Lue keskustelun säännöt.
Onko ateistin pakko erota kirkosta?
Kommentit (19)
Totta kai on. Kirkko aivan kauhean mielellään pääsee eroon kirkollisveron maksajista. Koska kirkko kelpuuttaa jäsenikseen pelkästään Tosi Evankelisluterilaiset, kirkonmäillä kautta Suomen järjestetään vuosittain testit, joissa kaikki seurakuntalaiset vuorollaan heitetään syvään altaaseen ja katsotaan, miten he sieltä yrittävät pelastautua. Jos joku kehtaa yrittää uimalla päästä turvaan, hän on selvä pakana ja pakotetaan eroamaan kirkosta.
Ne, jotka eivät yritäkään uida, vaan alkavat rukoilla (ja hukkua), ovat aitoja Uskovaisia, ja saavat jäädä seurakuntaan.
Näin evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärä on saatu roimaan laskuun. Iso osa erotetaan, osa pääsee vahingossa hukkumaan.
Miten ihmeessä et tätä tiennyt? Oletko jotenkin onnistunut livahtamaan testaukselta? Ilmoittaudu välittömästi seurakuntasi kirkkoherranvirastoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa nyt montaa minuuttia mene...
eroakirkosta.fi
Ennen vanhaan monet ateistit kuuluivat kirkkoon jotta heitä ei luultaisi vassareiksi.
Mä olin monta vuotta kirkon jäsen, vaikka olin ateisti. Perustelin sitä mm. sillä, että en vaan jaksa erota kirkosta. Jälkikäteen olen tullut siihen tulokseen, että oikeampi syy oli se, että pidin kirkon toimituksista, vaikka en niiden sisältöön uskonutkaan. Nyt olen eronnut kirkosta ja löytänyt tarpeeni tyydyttävän uskonnon.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan monet ateistit kuuluivat kirkkoon jotta heitä ei luultaisi vassareiksi.
Puhutko nyt jostain kommunistivainojen mustasta 20-30-luvusta, vai mistä ennenvanhaasta nyt höpiset?
Sotien jälkeen ei tarvinut ainakaan kenenkään vasemmistolaisuuttaan piilotella, saatika häpeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse ainakaan ole jaksanut.
Ymmärrän. Onhan se aivan hirvittävän vaivalloista. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan monet ateistit kuuluivat kirkkoon jotta heitä ei luultaisi vassareiksi.
Puhutko nyt jostain kommunistivainojen mustasta 20-30-luvusta, vai mistä ennenvanhaasta nyt höpiset?
Sotien jälkeen ei tarvinut ainakaan kenenkään vasemmistolaisuuttaan piilotella, saatika häpeillä.
PUhun 60-70-luvusta. Olin silloin lapsi ja monet vanhempieni tuttavat olivat sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan monet ateistit kuuluivat kirkkoon jotta heitä ei luultaisi vassareiksi.
Puhutko nyt jostain kommunistivainojen mustasta 20-30-luvusta, vai mistä ennenvanhaasta nyt höpiset?
Sotien jälkeen ei tarvinut ainakaan kenenkään vasemmistolaisuuttaan piilotella, saatika häpeillä.
PUhun 60-70-luvusta. Olin silloin lapsi ja monet vanhempieni tuttavat olivat sellaisia.
Lisään vielä, että eivät häpeilleet vasemmistolaisuuttaan koska eivät olleet vasemmistolaisia. Eivät vaan halunneet että heiltä luultaisiin vassareiksi.
Mulle ainoa hankaluus kirkosta eroamisessa oli se, että asiasta ei oikein pystynyt keskustelemaan asiallisesti äidin ja isän kanssa. Hassua sikäli, että vanhempani eivät ole mitenkään uskossa, mutta heidän mielestään kirkkoon on kuuluttava. Mitä naapuritkin sanoo?! (En tiiä. Miksi naapureille pitäisi edes kertoa?)
Ja mä sentään erosin siihen aikaan, kun ero piti vielä käydä henkilökohtaisesti tekemässä kirkkoherranvirastossa. Tai näin ainakin antoivat ymmärtää. No, minä kävin.
Sinänsähän ateistin ei ole mikään pakko, tietenkään, erota kirkosta. Muutama jokseenkin maallistunut ystäväni sanoo, että haluavat tukea kirkon tekemää sosiaalityötä ja kuuluvat siksi kirkkoon. Itse olen kuitenkin ollut nuoresta pitäen sitä mieltä, että kun en usko kirkon opetuksiin, en voi kuulua kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainoa hankaluus kirkosta eroamisessa oli se, että asiasta ei oikein pystynyt keskustelemaan asiallisesti äidin ja isän kanssa. Hassua sikäli, että vanhempani eivät ole mitenkään uskossa, mutta heidän mielestään kirkkoon on kuuluttava. Mitä naapuritkin sanoo?! (En tiiä. Miksi naapureille pitäisi edes kertoa?)
Ja mä sentään erosin siihen aikaan, kun ero piti vielä käydä henkilökohtaisesti tekemässä kirkkoherranvirastossa. Tai näin ainakin antoivat ymmärtää. No, minä kävin.
Sinänsähän ateistin ei ole mikään pakko, tietenkään, erota kirkosta. Muutama jokseenkin maallistunut ystäväni sanoo, että haluavat tukea kirkon tekemää sosiaalityötä ja kuuluvat siksi kirkkoon. Itse olen kuitenkin ollut nuoresta pitäen sitä mieltä, että kun en usko kirkon opetuksiin, en voi kuulua kirkkoon.
Minkä takia siitä piti heidän kanssa edes keskustella, täysi-ikäinenhän sinä kaiketi olit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainoa hankaluus kirkosta eroamisessa oli se, että asiasta ei oikein pystynyt keskustelemaan asiallisesti äidin ja isän kanssa. Hassua sikäli, että vanhempani eivät ole mitenkään uskossa, mutta heidän mielestään kirkkoon on kuuluttava. Mitä naapuritkin sanoo?! (En tiiä. Miksi naapureille pitäisi edes kertoa?)
Ja mä sentään erosin siihen aikaan, kun ero piti vielä käydä henkilökohtaisesti tekemässä kirkkoherranvirastossa. Tai näin ainakin antoivat ymmärtää. No, minä kävin.
Sinänsähän ateistin ei ole mikään pakko, tietenkään, erota kirkosta. Muutama jokseenkin maallistunut ystäväni sanoo, että haluavat tukea kirkon tekemää sosiaalityötä ja kuuluvat siksi kirkkoon. Itse olen kuitenkin ollut nuoresta pitäen sitä mieltä, että kun en usko kirkon opetuksiin, en voi kuulua kirkkoon.Minkä takia siitä piti heidän kanssa edes keskustella, täysi-ikäinenhän sinä kaiketi olit?
Päätöksen tein vanhemmiltani kysymättä (ja heidän kantansa tietäen), mutta varsin pian tuli tilanne, jossa asia nousi esiin eikä keskustelua voinut välttää. Sen jälkeen mun kirkosta eroamiseni kaivettiinkin aika usein aiheeksi, mutta se on jo toinen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko erota. Tiedän ateisti-miehen, joka liittyi kirkkoon, jotta sen muija saisi hulppeat kirkkohäät. Ei ne siellä tenttaa sun vakaamusta. Ovat vaan iloisia, kun kirkollisverot sataa laariin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko erota. Tiedän ateisti-miehen, joka liittyi kirkkoon, jotta sen muija saisi hulppeat kirkkohäät. Ei ne siellä tenttaa sun vakaamusta. Ovat vaan iloisia, kun kirkollisverot sataa laariin.
En ikipäivänä liittyisi mihinkään lahkoon häiden takia. En minkään takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko erota. Tiedän ateisti-miehen, joka liittyi kirkkoon, jotta sen muija saisi hulppeat kirkkohäät. Ei ne siellä tenttaa sun vakaamusta. Ovat vaan iloisia, kun kirkollisverot sataa laariin.
En ikipäivänä liittyisi mihinkään lahkoon häiden takia. En minkään takia.
En minäkään. Jos olisin se mies, niin lemppaisin muijan ja vaihtaisin sen normaliin tapaukseen. On surullista, kuinka jokut miehet ovat ohjailtaissa ja manipuloitavissa.
Ei, ei todellakaan kukaan pakota eroamaan kirkosta, sitähän sä kysyit.
Mutta eri keskustelu sitten on, mikä järki on tukea rahallisesti kirkkoa jonka oppeihin et usko. Varsinkin kun eroaminen käy helposti muutamalla klikkauksella netissä "anonyymisti" (eli ilman että tarvitsee henkilökohtaisesti käydä jossain ilmoittamassa ettei tahdo kuulua enää kirkkoon).
Onko pakko erota Kokoomuksen jäsenyydestä ja lopettaa jäsenmaksun maksaminen jos huomaa olevansa umpivasemmistolainen?
Onko pakko erota jalkapalloseurasta ja lopettaa jäsenmaksun, lisenssimaksujen yms. maksaminen jos jalkapallo ei yhtään kiinnosta ja viettää vapaa-aikansa mieluummin lintuja bongaten?
Ei. Pakko ei ole.
Mutta on erikoista haluta kannattaa rahoillaan ja jäsenyydellään sellaista kerhoa jonka perusidea ei yhtään nappaa ja jossa omat ideasi herättävät kummastusta tai vastenmielisyyttä. Kirkkohäiden sijaan voi nykyään pitää vaikka kartanohäät jos haluaa hienot puitteet. Sama pätee muihin juhliin. Jos haluaa tehdä hyväntekeväisyyttä, voi tukea suoraan hyväntekeväisyysjärjestöä eikä kirkkoa jolle hyväntekeväisyys on vain pr- ja sivutoimintaa. Kirkkoon kuulumattomuus on nykyään a) tavallista ja b) yksityisasia joten kukaan ei huomaa kuulumattomuutta jos et itse kerro.
Aika idiootti ainakin täytyy olla, jos haluaa vapaaehtoisesti kirkollisveroa maksella.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainoa hankaluus kirkosta eroamisessa oli se, että asiasta ei oikein pystynyt keskustelemaan asiallisesti äidin ja isän kanssa. Hassua sikäli, että vanhempani eivät ole mitenkään uskossa, mutta heidän mielestään kirkkoon on kuuluttava. Mitä naapuritkin sanoo?! (En tiiä. Miksi naapureille pitäisi edes kertoa?)
Ja mä sentään erosin siihen aikaan, kun ero piti vielä käydä henkilökohtaisesti tekemässä kirkkoherranvirastossa. Tai näin ainakin antoivat ymmärtää. No, minä kävin.
Sinänsähän ateistin ei ole mikään pakko, tietenkään, erota kirkosta. Muutama jokseenkin maallistunut ystäväni sanoo, että haluavat tukea kirkon tekemää sosiaalityötä ja kuuluvat siksi kirkkoon. Itse olen kuitenkin ollut nuoresta pitäen sitä mieltä, että kun en usko kirkon opetuksiin, en voi kuulua kirkkoon.
Suomessa pitäisi varmistaa uskonvapaus myös lapsille. Lapset liitetään automaattisesti vanhempiensa uskoon mikä siis loukkaa lasten uskonvapautta.
Missä ja milloin uskonto on oikeasti toiminut ihmisten hyvinvoinnin hyväksi? Sen varjolla on vuosituhansia aiheutettu harmia ihmiskunnalle. Uskonto on aina vähintään haitannut tieteen ja sivistyksen kehittymisen ihmiskunnan joukossa. Siksi pitkällä aikavälillä pitää olla tarkoituksena uskontojen hävittäminen, kieltäminen tai radikaalin muuttaminen.
Se voidaan aloittaa sillä että uskontokuntaan liittyminen sallitaan vasta kun hän on täysi-ikänen, aivan kuten alkoholin käyttö tai tupakoinnin salliminen.
Aivan kuten lastensa kurittaminen, kielletään lastensa uskonnolliseen vakaumukseen puuttuminen.
Tämä kaikki tietysti tarkoittaa että uskonnollisten tarinoiden jakaminen totena ovat kiellettyjä kouluissa, eikä verorahoja tietenkään voida käyttää uskonnon opetukseen missään nimessä.
Näistä kohdista huomataan että yhteiskunta suhtautuu aivan liian aktiivisesti uskonnon tukemiseen yhteiskunnassa.
Ei ole.
Joku voi tosin ihmetellä, miksi haluat tukea rahallisesti järjestöä jonka aatemaailmaa et jaa, mutta se on kokonaan sinun asiasi.