Haluaisin, että joku pitäisi minusta huolta

Tuntuu vaan, etten saa missään tarpeeksi huomiota. Olen psykiatrisessa sairaalassa tällä hetkellä enkä täälläkään koe saavani riittävästi tukea. En ole vieläkään antanut itseni "romahtaa", vaikka se ehkä täällä olisikin turvallista. Tsemppaan vaan ja hoitajat kai luulee, että mä olen ihan ok? Vaikka itsemurhasuunnitelmat pyörivät jatkuvasti päässä... Kerran meinasinkin sen toteuttaa ulkoilun yhteydessä, mutta en uskaltanutkaan tehdä sitä, joten toin välineet hoitajille. Tuon episodin jälkeen hoitajat suhtautuivat minuun huolehtivaisemmin ehkä parin päivän ajan. Minua ahdistaa lähes koko ajan, mutta olen niin vammainen, etten uskalla mennä kertomaan tästä olosta hoitajalle. Pelkään että olen vaivaksi. Mulle ei riitä omahoitajakeskustelut 2-3 kertaa viikossa. Kaikkein kamalinta on se, että olen mustasukkainen muille potilaille, jos joku esimerkiksi pyörtyy ja hoitajat huolestuvat hänestä. Ihan hirveää, ei täällä varmaan kellään potilaalla mitenkään erityisen helppoa ole.

Pidän lähes kaiken tuskan sisälläni. Olen tässä elämässä ihan yksin, yksin omien ajatusteni ja tunteideni kanssa.

Tämmöinen avautuminen... Olisi ihanaa, jos jollain olisi samankaltaisia kokemuksia. Tunnen itseni huomionhakuiseksi paskaksi, vaikka en mä varmaankaan edes ulospäin sellaiselta vaikutakaan.