Lue keskustelun säännöt.
Miten tuen 16-vuotiasta?
29.09.2017 |
Masentunut, luulen. Ei ole käynyt lukiota nyt reiluun viikkoon. Ei puhu mulle mitään. Opettajalle oli jotain puhunut, sanonut ettei syy ole koulussa. Olen jo hakenut apua. En tiedä mitä tekisin, miten tukisin parhaiten??!
Välillä hän onneksi viettää aikaa perheen kanssa naureskellen ja jutellen, sitten taas sulkeutuu omiin oloihinsa. Mistään ns. vakavammasta ei suostu puhumaan, enkä pakotakaan. Suuttui kun hankin meille palaverin johon tulee koulupsykologi jne. En vaan tiedä mitä tekisin. Tiedän että nuorilla on tota, että tarvii omaa tilaa ja aikaa mutta tuo eristäytyy nyt kaikesta ja ... en tiedä, mun vaisto nyt vaan sanoo ettei kaikki ole kunnossa!
Miten tukisin parhaiten äitinä?
Otin jo töistäkin vapaata kun halusin olla täällä kotona tarkkailemassa. Olen tänään touhunnut omiani ja katsonut tota nuorta välillä, omassa huoneessaan on vaan ja hakee sinne syömistä (onneks syö).
Tänääb en ole edes kysynyt mutta muina kertoina kun kyselen miksi ei mene kouluun, ei sano MITÄÄN, lähtee vaan paikalta. Jos menen oerässä ja vaadin vastausta, on vaan hiljaa ja tuijottaa yhteen pisteeseen.
Vaikeaa :/
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Jos sinusta tuntuu ettei kaikki ole kunnossa niin silloin ei todennäköisesti olekaan. Omista lapsistaan kyllä vaistoaa tällaisia asioita.
Vaikka nuori ensin torppaisi kaikki vakavammat keskusteluyritykset niin yritä silti. Tärkeintä on ettei nuori koe keskustelun aloitustasi syyllistyksenä. Sano että olet hänestä huolissasi koska hän on sinun rakas lapsesi, ja että olet huomannut että hänellä on paha olla. Sano että hän voi kertoa sinulle, oli kyseessä ihan mikä vain. Nuoren pitää tuntea että et hylkää häntä vaikka hän olisi joutunut vaikeuksiin. Hänestä voi myös tuntua ettet voi mitenkään ymmärtää, tuon ikäisestä kun tuntuu että vanhemmat eivät ole ikinä olleet nuoria.
On tosi vaikea laittaa syrjään omat liian huolestuneet tunteet ja olla menemättä maanitteluun ja vaatimuksiin kertoa heti mikä vaivaa!! Olen sanonut että olen huolissani, yritän jutella jatkossakin mutta en halua liikaa tunkeilla ja en halua että hänelle tulee painostettu olo (sulkeutuu enemmän?)
Kiitos neuvostasi, täytyy vielä lukea ajatuksen kanssa ja miettiä miten etenisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisitkö sanomaan, että nyt vaatteet päälle ja lähdetään vaikka haravoimaan? Saisi fyysistä tekemistä, eikä tavallaan pääsisi sinua pakoon. Ei sitä auta kun nyhtää. Onko vielä murrosiässä, sehän on iha kummallista aikaa, onko tyttö vai poika?
Yleistä ahdistusta on toiselta kyllä tosi vaikea helpottaa, kun sitä ei lapsi eikä kukaan muukaan oikein osaa edes selittää.
Jos sinusta tuntuu ettei kaikki ole kunnossa niin silloin ei todennäköisesti olekaan. Omista lapsistaan kyllä vaistoaa tällaisia asioita.
Vaikka nuori ensin torppaisi kaikki vakavammat keskusteluyritykset niin yritä silti. Tärkeintä on ettei nuori koe keskustelun aloitustasi syyllistyksenä. Sano että olet hänestä huolissasi koska hän on sinun rakas lapsesi, ja että olet huomannut että hänellä on paha olla. Sano että hän voi kertoa sinulle, oli kyseessä ihan mikä vain. Nuoren pitää tuntea että et hylkää häntä vaikka hän olisi joutunut vaikeuksiin. Hänestä voi myös tuntua ettet voi mitenkään ymmärtää, tuon ikäisestä kun tuntuu että vanhemmat eivät ole ikinä olleet nuoria.