itkeä ja lääkäri kirjoittelee sitten mulle sairaslomia. Lisäksi vielä rankka lääkitys päällä, jossa yhtenä haittavaikutuksena kevyesti itsemurha.
Kommentit (45)
Noh mä aion nyt mennä tonne yksityiselle, ei se niin paljon maksa. KELA-korvaus tulee varmaankin takautuvasti, ihan sama. Ei tätä kestä ettei tunne mitään.
Uloshan ne heittää kun olet jotenkuten kunnossa. Kaverini on välillä ihan sekaisin mutta lähetetään takas tk-lääkärin hoitoon. Itse olen ollut nyt nelisen vuotta psykpolin potilas ja vasta nyt on löytynyt toimiva lääkitys. Luultavasti pääsen tk-lääkärin hoiviin ja seuraava sairas saa ajan. Hyvää hoitoa olen saanut vaikka kestihän tuo tovin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mun mielestä HULLUA ettei Suomessa saa kunnon hoitoa, tai ei välttämättä mitään, ellei ole itsemurhan partaalla. Pakko hirveän ruljanssin jälkeen käydä yksityisellä.
Minä kävin juttelemassa tk-lääkärille omasta tilanteestani. Kului tasan 3 päivää kun tuli kutsu psykiatrianpolille 2 päivän päästä. Menin sinne juttelin tunnin ajan psykiatrin sekä sairaanhoitajan kanssa. Siitä sitten alkoi aluksi viikottaiset juttelut psykologin kanssa 3 kuukauden ajan. Sitten tilalle tuli psykiatrinen sairaanhoitaja ja väli harveni kahteen viikkoon, lääkärin tapasin kerran kuukaudessa. Päädyttiin hakemaan työkyvyttömyyseläkettä jolle jouduin 32 vuotiaana. Eläkkeellä ollessa tapasin psykiatrista sairaanhoitajaa kolmen viikon välein ja sitten loppui. Uloskirjaamisen jälkeen olen ollut kaksi kertaa uudestaan psykiatriankeskuksen asiakkaana. koko rumban aikana olen ollut kaksi kertaa pöpilässä...
Ja tämä kaikki julkisella puolella! Diagnoosit: masennus, pakko-oireinen häiriö.
Montako vuotta tuosta on aikaa? Jos et ole huomannut niin asiat on muuttuneet vuosien takaisesta.
Niin aikaa on kulunut 10 vuotta.
Mielenterveyden sairauksien kanssa on todella suuret erot aluettain miten niitä hoidetaan. Toisella paikkakunnalla saat apua ja sinua kuunnellaan, toisella sitten et saa mitään apua korkeintaan soittoajan aina kahdeksan viikon välein...
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri laittanut lähetteen psy polille, jonka asiakkaana olen aikaisemmin ollut useamman vuoden. Nyt tuli kirje kotiin, että eipä tartte tulla, keskustele lääkärin kanssa mieluummin jatkosta.
Työterveyden kautta mahdollista saada korkeintaan kolme käyntiä psykologilla, sen vuoksi päädyttiin poliklinikkaan. Jono toki sinne neljä viikkoa.Kiva, kiitosta vaan. Ehkä tässä taas säästetään sitten, harmi että töissä pitää itkeä ja lääkäri kirjoittelee sitten mulle sairaslomia. Lisäksi vielä rankka lääkitys päällä, jossa yhtenä haittavaikutuksena kevyesti itsemurha.
Mulla on ollut lääkettä missä eräs haittavaikutus oli " Äkillinen kuolema " oli mietteliäs olo kun pillerin nielaisi...
Vierailija kirjoitti:
Aito hullujen ketju.
Helpottiko!?
Auttaako ne pillerit palauttamaan tunnelämää? En ole itsetuhoinen, kaikki tuntuu vain tylsältä. En tiedä mitä muuta vaihtoehtoa on enää.
Mulla tuli tk-lääkärin lähete takaisin psyk.polilta, että en ole psykiatrisen hoidon tarpeessa. Diagnoosina on vaikea-asteinen masennus. Kävin sitten kerran terveyskeskuksen hoitajalla juttelemassa, joka oli sitä mieltä, että minun pitäisi ehdottomasti päästä sinne. Nyt on sitten uusi lähete vetämässä. Kuulemma "pelkkä masennus" ei kuitenkaan yleensä enää riitä sinne pääsyyn. Ehkäpä jos itsemurhalla uhkailisi, niin ehkä sitten, mutta en aio valehdella. Huonolla tolalla on Suomen mielenterveydenhoito nykyään.
Unohtakaa jo se julkinen terveydenhuolto. Sinne pääsee vain pahimmat tapaukset. Jos et juuri nyt ole tappamassa itseäsi ei ole oikein toivoa. Jos jaksat käydä töissä voit kyllä säästää rahaa yksityiselle.
Näyttäisi siltä, että diagnoosin pitäisi olla bipolaari tai skitsofrenia tai jotakin siihen suuntaan, että ne huolii sinne psyk.poliin.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan melankolisesti masentunut? Voi toimia muttei mikään kiinnosta eikä saa mitään iloa. En siis saa minkäänlaista hoitoa. Koitan olla aktiivinen ja kokeilla kaikkea mutta kaikki on vaan tyhjää. Pakko käydä yksityisellä?
Sähkösokkeja?
Lääkärillä voi käydä aina kun tuntuu että tarvetta on. Myös lääkäri voi tehdä muutoksia lääkitykseen. Myös uuden lähetteen voi sinne polille laittaa jos tilanteessa on tapahtunut muutoksia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mun mielestä HULLUA ettei Suomessa saa kunnon hoitoa, tai ei välttämättä mitään, ellei ole itsemurhan partaalla. Pakko hirveän ruljanssin jälkeen käydä yksityisellä.
Voi kuule, olet vähän jäljessä. Suomessa ei saa enää apua, vaikka on itsemurhan partaalla. Se ei enää riitä, katsotaan, että se on oma valilta. Vain jos olet uhkana muille, voi paikka aueta.
Luulen että vaihtelee paikkakunnittain kuinka helposti hoitoon pääsee. Itse olen ollut psyk.polin asiakas nyt katkeamatta 12 vuotta. Diagnooseina 1tyypin bipo, pakko-oireinen häiriö ja syömishäiriö. Tuntuu tosi pahalta sun puolesta. Mitä jos tosiaan yrittäisit Kelan kautta tuettua psykoterapiaa? En tiedä miten tulisin toimeen ilman hoitoa. No ilman sairaalahoitoa en ainakaan olisi ollenkaan tässä ja nyt. Tsemppiä AP! Toivon, että pääset hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta noi kaikki paskojen syöminen hyvä ihminen ja rukoile Jumalalta Jeesukselta armoa.
Mikä lääkitys sulla on? Mikäli ei ole, se selittää jo paljon...
Totuus on mun lääke, se sattuu aluksi, mutta tekee lopulta vahvaksi.
Vain varttihullut pitävät harhaoppeja totuutena. Olet loistava malliesimerkki. Hae itsellesi ammattiapua... jo tänään!
Sinä, joka kirjoitit totuudesta, et liene viitannut Jeesukseen? Näin ainakin minä tulkitsen: tulkitsen kirjoituksesi niin, että haet totuutta esim. psykoterapiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mun mielestä HULLUA ettei Suomessa saa kunnon hoitoa, tai ei välttämättä mitään, ellei ole itsemurhan partaalla. Pakko hirveän ruljanssin jälkeen käydä yksityisellä.
Ei välttämättä saa hoitoa itsemurhan partaallakaan, jos ei ole psykoottinen
En ollut minäkään psykoottinen, kun minut laitettiin pakkohoitoon ihan perusteettomasti mutta sitten aloittajan kaltaiset, ihan oikeasti huonossa kunnossa olevat ihmiset eivät saa tarvitsemaansa hoitoa. MITÄ VITTUA?
Elämän tuntuminen merkityksettömältä ei liene hoidettava sairaus? Mitä ap sitten odotat, millainen olisi se sun unelmaelämä??
Ihmisistä on tullut vässyköitä. Mille polille olisit 30-luvulla päässyt itkemään? Isoäitisi sai kestää vaan, ja kestikin itkeskelemättä. Sinä olet tuollainen turha volisija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mun mielestä HULLUA ettei Suomessa saa kunnon hoitoa, tai ei välttämättä mitään, ellei ole itsemurhan partaalla. Pakko hirveän ruljanssin jälkeen käydä yksityisellä.
Ei välttämättä saa hoitoa itsemurhan partaallakaan, jos ei ole psykoottinen
En ollut minäkään psykoottinen, kun minut laitettiin pakkohoitoon ihan perusteettomasti mutta sitten aloittajan kaltaiset, ihan oikeasti huonossa kunnossa olevat ihmiset eivät saa tarvitsemaansa hoitoa. MITÄ VITTUA?
Se että ei tunne itseään sairaaksi on yksi psykoosin oireista tai manian.
Montako vuotta tuosta on aikaa? Jos et ole huomannut niin asiat on muuttuneet vuosien takaisesta.