Mummi kuoli - miksi en itke
Äitini pyysi minut ja 2 siskoani tänään koolle tultuaan töistä ja kertoi suru-uutisen - isäni äiti oli kuollut. Siskoni ja äiti puhkesivat itkemään. Itse lähinnä yritin esittää mahdollisimman surullista, muuten olisin varmasti näyttänyt tunteettomalta. Mietin tällä hetkellä, miksi en itke? Kuulostan varmaan tunteettomalta ihmiseltä, mutta sitä en todellakaan ole. Itken noin kerran kahdessa kuussa ihmissuhde asioita, kokemaani vääryyttä tai jotain muuta. Pidin mummistani erittäin paljon, mutta näimme aika harvoin, vain muutaman kerran vuodessa. En tiedä onko mahdollista, että en vain ole kunnolla ymmärtänyt kuulemaani, ja romahdus tulee vasta myöhemmin. En toki väitä, ettenkö kokisi oloani surulliseksi, mutta tuskin sitä edes huomaa ulkoisesti.
Onko teillä kokemuksia tai neuvoja, perheenjäsenten kanssa en pysty puhumaan, he ovat täysin surun murtamia. Tämä on ensimmäinen kerta kun tuntemani ihminen kuolee.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Olitteko läheisiä? Oliko kuolema yllättävä? Itsekkään en itkenyt isoisäni kuolemaa. Emme olleet läheisiä. Kuolema ei ollut yllätys.
Ydinperheen jälkeen hän oli lähimpiä sukulaisia. Kuten sanoin, pidin kyllä hänestä, mutta ei hän nyt siinä mielessä ollut läheinen kuin ystävät - johtuen tosiaan siitä että ei nähty usein. Kyllä minun kuitenkin "kuuluisi" surra asiaa, joten en tiedä mikä on vikana.
Kuolema oli todellakin yllätys. Tuskin kukaan odotti hänen nukkuvan pois vielä seuraavaan kymmeneen vuoteen.
-ap
Kaikki surevat omalla tavallaan. Reaktiosi on ihan normaali. Voithan soittaa johonkin auttavaan puhelimeen, jos asia todella häiritsee sinua. Voimia sinulle ja perheellesi :)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki surevat omalla tavallaan. Reaktiosi on ihan normaali. Voithan soittaa johonkin auttavaan puhelimeen, jos asia todella häiritsee sinua. Voimia sinulle ja perheellesi :)
Kiitos
-ap
Hei!
Ihmiset reagoivat suru-uutisiin todella eri tavoin. Kaikki tavat ovat oikeita. Voi olla, että suru tulee myöhemmin tai se voi ilmetä muulla tavoin kuin itkuna tms. Anna itsellesi aikaa sulatella asiaa.
Otan osaa!
psykologian opiskelija kirjoitti:
Hei!
Ihmiset reagoivat suru-uutisiin todella eri tavoin. Kaikki tavat ovat oikeita. Voi olla, että suru tulee myöhemmin tai se voi ilmetä muulla tavoin kuin itkuna tms. Anna itsellesi aikaa sulatella asiaa.
Otan osaa!
Tosiaan alkuperäisen viestin kirjoitin vain noin vartin päästä suru-uutisen kuulemisesta. Kun asiaa sulatteli niin kyllä se romahdus tuli itsellekkin. Eli kyse oli siitä, että uutinen tuli täysin yllätyksenä ja tilanne oli minulle uusi. Kiitos osanotosta.
Alapeukuttajan motiiveja ihmettelen. Jos luulet että olen provo tms. niin en ole, en vitsailisi näin sairaalla asialla.
-ap
Olitteko läheisiä? Oliko kuolema yllättävä? Itsekkään en itkenyt isoisäni kuolemaa. Emme olleet läheisiä. Kuolema ei ollut yllätys.