Kohta kolmevuotias kyselee kovasti kuolemasta. Miten olette vastanneet näin pienten kyselyihin?

Jos lapsi on kovin huolestunut kuolemasta, niin on ihan oikein antaa jopa liioiteltu turvallisuudentunne hänelle. Eli saa vähän valehdellakin, jotta lapsella olisi turvallinen olo.



Omasta kokemuksesta en osaa sanoa. Meillä on 3 vuotias, mutta vasta on käsitelty kuolleita hiiriä ja itikoita...

eli voi turvallisesti kertoa lapselle, että sitten ei ihminen enä ole olemassa täällä meidän maailmassa, hän ei hengitä jne. Kuollut ikään kuin nukkuu ja on Jumalan hoidossa..

Meillä kyllä kolmevuotiaalle (tai heti kun on itse kiinnostunut) selitetty mitä kuolemassa tapahtuu. EIkä se ole lasta ahdistanut, kun on yhdessä juteltu ja kerrottu ettei se mm. satu. Asia on meillä ollut ajankohtainen aika pienenä, isän äiti kun kuoli esikoisen ollessa 1v. ja on olemme halunneet pitää mummon lasten mielessä ja todellisuudessa.

Meillä on perheessä kristillinen vakaumus ja olen selittänyt kuolevan menevän taivaaseen Taivaan Isän ja enkelien luokse. Siinä mielessä olen kaunistellut asiaa, että toistaiseksi olen kertonut vanhojen ihmisten kuolevan ja että isi, äiti, mummut jne. eivät kuole vielä pitkään aikaan. Vaikea asiahan se on ymmärtää, mutta loppujen lopuksi olen huomannut, että lapsi tyytyy aika yksinkertaistettuun ja helppoon vastaukseen.

Poika on muutenkin aika huolestuvainen luonne, joten olen myös kuten muutkin vastaajat sanonut, etta kaikki ihmiset kuolevat joskus, mutta siihen on (myös oman mummon kohdalla...) niiiiiin pitka aika, ettei sita kannata koko aikaa miettia. Ja kristittyna tietenkin sanon etta kun ihmiset kuolevat, he paasevat taivaaseen jumalan luo ja " nakevat" sielta meidat maan paalla olevat. Kylla muuten riipaisi syvalta sydamesta, kun kolmivuotias jarkeili etta " sitten kun mina siis kuolen, naen papan taivaassa" - oma isani on kuollut ennen hanen syntymaansa, ja olen kertonut papasta lapsille paljon.

Olen muuten kuullut etta kuolemista ei saisi rinnastaa nukkumiseen, koska lapselle voi kehittya pelko etta han joko itse kuolee nukahtaessaan tai etta aiti tai isa on kuollut, koska nukkuu.

kun äitini kuoli ja poikani menetti isoäitinsä :' ( Aika vaikeaa sitä on oikeasti selittää kun se kohdalle sattuu, kun itsekin on ihan sekaisin. Sanoin pojalle että isoäiti on kuollut ja että hän on nyt taivaassa Taivaan isän luona ja isoäidin on siellä hyvä olla. En halunnut sanoa, esim. että isoäiti nukkui pois, koska ajattelin, että siinä voi käydä niin että poika alkaa pelkäämään nukkumaanmenoa ja luulee että hänkin voi yhtäkkiä nukkua pois..



En tiedä miten hyvin hän on asian tajunnut, mutta tuntuisi siltä, että hän on jotenkin kuitenkin ymmärtänyt sen, että hän ei isoäitiä enää näe. Meidän menetyksestämme on vielä niin vähän aikaa että varmaan tuota kuolema-asiaa tullaan vielä pohtimaan ja siitä puhumaan pojan kanssa tulevaisuudessa enemmänkin.